keskiviikko 30. marraskuuta 2016

OLIKO SE MARRASKUU NIIN KAMALAN SYNKKÄ?




Yksi päivä vielä ennen kuin saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun.



Marraskuu meni nopsaan ja ei ollut niin pimeä, kuin se näillä leveysasteilla saattaa olla. Valkoinen lumipeite sai maiseman valoisaksi kuun puolen välin tienoilla. Muutaman päivän päästä lumi oli kuitenkin jo sulanut. Nyt on taas hiukan valkoista maassa.

Marraskuussa blogissa on mietitty Miten saada rahat riittämään? Jutun voit lukea täältä
On tuunattu kynttelikkö (täällä), ostettu uusi almanakka, Pohdittu joulukorttien lähettämistä (täällä)

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä kuukausi on tämä marraskuu ollut. Tästä on hyvä jatkaa joulukuuhun.




Tämä oli marraskuussa suosituin kuvani INSTAGRAMISSA.
Kuviani Instagramissa voit katsoa osoitteesta meidan_mokki_ja_kaupunkikoti.

Lisää marraskuun kollaaseja Pieni Lintu - blogissa.

NYT OIKEIN IHANAA MARRASKUUN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ!


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

KIRJA JOKA KOSKETTI




Sain juuri luettua kirjan, joka antoi paljon ajattelemisen aihetta.


Kirjan nimi on PALJAIN JALOIN ja sen on kirjoittanut Laura Save (s.1983-k.2012). Laura menehtyi ennen kuin sai tiedon kirjansa julkaisusta.




Kirjan kannessa kuvaillaan Lauraa näin:

"Lääketieteen kandidaatti, yhden pojan äiti, istumalentopalloilija, palstaviljelijä, sekä vastapaahdettua kahvia, suklaata ja isoja kissoja rakastava kynäilijä".

Laura, tuore äiti ja vaimo saa puhelun lääkäriltään magneettikuvauksen tuloksista. Diagnoosi on musertava: osteosarkooma, luusyöpä reisiluussa ja keuhkoissa mahdollisesti etäpesäkkeitä.




Kun aloitin kirjan lukemisen, niin en olisi heti alussa halunnut tietää sitä, että kirjailija on menehtynyt. Menehtymisen syytä ei kerrottu, mutta väistämättä ajatus vie siihen, että hän menehtyi tähän sairauteen.

Lukemisen aloitettuani kuitenkin tuo ajatus ei enää häirinnyt, vaan kirja tempaisi mukaansa niin, että luin sen parissa päivässä.

Laura kertoo sairastumisestaan, perheestään ja usein toistuvien hoitojaksojen aikana tapaamistaan kohtalotovereista, joista varsinkin yhdestä, Katrista, tulee Lauran sydänystävä, jonka kanssa jaetaan niin ilot kuin sairauden myötä tulevat surutkin.

Laura jatkaa sinnikkäästi lääketieteen opintojaan sairaudesta huolimatta. Tukenaan hänellä ovat puoliso Sofia, poika Otso, joka oli alle 1-vuotias Lauran sairastumisen aikaan, sekä omat vanhemmat. 




Vaikka Lauran tarina on lohduton, niin kuitenkin jossain rivien välissä elää toivon kipinä ja kirjailija lääketieteen opiskelijana kertoo tutkimuksista ja sairaudesta asiantuntijana, mutta myös heikkona, sairaana ihmisenä, jota tulevaisuus, tai paremminkin sen puute pelottaa.

Mm. näin Laura kirjoittaa: "Eilen itkin ensimmäisen kerran 
Pahan Uutisen jälkeen. Ja nyt se ei ota loppuakseen.
En kestä ajatella, että ihmiset jäävät suremaan minua. Haluaisin pyyhkiä itseni heidän mielistään samana hetkenä, kun lakkaan olemasta. En kestä sitä, että Otso ikävöi minua ja luulee, että olen hylännyt hänet. En kestä sitäkään, että 
minun tuntemisestani, minun kanssani suhteeseen ryhtymisestä jää käteen kasa romahtaneita unelmia ja kamala ikävä. En halunnut enkä tarkoittanut näin.
  Yksi helvetin kananlento tämä elämäni."

Tämä kirja antoi, kuten alussa kirjoitin, ajattelemisen aihetta ja jälleen kerran muistutuksen siitä, kuinka hyvin itsellä asiat ovat.


lauantai 26. marraskuuta 2016

JOULUKORTTI, AIKANSA ELÄNYT




Taas on pian se aika kun joulukortit pitää lähettää.

Sanon PITÄÄ, koska vuosi vuodelta kiinnostus niiden lähettämiseen on vähentynyt ja siitä on tullut enemmänkin velvollisuus ja pakkopullaa.

Viime vuonna olin jo aikeissa jättää korttien lähettämisen, mutta lähetin sitten kuitenkin.
Noin kolmisenkymmentä joulukorttia vuosittain olen lähettänyt ja saman verran meille tulee ystäviltä ja sukulaisilta.






Kyllähän tuo joulutervehdysten lähettäminen on hieno ja vanha tapa, mutta yhä enemmän ainakin itseni kohdalla käy niin, että kun kortti tulee, niin lukaisen sen läpi ja sitten laitan sen muiden korttien kanssa tiettyyn paikkaan jossa säilytän kortteja yli joulun ja sen jälkeen ne menevät roskiin.

Olen aina tykännyt kirjoittaa noita kortteja ja jonain vuonna itse tehnytkin kortit, mutta nyt homma ei enää tunnu mielekkäältä ja siksi olenkin päättänyt jättää korttien lähettämisen.

Joten, hyvät ystävämme, jotka olette ennen saaneet meiltä joulukortin; emme ole teille suuttuneet tai teitä unohtaneet, vaan päätimme lopettaa korttien lähettämisen.

Kännyköiden, sähköpostin ja facebookin ym. aikakautena joulutervehdys tulee perille muutakin kautta ja nyt jää postillekin enemmän aikaa vanhusten ulkoiluttamiseen!


Olisi kiva kuulla mitä mieltä sinä olet noista joulukorteista. Lähetätkö kasapäin, vai etkö ollenkaan?

torstai 24. marraskuuta 2016

EIHÄN KYNTTELIKKÖÄ VOI MAALATA, VAI?



Kyntteliköt ja adventtitähdet alkavat olla paikoillaan kotonamme. Tai, kynttelikköjä meillä on jäljellä tasan yksi. Niillä tahtoo olla paha tapa mennä säilytyksessä rikki. Ensin käy niin, että yksi lamppu rupeaa loistamaan muita kirkkaammin, eikä auta vaikka vaihtaakin uuden polttimon ja lopulta tuntuu, kuin kaikki lamput loistaisivat liian kirkkaasti, niin että silmiä häikäisee.




Tämä ainokainenkin ehjä on jo parhaat päivänsä nähnyt ja kauan se onkin meillä jo ollut. Aikoinaan tykkäsin kovastikin sen punavihreästä väristä, mutta nyt en enää. Uusia kynttelikköjä hiukan katseltiin myymälässä, mutta ei oikein juuri "sitä oikeaa" löytynyt.




Mutta mustaa maalia löytyi kotoa ja päätin, että tuo kynttelikkö saa uuden värin. Nuo punaiset renkaat ovat irtonaiset ja kynttelikköä voi käyttää myös ilman niitä, mutta hiukan liiankin yksinkertaiselta se ilman niitä näytti, joten nekin oli maalattava. 



Pari kerrosta mustaa maalia puuosiin ja oli sitä hiukan roiskunut kynttilöihinkin, mutta raaputin ne pienet roiskeet pois ja tältä lopputulos nyt näyttää.

Eli otsikon kysymykseen vastaan, että kyllä voi.


Ei se  ihan unelmieni kyntteliköltä näytä, mutta saa kelvata ainakin toistaiseksi. Ehkä tämäkin menee rikki vinttikomerossa ja ensi jouluksi pitää hankkia uusi :)






Nyt on enää keksittävä tälle paikka. Sovitin sitä ensin olohuoneeseen, mutta en tiedä, sopisiko se paremmin eteiseen.  


Taidan olla nykyisin enemmän tähti-ihmisiä. Tykkään tuosta olohuoneen ikkunassa roikkuvasta isosta tähdestä tosi paljon. Näet sen TÄSTÄ KLIKKAAMALLA.


Joko sinä olet koristellut kotiasi tähdillä, kyntteliköillä tai jollain muulla jouluisella? Vai odotatko vielä hiukan noiden joulujuttujen kanssa?



tiistai 22. marraskuuta 2016

EPÄTAVALLINEN JOULUKORTTI




Postiluukusta tipahti taiteltu, vihreäpohjainen paperiarkki. Luulin sitä tavalliseksi mainokseksi, kunnes luin tekstin "Samhällsinformation/Julpapper" ja muistin, että tällainen samanlainen oli tullut viime vuonnakin.

Kyseessä olikin ympäristöystävälliseen kuluttamiseen ohjaava joulutervehdys. Vaikka en varsinainen "vihreä" olekaan, niin kierrätys, lajittelu ja tavaroiden uusiokäyttö ovat lähellä sydäntäni ja siksi tällainen "joulukortti" on mielestäni mitä mainioin.

Siinä annettiin vihjeitä erilaisesta joululahjasta:

*Etkö osaa ajatella antavasi kirpputorilta ostettua lahjaa?
 - Voisiko silloin olla  mahdollista antaa edes lahjakortti kirp-
   putorille?

*Oletko ompelutaitoinen?
 - Anna lahjaksi kortti, jossa lupaudut ompelemaan jotain 
   lahjan saajalle.

*Ruokalahja
 - Kotona tehty hillo kauniissa purkissa tai laatikko, jossa 
   juustoa ja itse tehtyä näkkileipää tai jouluinen kakku 
   hänelle, joka ei itse leivo tai voisit kutsua lahjan saajan 
   illalliselle kotiisi. 
   


T



Järkevän kuluttamisen kaaviokuva oli koottu joulukuusen muotoon. Siinä alimmilla, eli leveimmillä oksilla oli se kuluttamisen muoto joka olisi ympäristöystävällisin ja ylimpänä taas se, jota pitäisi suosia mahdollisimman vähän.


Osta uutta

Osta käytettyä

T e e  i t s e

Vaihda muiden kanssa

Kunnosta tavaroita

Huolla sinulla jo olevaa

** KÄYTÄ SITÄ MITÄ SINULLA JO ON**








Vuonna 2007 kerättiin pelkästään Ahvenanmaalla tämän esitteen mukaan yli 1,5 tonnia joulupaperia (!!!), jota ei voi laittaa tavalliseen paperi-tai kartonkikeräykseen, vaan se pitää laittaa sekajätteeseen.
Suositeltavampaa olisikin kääriä ainakin osa lahjoista esim. sanomalehtipaperiin tai ruskeaan voimapaperiin.

Myös pakettien ympärille tulevien nauhojen suhteen voisimme olla säästäväisempiä. Muistan kun aikoinaan hiukan naureskelimme isoäitini tavalle kerätä talteen pakettien koristenarut tulevaa käyttöä varten. Hän ei ehkä tehnyt sitä ympäristön säästymisen takia, mutta tänä päivänä, kun luonnosta huolehtiminen on entistäkin tärkeämpää, pitäisimme tuota tapaa ehkä hiukan vähemmän huvittavana.




Vinkkinä oli vielä pari lapsille mieleistä juttua, jotka nekin voi valmistaa itse.

TAIKATAIKINA:
3 dl vehnäjauhoja
1 dl suolaa
1-1,5 dl vettä
1 rkl ruokaöljyä

Sekoita jauhot ja suola, lisää vesi ja alusta taikinaa kunnes siitä tulee joustavaa. Halutessasi voit värjätä taikinan karamellivärillä. Käytä tavallisen, kaupasta ostettavan muovailuvahan sijasta.


SUPERSAIPPUAKUPLAT:
5 dl vettä
1 dl astianpesuainetta
3 cl glyserolia

Sekoita kaikki ainekset ja puhalla! Glyseroli tekee kuplista kestävämpiä ja suurempia.





Tuohon vihreään, valkopallolliseen arkkiin käärin muuten tänä vuonna yhden pikkujoulupaketin!


Tuleeko sinulle mieleen hyviä ja ympäristöystävällisiä joulun viettoon liittyviä vinkkejä? Kuulisin mielelläni niistä, joten kommentoi!

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

AHDISTAVA TILANNE




Olen puhelinkammoinen, kuten olen  blogissakin kirjoittanut  (TÄÄLLÄ), mutta olen myöskin maistiais- ja messukammoinen.

Tänä viikonloppuna täällä järjestettiin jokavuotiset, pienimuotoiset messut Godbyssä. Muutamaan vuoteen emme ole siellä käyneetkään, mutta nyt J tahtoi sinne ja minä lähdin pitkin hampain mukaan, vaikka arvelin, "ettei siellä mitään katsomista ole".

Olimme liikkeellä aamupäivällä ja halliin astuessamme totesin että ihmisiä oli aivan liian vähän, mikäli haluaisi sulautua joukkoon ja hiukan kuin salaa katsella messutarjontaa. Minusta tuntui siltä, että jokainen messuesittelijä kävisi kimppuuni hetkellä millä hyvänsä ja yrittäisi tyrkyttää minulle jotain, mitä en halua enkä tarvitse.

Messuilla käynnin idea on mielestäni juuri siinä, että jos tarvitsee jotain, esim. jätevedenpuhdistamon, sanomalehden vuositilauksen, varaavan takan, muotoillut pohjalliset kenkiin, lampaantaljan, laivaristeilyn, ensiapulaukun, tyrnimehua, auton hoitoaineita, tai metrilakua, niin silloin mennään messuille katsomaan ko. tuotetta ja tutustutaan siihen. Tuote voi olla jopa tarjouksessa juuri messujen aikaan, jolloin sen hankinta onkin järkevää.

MUTTA, jos ei mitään juuri sillä hetkellä tarvitse, niin minulle iskee pakokauhu tällaisessa paikassa. Haluan päästä pois mahdollisimman pian.

J maisteli karkkeja ja muita makupaloja siellä täällä, mutta minä yritän aina tehdä itseni mahdollisimman näkymättömäksi kun huomaan että jossain tarjotaan maistiaisia. 

En ollut kuitenkaan tarpeeksi poissaolevan näköinen, sillä laivayhtiön esittelijä ehti saada minut ansaan ja ojensi minulle kilpailulipukkeen, johon vastaamalla saattaa voittaa jotain. Laskin osaston lumitähdet (löysin niitä 10 kpl) ja täytin lipukkeen. Ojensin sen esittelijälle ja hymyillen hän antoi minulle vapaalipun, jolla saa ilmaisen edestakaisen laivamatkan Ruotsiin. Saa nähdä suosiiko onni minua varsinaisessa arvonnassa.

Kuljimme kaikki messuhallin neljä (vai oliko niitä viisi) käytävää läpi ja lähdimme pois.

Selvittiin näistä messuista noin vartissa.

Joku voi nyt kysyä, että miksi ollenkaan menin messuille, jos se noin kamalaa mielestäni on.

No, ainahan en voi kököttää täällä kotonakaan ja ehkä kuitenkin salaa toivoin, että tällä kertaa messut olisivatkin jotain erilaista, tai ehkä mieleen tuli muistikuva lapsuuden messuista, joissa vierähti tunti jos toinenkin. Kovaäänisistä kuulutettiin eri tapahtumia, makkara ja pop cornit tuoksuivat. 

Ja sieltä lähdettiin kotiin kädet tahmeina hattarasta ja muovikassi, joka joltain osaltolta oli saatu, oli täynnä kaikenlaista ihanaa, näin aikuisen silmin katsottuna varmaan vaan mainoksia ja muuta krääsää, mutta lapsen mielestä aarteita.

Nyt tiedän, että tuota samaa tunnelmaa ei enää aikuisena messuilla saa ja taitaakin mennä tovi ennenkuin seuraavan kerran menen messuille.

Muistuikin nyt mieleen, että ensi viikonloppuna täällä järjestetään suuret pikkujoulumarkkinat. Onko pakko mennä, jos ei tahdo?!




Arpajaisten päävoittoa odotellessa MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA SINULLE!



perjantai 18. marraskuuta 2016

MUSTAVALKOISTA VAI VÄRIÄ?






Tänään osallistun Nauran auringolle-blogin haasteeseen MUSTAA JA VALKOISTA, jossa tällä kertaa esitellään mustavalkoisia kuvia, joissa teemana on "TEKSTI".

Välillä oikein kaipaan noita vanhanaikaisia, hienoja mustavalkokuvia, joissa saattoi olla piparkakkureunat ja jotka tuntuivat arvokkailta. Nykyisin kun kuvaaminen on yleistynyt kännyköiden ja digikameroiden myötä, tuntuu kuin valokuva olisi kärsinyt pienoisesta inflaatiosta. 

Nappaat kuvan sieltä, toisen täältä ja saat heti nähdä lopputuloksen. Jos ei miellytä, niin nappia painamalla poistat kuvan ja otat uuden. Kätevää, mutta niin jokapäiväistä.




Plussaa nykykuvaamisessa on helppous, halpuus, kuvien muokkauksen mahdollisuus amatöörillekin ja kyllähän noilla nykylaitteilla saa tosi hienoja kuvia, joten vanhoihin aikoihin en kuitenkaan kaipaa, vaikka vanhanaikaisia kuvia ihailenkin. 

Muokkauksesta puheenollen, nämä kaksi mustavalkokuvaa jotka tässä näytän eivät alunperin olleet ollenkaan mustavalkoisia, vaan värillisiä. Ne oli kuitenkin helppo muuttaa mustavalkoisiksi kuvankäsittelyssä.

Minkälaisia mustavalkokuvia toiset bloggaajat ovat ottaneet, sen näet ylempänä olevasta Nauran auringolle-blogin linkistä klikkaamalla.


OIKEIN HIENOA VIIKONLOPPUA SINULLE!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

HUIPPUVÄLINE MUISTIINPANOJEN TEKOON

Huippuväline muistiinpanojen tekoon.


Onko sellaista vielä keksittykään? Ja jos on, niin se varmaan on myös kallis ja monimutkainen käyttää.

Eipä ollut mielestäni kallis, kun ajattelee mihin kaikkeen sitä voi käyttää ja käyttö on helppoa ja useimmille tuttuakin.

Mistä mahdankaan nyt puhua? No, almanakasta tietenkin.




Saan joka vuosi ammattiliitolta kalenterin ja olen ollut siihen aina tyytyväinen. Mutta tämän vuoden kalenteri ei ollutkaan enää mieleinen. Kannet olivat kovat ja eivät muutenkaan miellyttävän tuntuiset. Harmi,  että kun allakan ilmaiseksi saa ja se periaatteessa on ihan hyvä, niin se vaan ei miellytä silmää, eikä tunnu hyvältä kädessä.

Pakko oli mennä kirjakauppaan uutta almanakkaa valitsemaan. 



Valinnanvaraa oli aika paljon. On suuria ja pieniä, suomen-ja ruotsinkielisiä, yksinkertaisia ja kaikenlaista erikoisuutta sisältäviä kalentereita.

Minulla oli haussa pienehkö, pehmeäkantinen kalenteri, jonka tietysti pitää olla kauniskin. Päädyin vanhan roosan väriseen, nahkakantiseen, kädessä mukavan pehmeältä tuntuvaan. Kannessa on kohokuvioinen kuva ja teksti. 



Sisällä kalenterissa on joka aukeamalla yksi viikko ja tarpeeksi tilaa muistiinpanoille. Myös nimipäivät on kirjoitettu molemmilla kotimaisilla kielillä. Tavanomaiset kartta, välimatkataulukko ja osoite/puhelinnumeromuistio ovat myös mukana. Muutama sivu satunnaisia muita ylöskirjoitettavia asioita varten löytyy myös.

Tämä tulee kulkemaan laukussani seuraavan vuoden ajan.



Toisenkin kalenterin hankin. Se on mallia pöytäkalenteri ja sitä tarvitsen työpöydälläni. Siinä on viikko/aukeama ja siihen on hyvä kirjoittaa tärkeät muistettavat ja esim. bloggaamisessa yhtäkkiä mieleen tulevat ideat, koska se on aina tietokoneeni vieressä.



En tiedä miten moni vielä nykyään käyttää almanakkaa, kun puhelimeen saa talletettua vaikka mitä ja se on kuitenkin meillä useimmilla aina mukana.

Itselleni, joka en ole kovinkaan teknisesti lahjakas ihminen, on helpompaa ja nopeampaa kirjoittaa kynällä paperille eli almanakkaan muistettava asia, kuin puhelimeen.

Ja jos pitää tarkistaa jokin aikaisempina vuosina tapahtunut juttu, niin sitä varten olen säilyttänyt kaikki vanhat allakkani ainakin parinkymmenen vuoden ajalta.

Puhelimessa asioita ei voikaan niin kauan säilyttää, kun niillä on taipumus hajota jo muutaman käyttövuoden jälkeen.


Kumpaa sinä suosit muistiinpanovälineenä, puhelinta vai almanakkaa?





lauantai 12. marraskuuta 2016

MULLA ON PUHUVA KAMERA

Jos kamerani osaisi puhua, niin ihan tavallisena aamupäivänä, ihan tavallisella kaupunkikierroksella se olisi käskenyt minua pysähtymään tässä kadunkulmassa.

Sen sijaan, että olisin vain vilkuillut sivuilleni varmistaakseni ettei autoja tule, se olisi kehottanut minua katselemaan taivaalle. Kuinka hieno, tummanpuhuvan sininen taivas onkaan tänään. Ennustaneekohan lumisadetta?

Katulamppujen palaminen ehkä liittyy sähkölaitoksen valojen toiminnan tarkkailuun, mutta kamerani huomasi, että yhdessä taivaan tummuuden kanssa nuo hennon keltaiset valot muodostavat viehättävän kokonaisuuden.

Kun vielä maa on lumesta valkoinen, niin kamera kehottaa näppäämään kuvan.


Satamassa vallitsi uinuva tunnelma. Muutamia veneitä ja laivoja oli laiturissa. Yhtään ihmistä ei näkynyt. Ei  kiinnostavaa kuvattavaa.

Silloin kamera kehottaa minua  katselemaan tarkemmin. Näetkö viehättävän yksityiskohdan tuossa vanhassa kalastusaluksessa? Auriga Mariehamn siinä lukee. Maali on jo rapissut pois nimikyltistä, mutta se on niin kaunis, että mieleni tekee irroittaa se laivan kyljestä ja viedä kotiin.
Tyydyn kuitenkin vain kuvaamaan sen tällä puhuvalla kamerallani.

Kulku jatkuu pitkin rantaa. Vastapäisellä rannalla näen taas nuo kaikki ihanat talot, joita aina tästä ohi kulkiessani ihailen. Saisipa asua tuollaisella paikalla.

Mutta yhtä usein kuin ihailen noita taloja ja maisemaa niiden ympärillä, niin mieleeni tulee ajatus siitä, että sieltä päin katsottuna ei näköala välttämättä ole yhtä kaunis kuin täältä päin.
Noista taloista näkee satamaan ja sen vieressä usein hiukan huonokuntoisempiakin laivoja, jotka eivät ehkä aina ole niin kauniita.

No tosin sieltä näkyy iltaisin valaistu Pommern ja isot Ruotsinlaivat.

Koska en vielä ole tullut sokeaksi tälle näkymälle, vaikka usein sitä katsonkin, otan kuvan ennenkuin kamera ehtii inahtaakaan.

Eteenpäin lumista katua. Onpa katoilla lunta ja taivas on ihanan sinivalkoinen.

Nyt ehkä saisi taas kerran komean kuvan Pommernista.

Kamera alkaa taas levottoman liikehdinnän.

- Etkö huomaa noita häkkyröitä kattojen yllä?
- Huomaan, mitä niistä?
- Voisitko joskus kuvata tuon vanhan purjealuksen hiukan
  eri kulmasta? Eihän sen aina  tarvitse kokonaan
  näkyä.

No, ei kylläkään. Otetaan nyt sitten kuva pelkistä mastoista kun kamera kerran niin käskee.


Tässä kohtaa kamerani on ihan hiljaa. Se ei taida huomata maisemassa mitään ihmeellistä.

Mutta minä päätän ihan itse, että tästä näkymästä haluan kuvan.

Meri on melkein peilityyni ja huurteiset poijut kelluvat rauhallisina vedessä. Äsken paistanut aurinko häipyi pilvien taakse ja tunnelma muuttui hetkessä melkeinpä taianomaiseksi.

Vaikka kamera sanoisi vastalauseen, niin nyt otan kuvan!

Loppumatkan kuljen omia polkujani. Kameran piilotin laukkuun. Siellä se on ihan hiljaa ja saan rauhassa katsella ympärilleni vaikka vaaleanpunaisten lasien läpi!


IHANAA LAUANTAITA SINULLE LUKIJANI!

torstai 10. marraskuuta 2016

ONKO ISÄNPÄIVÄ LIPUTUKSEN ARVOINEN?


 Valkoista idylliä kauneimmillaan. Siitä on saatu nauttia viime päivinä jopa täällä saarellakin. Lunta oli luvattu jo useassa säätiedotuksessa, mutta useimmiten käy niin, ettei luvattu lumipyry kuitenkaan tänne yllä, vaan täällä saadaan lumen sijasta sadetta.



Mutta nyt piti säätiedotus paikkansa ja lunta tulikin oikein roppakaupalla. Aivan ihanan valkoista ja valoisaa on joka puolella. Kunpa lumi olisikin jo pysyvää.


Veneitä on  vielä jonkin verran laitureissa ja nekin ovat saaneet lumikuorrutuksen päällensä. Näidenkään omistajat eivät ehkä uskoneet lumen tuloon. Meri on vielä auki,joten voi olla että veneilijät suuntaavat vielä veneillään merelle.






Kaikki puut ja pensaat eivät vielä ole pudottaneet lehtiään ja maisemassa vuorottelevat valkoinen ja vihreä kauniisti.

Tänään olikin sitten jo nollakeli ja lumi on aika lailla sulanut. Liukasta oli, mutta onneksi laitoin jalkaani icebugit, joten uskalsin kävellä ihan normaalisti kun ei tarvinnut liukastelua pelätä.
Nuo nastoilla varustetut kengät ovat kyllä mainiot. Ainoa miinuspuoli niissä on se, ettei niillä ole suositeltavaa kävellä sisätiloissa, joten jos on aikeissa poiketa kauppaan tai  jonnekin muualle sisätiloihin, niin silloin niitä ei parane jalkaan laittaa.

Huomenna onkin sitten taas jo perjantai ja viikonloppu alkaa. Eikä mikään tavallinen viikonloppu olekaan, vaan ISÄNPÄIVÄ-viikonloppu.

Olen laittanut nimeni vetoomukseen, jossa esitetään isänpäivää liputuspäiväksi äitienpäivän tavoin. Mielestäni isät ovat sen ansainneet.

Vai mitä mieltä sinä olet?





tiistai 8. marraskuuta 2016

MITEN SAA RAHAT RIITTÄMÄÄN KUN TULOT PIENENEVÄT?






Sitä olen viime aikoina miettinyt, kun eläköitymisen myötä jäin pois työelämästä ja tulot pienenivät aika lailla.

Nämä vinkkini menojen pienentämiseen eivät ole uusia, mutta ei liene haitaksi aina silloin tällöin käydä läpi omia rahankäyttötapojaan.



RUOKA: Jos valmistaa ruoan itse kotona,säästää pitkän pennin. Eikä kannata heittää yli jäänyttä ruokaa pois, sillä vaikka se olisi pienikin annos, niin siitä ehkä riittää seuraavaksi päiväksi yhdelle, tai "jatkettuna" useammallekin.

Kahvilaan on toki mukava silloin tällöin poiketa, mutta kahvista ja kakkupalasta saa maksaa moninkertaisesti sen mitä sama kotona nautittuna maksaisi. Toki ystävän tapaaminen kahvilassa kivassa ympäristössä tuo hyvän mielen, joten aina ei voi ajatella pelkästään nuukailumielelläkään.


LEHDET JA KIRJAT: Lehdet tilattuna tulevat yleensä halvemmiksi kuin irtonumerot. Mutta ainakin omalla kohdallani olen huomannut sen, että kun tilaa lehden, niin siihen jollain lailla turtuu, eikä sitä aina tule luettua kovinkaan tarkkaan. Irtonumeroissa on useinkin tarjouksia, joten kannattaa miettiä tilaako  lehden vai ostaako silloin tällöin tarjoushintaisen lehden.

- Digilehdet ovat paperilehtiä halvempia
- Entä voisitko lukea lehtiä kirjastossa?
- Tai löytyisikö lähipiiristäsi sellaista henkilöä jonka kanssa 
  voisit vaihtaa lehtiä?
- Kannattaisiko lainata kirja sen sijaan että ostaa sen jo 
   ennestäänkin täpötäyteen kirjahyllyyn?



VAATTEET: Osta mahdollisimman (oman budjettisi puitteissa) laadukkaita ja sinulla jo olevien vaatteiden kanssa yhteensopivia vaatteita.  Silloin pärjäät pienemmällä 
vaatemäärällä.

-Kirpputoreilta voit tehdä löytöjä
-Järjestä vaatteiden vaihtopäiviä ystäviesi kanssa
- Huolehdi vaatteistasi hyvin ja hoida niitä ohjeiden mukaan
  niin niistä on sinulle iloa kauemmin.
- Jos olet ompelutaitoinen, niin ehkäpä voisit uudistaa 
   vanhan vaatteesi, vaikka yhdistämällä kaksi vanhaa, 
   kuten blogiystäväni tekee. Täältä saat vinkkejä.
   

AUTO: Onko oma auto sinulle/teille välttämätön, vai pärjäisittekö julkisilla kulkuneuvoilla? Kausikorteilla matkustaa edullisesti, jos julkisilla muuten pääsee sujuvasti kotoasi liikkumaan. Polkupyörä on lähes ilmainen kulkuneuvo ja nykyisin pyörätieverkosto on jo aika hyvä.

Itse olen huono säästämään tässä kohdassa, koska meidän kaksihenkisessä perheessä on tällä hetkellä kaksi autoa. Mutta nyt olen aikeissa myydä oman autoni, koska sen tarpeellisuus on tullut erittäin kyseenalaiseksi kun en enää käy töissä ja enimmän ajan se seisookin pihassa tai tallissa.
Laitoin myynti-ilmoituksen paikallislehden nettiin ja huomenna se näkyy lehdessäkin, joten pidetään peukkuja että saan sen myytyä.

ENERGIA:  Vanhat tutut neuvot, kuten valojen sammuttaminen niistä tiloista joissa ei oleskella, ikkunoiden ja ovien tiivistäminen, lämpötilan lasku parilla asteella, säästeliäs vedenkäyttö, sähköyhtiöiden kilpailuttaminen ym. ovat tänäkin päivänä ajankohtaisia.

VAKUUTUKSET: ovat myös asia, joita kannattaa aina silloin tällöin tutkailla. Vaikka ei katsoisikaan aiheelliseksi vaihtaa vakuutusyhtiötä, niin eri vakuutusten tarkoituksenmukaisuutta

Omalla kohdalla huomasimme, että auton vakuutuksessa oli meille tarpeettomia kohtia, joista maksoimme turhaan ja ne poistamalla saimme vakuutuslaskuun huomattavan vähennyksen. Näitä ei kukaan vakuutusvirkailija sinulle kerro, jos et itse ole tarkkana.

Eikä säästötoimenpiteenä huono ole kirjanpitokaan. Kun tiedät mihin rahasi käytät, on sinun helpompi yrittää karsia tarpeettomia menoja.


Nämä olivat sellaisia säästötoimenpiteitä, jotka itselle tuli äkkiä mieleen.

Onko sinulla lisättävää tähän luetteloon? Kuulisin mielelläni lisää vinkkejä!

MUKAVAA TIISTAITA SINULLE!






torstai 3. marraskuuta 2016

5 ASIAA JOITA EN KOSKAAN OTTAISI KOTIINI

Sinullakin varmaan on asioita, joita et missään nimessä ottaisi kotiisi. Kun blogeissa, tai vaikkapa lehtiä selaillessa näkee kuvia toisten kodeista, niin aika usein törmää sisustuselementteihin, tai muihin asioihin, joita ei mistään hinnasta omaan kotiinsa kelpuuttaisi.


(Kuva täältä)


Rokokoo-tai vastaavan tyyliset huonekalut ovat minulle  kauhistuksen aihe. Liian paljon kiemuraa, liian paljon kultaa, liian paljon kaikkea, mutta liian vähän istumamukavuutta, ja ehkäpä  tuon tyyliset kalusteet on tehty paremminkin katsomista, kuin käyttöä varten. 

Mutta en halua niitä kotiini edes koristeeksi.

(Kuva täältä)

Matelijat ovat myöskin sellaisia, joita en koskaan ottaisi kotiini. Kuvassa oleva yksilö on aika söpökin, mutta kun kuvittelen miltä sen nahka tuntuisi koskettaessa, niin vilunväristykset menevät kyllä pitkin selkää. 

Karvattomat kissat ja koirat saavat aikaan saman reaktion, joten ei niitäkään meille.

(Kuva Pinterest)
 Ylipitkät verhot. Ne näyttävät kyllä hyviltä esim. pellavaisina, mutta en voi saada pois sitä mielikuvaa, miltä imuroidessa tuntuu kun joutuu noita nostelemaan ja verhon helma on kerännyt pölyä.

 En myöskään tykkää verhoista, jotka päättyvät epämääräisesti ikkunalaudan ja lattian puoliväliin, vaan haluan että verhot yltävät pari senttiä lattian yläpuolelle, tai loppuvat pari senttiä ikkunalaudan alapuolelle.

(Kuva täältä)


Vilkkuvat tai värilliset jouluvalot eivät myöskään pääse kotiimme. Lasten ollessa pieniä oli meilläkin värilliset ikkunavalot, jotka eivät tosin sentään vilkkuneet, mutta nyt kahden aikuisen kodissa suositaan vain ja ainoastaan "luonnollisen" värisiä koristevaloja.

Kaikki valaistut lumiukot, porot ja joulupukit saavat myös meiltä porttikiellon.

Varmaan on paljon muutakin, mitä meille ei koskaan tule, mutta nämä tulivat mieleen heti pienen miettimisen jälkeen. Ja toisaalta, ihmisen maku ja mieltymys muuttuu vuosien myötä, joten ehkä ei pidä sanoa että ei koskaan.

Olisi mielenkiintoista kuulla mitä sinä et kotiisi ottaisi.