torstai 6. huhtikuuta 2017

MONSTERI OLOHUONEESSAMME




Viherkärpänen on purrut minuakin. Moneen vuoteen en ole paljoa välittänyt kodin viherkasveista, vaan päähuomio on kiinnittynyt ulkona kasvatettaviin.

Nyt kuitenkin katsellessa omaa kotia tuntui että enemmän vihreyttä ei olisi pahitteeksi.

Pari minulla jo ollutta viherkasvia jaoin ja niin sain lukumäärällisesti lisää vihreää, mutta ovat vaan niin kovin pieniä vielä nuo jakamani kukat, ettei vihreys niistä paljoa vielä lisääntynyt.






Poikkesin vihermyymälään kotini lähellä ja siellä riitti vihreyttä, kevättä kun eletään. 

Mielessäni olin jo harkinnut peikonlehden hankintaa, mutta katselin kuitenkin läpi koko valikoiman hiukan isommista kasveista ja pari muutakin mieleistä sieltä löytyi, mutta peikonlehden kanssa sieltä kuitenkin kävelin ulos.

Olin muistavinani että PEIKONLEHTI (Monster deliciosa) on vaatimaton ja helppohoitoinen kasvi, joten saisin sen varmaan säilymään hengissä pidempäänkin.  Peikonlehti voi lämpimillä vyöhykkeillä ulkona kasvaa jopa 20m korkeaksi. Olisipa kiva joskus nähdä tuollainen luonnossa.

Myymälässä varmistin vielä myyjältä kasteluohjeet ja hänen mukaansa sen voi "melkeinpä unohtaa" ainakin välillä, eli ei saa kastella liikaa. Kuulosti helpolta ohjeelta, varsinkin kun edessä on monen kuukauden asuminen mökillä ja huonekasvit jäävät kaupunkiin.

Kivasti tuli vihreyttä lisää.








Hiukan vaatimattomampaa  vihreyttä näkyy keittiön ikkunalaudalla. Näitä on jo kuljetettu mökin ja kaupunkikodin välillä, aina sen mukaan kummassa ollaan.

Kylmien öiden takia en vielä uskalla näitä kasvariin viedä.




Aika hennoilta ja pieniltä vielä näyttävät nämä minisamettiruusun taimet. Ehtivätköhän ollenkaan kasvaa riittävästi siihen mennessä kun maahan istutetaan? 

Minulle on myös epäselvää se, koska näitä pitäisi siirtää isompaan astiaan, siis joka taimi omaansa, vai pitääkö niitä ollenkaan siirtää?




Paprikat olen jo siirtänyt kunkin omaan purkkiin. Tiedä sitten sitä kasvavatko paremmin nyt. 




Viljelylaatikoille ei ole vielä tehty sen kummempaa kuin soviteltu tulevalle paikalleen. Kasvihuoneen takana on vielä kaksi kappaletta ja ne luultavasti tulevat tähän samaan paikkaan jo olemassa olevien päälle. Niin meillä olisi kaksi korkeampaa ja kaksi matalampaa laatikkoa.

Suunnitelmissa on myös jonkinlaisen aidan tai vastaavan rakentaminen laatikoiden ympärille, etteivät pihallamme aina silloin tällöin vierailevat kauriit syö viljelyksiämme .


Paljon on suunnitelmissa, toivottavasti edes osa pystytään tänä vuonna toteuttamaan.


Tulevan viikonlopun aikana päästään luultavasti eteenpäin viljelysten kanssa. 


Mitä suunnitelmia sinun viikonloppuusi kuuluu?


Kaunista ja lämmintä säätä viikonlopuksi toivoen

                            Krisse



10 kommenttia:

  1. Peikonlehti on kyllä komea kasvi ja mieluusti sellaisen meillekin kotouttaisin. Edellisen onnistuin tappamaan ja tällä hetkellä ovat muutkin viherkasvimme kitumassa työhuoneessa, jossa ovat piilossa tyttären Micu-kissalta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei peikonlehteä aikaisemmin olee ollut, mutta anopilla oli aika iso ja se tuntui kyllä viihtyvän, vaikka ei varmaan uutta multaakaan kovin usein saanut niin iso kun oli että siirtäminen oli hankalaa. Kissat tuntuvat olevan tosi viherpeukaloita. Tyttären kissa luuli että kukkasen juurelle sopii lirautella aina kun siltä tuntuu. Piti sitten tehdä pahvista kaulus kukan ympärille, niin että multa jäi piiloon.

      Poista
  2. Peikonlehdestä haaveilen minäkin. Mulla onkin pieni alku kotona odottamassa multaan pääsyä. Mun on vaan pakko luopua siitä sitten, kun alkaa kasvamaan isommaksi. Meillä ei yksinkertaisesti ole sopivaa tilaa isolle kasville, vaikka sellaisesta tykkäisinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi oli jäänyt vastaamatta sinun kommenttiisi, vaikka sen jo aikoja sitten luin. Eipä kovin suureksi kasvanut peikonlehti taida meillekään mahtua, varsinkin jos se kasvaa leveyssuuntaan niin kuin emäntänsä.

      Poista
  3. Koitin pinnistellä muistia ja muistella aikaa, jolloin lapsuusaikaisen kaverin kanssa kasvatettiin samettiruusuja ja myytiin niitä torilla. Että mitenkä niitten taimien kanssa toimittiin, mutta koska siitä on sellaset reilut 40 vuotta aikaa, en ihan lähtis luottamaan omiin muistikuviin :). Mutta kyllä mulla sellainen olo on, että jokainen taimi istutettiin omaan purkkiinsa. Sellaiseen neliskanttiseen ohuesta muovista tehtyyn, missä taimia taidetaan edelleen myydäkin. Vaan eipä tästä tainnu paljon olla apuja...

    Teillä näyttää viljelykset laajenevan siellä. Hauskaa! Saa seurailla täältä ruudun takaa, kun itse en ole vielä innostunut mistään. Vähän väkipakolla laittelin jotain vihreää versomaan keittiön pöydälle, että vähän edes tulis kevätfiilistä. Ja ilokseni huomasin, että parissa päivässä jo on alkanut vihreää pukata pintaan.

    Peikonlehti on näyttävä! Itse aina nuukailen valmiiksi isojen kasvien ostossa, kun pelkään, etten sitten kuitenkaan saa pidettyä hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis pakko nyt tähän lisätä, että lapsuusystävän vanhemmilla oli kauppapuutarha ja kasvihuoneita, joissa me niitä ruusujakin kasvateltiin. Ei siis ihan tosta vaan ulkosalla omine nokkinemme.

      Poista
    2. Kyllä ne ainakin myytäessä ovat jokainen omassa purkissa. Luulenpa että rupean istuttelemaan niitä jokaisen omaan purkkiin. Ei kai siitä ainakaan mitään haittaa ole.Mulla riittää aikaa ja innostusta, mutta tiedot ja taidot ovatkin sitten eri asia.
      Tää peikonlehti oli kokoonsa nähden siedettävän hintainen, joten päätin ostaa. Saa nähdä viihtyykö meillä. Pitää kuulemma kosteasta, eikä kovin lämpimästä ja meillä kun on kesäisin aika lämmintä, vaikka ikkunatkin on auki. Muistan että olet blogissakin maininnut tuosta nuoruusaikojen hortonomiudestasi.

      Poista
  4. Viherkasvit tuo ihanaa kodikkuutta sisustukseen. Kauniille näyttää Peikonlehtesi ja olisipa tosiaan ihanaa nähdä tuollainen 20 metriä korkea luonnossa.
    Meilläkin kukkien kanssa tuo oman haasteen se kun olemme kahdessa paikassa. Olen ottanut altakasteluruukkuja käyttöön, mutten en tiedä tykkääkö kaikki kukat niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan kodikkaammalta tuntuu kun hiukan enemmän tuota vihreää on kotona. Tuntuu kuin olisi lemmikkieläimiä kotona kun puuhailee noiden viherkasvien kanssa :)
      Meillä on onneksi niin lyhyt matka kodin ja mökin välillä, että käydään monta kertaa viikossa kotona vaikka mökillä ollaankin.
      Mekin ostettiin viime vuonna kasvihuoneeseen muutama tosi iso altakasteluruukku tomaatteja varten, ne kun kasvavat tosi isoiksi. Kyllä ne viihtyivät, mutta tuntui aina epävarmalta kun ei oikein tiennyt onko säiliössä vielä vettä vai ei. En osaa luottaa siihen mittatikkuun ja kaadoin aina varmuuden vuoksi säiliöön uutta vettä. Tänä vuonna ajattelin istuttaa tomaatit altakasteluruukkuihin, mutta kastelen suoraan multaan, en säiliöön. Silloin pystyy tunnustelemaan koska multa on kuivaa.

      Poista
  5. Onpa kaunis tuo sinun peikonlehtesi! Meilläkin on, mutta taitaa olla aika paljon vanhempi (vai kenties jotain toista lajia oleva) yksilö, kun lehdet ovat heti auetessaan railoitetut ja yhdestä isommasta varresta kasvaa kaikki lehdet. Sain sen kummitädiltäni kun heiltä loppui tila kesken. Kutsui sitä "peikonpoikaseksi" huolimatta siitä että korkeus on nyt puoli vuotta myöhemmin pari metriä ja leveyskin reilusti yli metrin... :D Mutta kun vertaa siihen "isoveljeen" joka sinne vielä jäi, niin tämä on ihan kirppu. :D Mullat pitäisi vaihtaa ja isompi ruukku myös, mutta enpä tiedä miten se mahtaa onnistua...

    VastaaPoista