torstai 28. joulukuuta 2017

OHI ON




Hei!

Oikein mukavaa joulun jälkeistä elämää. 
Näin vuoden päättyessä tapanani on ollut tehdä vuosikatsaus enkä tälläkään kertaa tee poikkeusta.

Vuoteen 2017 on mahtunut yhtä ja toista ja yllätyksiltäkään ei olla vältytty.





TAMMIKUU aloitti vuoden lumettomana, kuten niin usein täällä päin. Merellä kellui jäälauttoja mutta paikoitellen  vesi velloi vapaana.




Eikä tullut lunta HELMIKUUssakaan, muuta kuin sen verran että hetkeksi maa muuttui valkoiseksi.
 Eivätkä talven myrskytuulet onneksi vieneet kasvihuonetta
  mukanaan, vaikka hiukan sellaista pelättiinkin, ensimmäinen talvi kun sillä oli kestettävänään.

Mökkirantaan oli ajautunut jääsohjoa, mutta muualla maa oli ihan paljaana.



MAALISKUU toi keväiset säät mukanaan ja aurinko jaksoi paistaa täydellä terällä. Tehtiin kävelyretkiä keväisessä luonnossa  ja haaveiltiin alkavasta mökkikaudesta.



HUHTIKUUssa saimme kokea hiukan takatalvea, kun kesken kevätpuuhien satoi paksu lumikerros peittäen kaiken vihreyden alleen.
Pääsiäistä saatiin kuitenkin viettää aurinkoisessa säässä.
Blogi täytti kuusi vuotta ja sen kunniaksi järjestettiin arvontakin.




TOUKOKUUn alkuunkin vielä sattui tulemaan lumisadetta, mutta sitten kevät sai vallan ja luonto näytti parhaat puolensa, niin kuin se vain keväällä voi tehdä.
Puutarhainnostus heräsi taas ja uudella istutuspöydällä kelpasi kukkia istuttaa ruukkuihin .
Viljelylatikkojen ympärille pystytettiin aita  joka pitikin jänikset ja peurat poissa salaatinlehtien ja muiden kimpusta.




KESÄKUUssa vietettiin kesän juhlaa juhannusta ja nautittiin kaikesta kesäisestä: valoisista kesäilloista, kukkivasta luonnosta ja ihailtiin tyyntä merta .

Oikeaa lämmintä kesää odotettiin kovasti, mutta tänä kesänä sitä ei tullut.



HEINÄKUUssa taisteltiin kuivuutta vastaan, sillä meillä päin ei satanut viikkoihin pisaraakaan. Aika kummallista, kun muualla Suomessa tuskailtiin jatkuvien sateiden kanssa.
Muutama suuri purjelaivakin, matkalla Turkuun, poikkesi Maarianhaminassa ja niitä käytiin tutkailemassa.
Poikettiin kesäkahviloissa ja katseltiin kaupungin vilinää. 
Ja koko kesä tietysti asuttiin mökillä.




ELOKUUssa valmistui pergola  kasvihuoneen yhteyteen. Puutarhassa kukat olivat kauneimmillaan ja hiukan sadettakin saatiin vihdoinkin.

Kesäpoikamme Roope, josta kerroin TÄÄLLÄ pääsi vihdoin tositoimiin kun nurmikkokin vettä saatuaan innostui kasvamaan.





SYYSKUU toikin sitten mukanaan yllätyksen, jopa meille itsellemmekin. Hullaannuimme näkemäämme vastavalmistuneeseen asuntoon niin täysillä, että myimme pikapikaa kaupunkiasuntomme ja ryhdyimme pakkauspuuhiin.
Blogin nimikin oli vaihdettava, kun kaupunkikotia ei enää ollut.
Ennen omaa muuttoamme ehdimme käydä lapissa auttamassa tyttären muutossa, joten muuttamisesta kertyi kokemusta roppakaupalla.




LOKAKUUn loppupuolella päästiin sitten muuttamaan uuteen kotiin.
Kaiken muuttohulinan keskellä tahtoi valokuvaaminen ja bloggaaminenkin unohtua, eikä oikein kiinnostustakaan ollut kun oli niin paljon muuta ajateltavaa ja tehtävää.




MARRASKUUssa päästiin pikkuhiljaa normaaliin päivärytmiin ja ruvettiin totuttautumaan uusiin ympyröihin.
Monia uuden kotipaikkamme asukkaista tunnemmekin jo vanhastaan ja melkeinpä joka kauppareissulla tapaamme jonkun tutun ja jäämme hetkeksi juttelemaan.




JOULUKUU meni niin nopeasti ettei sitä käsitäkään.
Suomi täytti 100 vuotta ja sitä juhlittiin yhdessä ystäviemme kanssa. Linnan juhlia tietysti katsottiin, kuten tapana on.
Tänä vuonna ei saatu valkeaa joulua, mutta se ei haitannut. Joulu oli muuten mukava.
On se muuten kummallista kun lapsena tuntui että joulua sai odottaa sietämättömän pitkän ajan ja nyt vanhempana ei ehdi ollenkaan odottaa, kun se jo on käsillä.
Kohta sitten otetaan uusi vuosi vastaan.
Mitähän se tuo tullessaan?
Onko tapanasi tehdä uuden vuoden lupauksia?


OIKEIN MUKAVIA VUODEN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ! 

perjantai 22. joulukuuta 2017

TEIN MINÄKIN JOULUKORISTEEN



Kaksi yötä jouluun ja valmistelut ovat hyvällä tolalla.

Mietin juuri tänään   miten rauhallisesti tänä vuonna joulua on meillä valmisteltu. Johtunee siitä, että kun ei tarvitse aikaa käyttää työssä käymiseen, niin voi tehdä asioita omaan tahtiin.

Toisaalta kun aikaa on, niin sitä ottaa kaiken tekemisen paljon rennommin, joten aikaa vastaavasti kuluu kaikkeen enemmän kuin ennen kiireisimpinä vuosina.

On täällä hiukan askarreltukin. Kuivatin appelsiinin siivuja ja tein niistä kuusenhavujen ja kanelitankojen kanssa nippuja, jotka ripustin kaapin oveen ja toisen eteiseen laatikon vetimeen.





Kuusen havut eivät ole aitoja, vaan muovisia. Tekokuusestamme oli irronnut yksi oksa ja revin siitä tuollaisia pikku oksan pätkiä joista tein noita koristeita.

Niin aidoilta näyttävät että jos ei tietäisi, niin aidoiksi luulisi. Eivätkä varise!

J toi mökiltä muutaman oikeankin kuusenoksan ja minulla oli tarkoituksena laittaa ne maljakkoon ja olohuoneeseen joulun tuoksua tuomaan.
Vaan eipä niistä tullut ollenkaan tuoksua ja neulasiakin ehti jo varista lattialle, vaikka vedessä olivatkin.

Vein ne ulos pihan pöytää koristamaan ja sinne se sopivatkin mitä parhaiten.

Huomenna paistetaan kinkku ja käydään hankkimassa vielä loput tarvittavat ruokatavarat.

Sitten ollaankin valmiita joulun viettoon meidän kodissa läheisten kanssa.



JOKO SINULLA ALKAA OLLA JOULUVALMISTELUT TEHTYINÄ?




keskiviikko 20. joulukuuta 2017

LÄHETITKÖ SINÄ MINULLE JOULUKORTIN?



Joku ehkä muistaakin, että viime vuonna jätimme joulukortit kokonaan lähettämättä. Ei vaan ollut intoa korttien kirjoittamiseen. Tänä vuonna kuitenkin lähetimme kortteja ihan entiseen tapaan.

Ja kivahan noita on itsekin saada, varsinkin kun posti muuten tahtoo koostua pelkistä laskuista.

Tänään oli hyvä päivä, kun yhtään laskua ei löytynyt postilaatikosta.

 



Salaperäisiltä lähettäjiltäkin on kortteja tullut. Tämä kortti oli minun nimelläni, mutta lähettäjä oli unohtanut kirjoittaa nimensä alle.

Koska kortissa oli vain minun nimeni, niin keltään perhetutulta se ei ollut, mutta kortissa oli Helsingin postileima, enkä tunne Helsingistä ketään sellaista jolta joulukortteja saisin.

Tein hiukan salapoliisin töitä ja huomasin, että käsialassa oli jotain tuttua, kuin entisen Turun aikaisen työkaverin kirjoittamaa. Mutta hän kyllä tietääkseni asuu nykyäänkin Turussa. Muistan että hän kuitenkin kerran mainitsi käyvänsä usein Tallinnassa, joten jospa hän on sinne matkustaessaan pudottanut joulukortit Hesingissä olevaan postilaatikkoon. Eikä häneltä ainakaan vielä ole tullut korttia vaikka joka joulu on tullut, joten oliskohan tuo kortti häneltä.

 



Toinen hauska juttu oli saamissamme korteissa se, kun yhdessä oli vain meidän etunimet, eikä ollenkaan sukunimeä. Ja minun etunimeni sijasta kortissa oli lempinimeni. Osoite oli kuitenkin oikein joten kortti löysi oikeaan paikkaan.

Joulun aika on kiireistä aikaa, joten pikku kömmähdyksiä sattuu. 

En tiedä onko postin lajitteluissa tapahtunut jotain muutoksia, kun yhdessä toisessakin kortissa oli Helsingin postileima, vaikka senkin lähettäjä asuu Turussa.

No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Kortit ovat 
löytäneet perille. Kiitos meitä muistaneille!


KIVAA PÄIVÄN JATKOA, OTTAKAAHAN RAUHALLISESTI JOS PYSTYTTE! 





sunnuntai 17. joulukuuta 2017

MAARIANHAMINAN KAUNEIN PAIKKA



Aamu valkeni kauniina.

Merikortteli auringon nousun aikaan on satumaisen kaunis.



Tämä on suosikkipaikkojani Maarianhaminassa.



Rannan kivet ovat kuin tomusokerilla kuorrutettuja ja aurinko antaa niille kultaisen värin. 



Koko kortteli uinuu talviunta ja laivat on peitetty.
Meri on tällä kertaa tyyni eikä jäätä ole vielä veden pinnalle muodostunut.
 





Aurinko nousi meren takaa juuri sopivasti kun kuljimme rannalla. Muutama vesilintu uiskenteli vedessä ja tuntui kuin nekin olisivat lämmitelleet aamuauringossa. 



Pikku puodin ulkopuolella oli kymmenkunta tällaista pukkia. Ne tuovat vanhanaikaista tunnelmaa ja sopivat paikan henkeen hienosti. 




Kävimme pienessä kappelissakin joka on aina avoinna. Siellä voi vaikka istahtaa hetken. Elävät kynttilät olisivat sopineet hienosti kappeliin, mutta sellaisia ei tietenkään sinne voi jättää palamaan, joten ne oli korvattu patterikäyttöisillä.

Ihanaa kun vielä nykypäivänä voi jättää tällaisia käyntikohteita avoimeksi ja ne saavat olla rauhassa ilkivallantekijöiltä.
 





Vielä ajelimme kaupungin keskustaan, mutta siellä ei Merikorttelin kauniiden näkymien jälkeen tuntunut olevan mitään yhtä kaunista kuvattavaa.

Joulukatu on toki koristeltu, mutta ei mielestäni ole erityisen kaunis.

Mieleen muistuvat lapsuuden ajan joulukadut joissa oli käytetty paljon havuköynnöksiä ja lamput olivat lämpimän kellertävän värisiä, eikä niin kirkkaita kuin nykyisin valitettavasti usein näkee. Minua häiritsee myös se jos vierekkäin on sekä lämpimiä että kylmiä värejä.


Eilen sitten toimme joulukuusen kotiimme. Se on se varastosta kaivettu tekokuusi. Se ei ollutkaan yhtään liian iso olohuoneen nurkkaukseen, joten nyt ei kuusiasiaa enää tarvitse pähkäillä. Kauniilta se näyttää vaikka ei aito olekaan.
Instagramiin laitoin kuvankin siitä. Sen näet osoitteessa #mokkijakotiahvenanmaalla.


HYVÄÄ 3. ADVENTTISUNNUNTAITA!










torstai 14. joulukuuta 2017

MILLAINEN ON OIKEA JOULUKUUSI?



Puolitoista viikkoa jouluun. Nyt alkavat olla ne ajat käsillä, jolloin ruvetaan miettimään joulukuusen hankkimista.

Ja mistä se kuusi sitten hankitaan ja millainen?

Ostetaanko se torilta tai marketin edustalta, saadaanko metsää omistavalta tuttavalta tai omasta metsästä?

Vai käydäänkö illan hämärissä sahan tai kirveen kanssa vaan jossain metsässä nappaamassa omin lupinensa?





Ei kai tuo niin suuri rikos ole vaikka sen hakisi mistä metsästä tahansa, riittäähän noita puita Suomessa, vai?

Koskaan emme ole kuitenkaan niin tehneet, mutta tänä vuonna kutkuttaisi se mahdollisuus.

Tuntuu nimittäin siltä ettei meille sovi ihan normaalin kokoinen kuusi, jollei se sitten ole toiselta puolelta ihan oksaton. Mutta miltähän sellainen sitten näyttäisi? 



Onhan meillä se tekokuusi, jota viime vuosina olemme käyttäneet ja joka on kyllä ihan kaunis, vain tuoksu puuttuu, mutta nyt tuntuu että aito olisi pitkästä aikaa kiva. Ja viehän tuo muovinen kuusi saman tilan kuin aitokin, joten sekään ei oikein mahtuisi kotiimme, jos ei siirrellä joitakin huonekaluja toiseen huoneeseen.

Kuusen voisi tietenkin laittaa terassille, josta se näkyisi sisälle, tai sitten kuusi voisi olla kooltaan hiukan pienempi.





Pienestä kuusesta tulevat mieleen isoäitini kuuset, jotka aina olivat pieniä ja ne pystytettiinkin pöydälle.

Jotenkin aina tuntui siltä ettei sellainen pieni kuusi ollut oikea kuusi ja hiukan säälittävältäkin sellainen tuntui.

Ja nyt olen itse tullut siihen vaiheeseen että mietin pienen kuusen hankkimista!

Onpa toisaalta mielessä käynyt sellainenkin ajatus, ettei hankittaisi kuusta ollenkaan.

Mutta kyllähän kuusi jouluun kuuluu, joten pian on päätettävä millainen meille laitetaan.





Tekokuusi on kyllä vaivaton eikä varista neulasia, mutta jotain siitä puuttuu aitoon verrattuna ja aidossa on taas hävittämisessä omat ongelmansa.

Entä minkä värinen kuusen pitäisi olla? Nykyään näkee jonkin verran valkoisia, tai jopa värikkäitä kuusia, mutta itse tykkään kyllä enemmän perinteisestä vihreästä.







Olkoon kuusemme sitten iso tai pieni, aito tai tekosellainen, niin kuukauden päästä siitä on jäljellä vain muisto.

Meillä ei yleensä malteta odottaa edes loppiaiseen asti, vaan kuusi korjataan pois aika pian uudenvuoden jälkeen (joskus ennenkin)

Joko teille on kuusi hankittu, vai onko sellaista ollenkaan aikomus hankkia ja onko se aito vai muovinen?

Koska kuusi sitten on sopivaa tuoda sisään ja koristella ja koska se korjataan pois?

Nyt rupean mittailemaan kuinka iso kuusi meille mahtuisi. Vai yrittäisikö muotoilla tuosta tekokuusestamme pienemmän leikkaamalla oksia kunnolla lyhyemmiksi?


MUKAVAA JOULUN ODOTUSTA SINULLE!

(Kuvat Pexels)



sunnuntai 10. joulukuuta 2017

NÄKYMIÄ



Hiukan valkoista saatiin meillekin tänä aamuna. Lähdettiin kävelylle ja suunnattiin kulkumme Färjsundin siltaa kohti.

Kotoamme ei olekaan pitkä matka sillalle.

Kiivettiin liukkautta uhmaten kalliolle jonka huipulla sijaitsee kahvila Uffe På Berget, joka on tuttu monille turisteillekin, eikä sitä voi olla huomaamatta kun ylittää Finströmin ja Saltvikin välisen sillan.

Kesällä täällä käy paljon vierailijoita ja sydän syrjällään katson usein kun lapset nojailevat tuohon kuvassa näkyvään aitaan. Jos se pettäisi niin pudotus olisi melkoinen.

Maisemat ovat komeat ja vielä kauniimmat kesällä.
 



Nyt kahvila ja sen vieressä oleva näkötorni saavat olla rauhassa kulkijoilta.

Täällä olemme monet kahvikupilliset nauttineet.
 


Siltaa on tarkoitus ruveta korjaamaan ja sinne johtava tiekin tullaan ainakin osittain sulkemaan liikenteeltä. Nyt on sillalle vievää kävely-ja pyöräilytietä levennetty, sillä autot tulevat ajamaan sitä pitkin sillan korjaustöiden aikana.

Suuret myllerrykset työ vaatii. En uskalla edes ajatella millaista olisi työskennellä siltatyömaalla, sen verran huimaa jo sillalta veteen katsominen.
 



Sillan pielessä oli muutama laiva ja näkyipä venesatamassa pienempiäkin veneitä vielä olevan vesillä.
 


Tämä Saltvikin puolella oleva punainen talo on ehkä ollut lossinkuljettajan talo siihen aikaan kun siltaa ei vielä ollut. Nyt se on jonkun kesäpaikka.
 



Sillan vieressä on useita pienempiä mökkejä ja takana näkyy Haraldsbyn kylä. Hienoja asuinpaikkoja ovat nuo rantaan rajoittuvat tontit.

Kovin talviselta ei luonto täällä meillä päin näytä, mutta vielä ehtii lunta tulla ennen joulua.

Miten on teillä, onko lunta vaiko paljas maa?




OIKEIN HIENOA TOISTA ADVENTTISUNNUNTAITA KAIKILLE!


 

maanantai 4. joulukuuta 2017

JOULUN MAUKKAIN LEIPÄ








Nyt kun joulun leipomuksia on aika suunnitella, niin haluan antaa teille lukijoille ohjeen joulun parhaaseen leipään, Maalahden limppuun.

Maultaan se on melkein kuin saaristolaisleipä.

Tästä taikinamäärästä tulee pellillinen makoisaa limppua. Jaan valmiin leivän yleensä kuuteen neliömäiseen osaan ja pakastan. Tästä riittää sitten syötävää koko jouluksi ja maistuu erittäin hyvältä.

Näitä aineksia tarvitset:

1,5 l    haaleaa vettä
50g     hiivaa
3dl      siirappia
1/2kg  fariinisokeria
1 kkp  sokeria
2 kkp  maltaita
2 tl     ruokasoodaa
4 rkl   suolaa
1,5kg  ruisjauhoja
1kg     vehnäjauhoja 

Sekoita kaikki ainekset ja alusta taikina. Taputtele taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
Anna taikinan kohota 6 tuntia.
Paista 3 tuntia 150 asteessa.
Voitele valmiin leivän pinta siirappi-vesi-seoksella.

Nauti vaikka ihan pelkästään voilla siveltynä, jouluruokien lisukkeena.

Sopii myös erittäin hyvin juustotarjottimelle.


HERKULLISTA JOULUN ODOTUSTA!

 

tiistai 28. marraskuuta 2017

MIKÄ IHMEEN TONTTUOVI?



Oletko huomannut että siellä täällä vilahtelee kuvia tonttuovista?

En tiedä onko näitä tonttuovia tehty jo aikaisempina vuosina, mutta minä olen havahtunut niihin vasta tänä vuonna. Aikaisemmin olen nähnyt vastaavanlaisia ovia jotka ovat johtaneet hiiren koloon.

Tonttuovi on pienen pieni ovi, joka on kiinnitetty seinään, yleensä lattianrajaan. Siellä sitten kuvitellaan pienen pienten tonttujen asuvan.

Noiden tonttuovien eteen ja ympärille on rakenneltu kaikenlaista rekvisiittaa, mm. rappuja, joulukuusia tai muita kasveja ja voipa siellä itse tonttukin näkyä. 

Tuollainen pikkuruinen ovi on tietysti erityisesti lapsille jännä juttu, mutta taitavat aikuisetkin niistä tykätä. Niitä näkyy mm. pinterestissä vaikka kuinka paljon.

Itse en noista piittaa ja tuossa ylläolevassa kuvassa onkin hiukan isompi ovi, joka johtaa kirjailijan kammioon. Hieno ovi ja saa mielikuvituksen liikkeelle. Jos se olisi pienempi, niin se sopisi mitä parhaiten tonttuoveksi. Minkälaista mahtaa sisällä olla?

Innostutko sinä näistä tonttuovista, vai ovatko ne mielestäsi taas yksi uusi muotivillitys?





Hurmaava on tämäkin ovi, joka voisikin tosissaan johtaa tontun kotiin, Lapissa kun tuo kota on. Viime vuonna pääsin tuolla käymään.




Samassa pihapiirissä oli tämä tunnelmallisesti valaistu talo. Korkeat lumikinokset ympäröivät sen ja kauniimpi ei sininen hetki enää voisi olla. 

Jäästä ja lumesta tehty mahtavan kokoinen rakennus, jossa on mm. hotellihuoneita, on myöskin elämys.

Lisää kuvia tästä ihanaakin ihanammasta Lainion Lumikylästä voit katsoa aikaisemmasta postauksestani TÄÄLTÄ.



SAATAISIINPA TÄNNE ETELÄÄNKIN LUNTA!


maanantai 27. marraskuuta 2017

UUSI ARVONTAVOITTAJA ON.....


Arvonnan päävoiton voittanut ei ilmoittanut yhteystietojaan ja niinpä suoritin uuden arvonnan kaikkien vastanneiden kesken. Voittajaksi selviytyi:



KRISTIINA / Kauniimpaa kuin koskaan-blogista.
Onnittelut hänelle! Kristiinan blogia pääset lukemaan klikkaamalla TÄSTÄ. Otan Kristiinaan yhteyttä pikimmiten.


Joulukuun alku lähestyy ja en voinut enää vastustaa kiusausta aloitella hiukan jouluista koristelua kotona. Laitoin kahteen ikkunaan kyntteliköt jotka olen hankkinut tänne uuteen kotiin.



OIKEIN MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA KAIKILLE!






perjantai 24. marraskuuta 2017

HIENOT LÖYDÖT KIRPPARILTA JA ETSINTÄKUULUTUS





Eilen tein löytöjä kirpparilla. En ollut etsimässä mitään erityistä vaan lähdin kaverille seuraksi.

No siinähän kävi niin, että hän ei löytänyt mitään mieleistä, mutta minä löysin.

Kaapit kotona ovat kyllä ihan täynnä, mutta ainahan pari kuppia jonnekin mahtuu.




Ihanat Kustavin Savipajan kupit oli pakattu hienosti sellofanipaperiin ja yritin katsoa että ovatko ehjät. Mitään rikkinäisiä kohtia ei näkynyt ja niin maksoin viisi euroa ja sain nuo ihanat kupit. 

Harmi että niitä oli vain nuo kaksi. Kotiin tultua avasin pakkauksen ja ne olivat ehjät ja käyttämättömän näköiset.

Meillä on "muijaporukan" pikkujoulut tulossa ja jokaisen pitäisi viedä sinne pikku paketti joka saa maksaa korkeintaan kymmenen euroa.

Ajattelin että tämä olisi mitä parhain pikkujoululahja, mutta en kyllä raaski niitä antaa pois, vaan aion pitää ne itselläni. Ne ovat hiukan isommat kuin tavalliset kahvikupit, joten soveltuvat yhtä hyvin niin teen kuin kahvinkin juomiseen.





Toisenkin hyvän löydön olen tällä viikolla kirpputorilla tehnyt. Koskaan en ole uskaltanut vielä kenkiä käytettynä ostaa, mutta kun silmiini osuivat nämä uuden karheat talvilenkkarit, niin ostopäätös syntyi nopeasti.

Olen jo testannut niitä ja ne istuvat jalkaan tosi hyvin. Pohja on pitävä hiukan liukkaammallakin kelillä. Nyt voin heittää roskiin entiset lenkkarini. Nämä maksoivat kaksitoista euroa, mikä mielestäni ei ollut paha hinta uuden veroisista kengistä.


Nyt en enää voi valittaa etten koskaan löydä mitään kirpputorilta! 




Sitten hiukan toisenlaista asiaa.

Blogini arvonnassa pääpalkinnon voitti Hilkka Kujanpää, mutta hän ei ole ilmoittanut vielä yhteystietojaan jotta voisin kassin hänelle lähettää. Olen viestittänyt hänelle facebookin kautta voitosta, mutta en ole saanut vastausta.

Jos ei hän ota yhteyttä viikonlopun aikana, niin suoritan uuden arvonnan maanantaina kaikkien teidän kesken jotka vastasitte määräaikaan mennessä.

Kahdelle muulle onnekkaalle on jo kassit lähetetty.



MUKAVAA VIIKONLOPPUA !