maanantai 31. lokakuuta 2016

KUVA JOKA EI KUULU JOUKKOON




Lokakuun kollaasissa on kuvia, jotka itse asiassa voisivat kuulua jokaisen kuukauden kollaaseihini. Luonto ja kotihommat ovat useimmiten esillä blogini postauksissa. Samoin olen kirjoittanut jo aiemmin uusimmasta harrastuksestani, kangaspuilla kutomisesta. Tässä kuussa on valmistunut kolme mattoa.


Se joukkoon kuulumaton kuva on keskellä ylhäällä. Siinä näkyy se näkymä, joka avautuu parvekkeeltamme. Jos tarkkaan katsoo talojen ohi, niin näkee Maarianhaminan Wiklöf Holding Arenan, jossa MIFK voitti Suomen mestaruuden jalkapallossa pari viikkoa sitten. 

Parvekkeeltamme näkyy vain toinen kentän päädyistä, mutta se onkin sitten se pääty, johon kotijoukkue teki ensimmäisen maalin kyseisessä pelissä ensimmäisellä peliminuutilla. Sen satuimme näkemään ja KUULEMAAN. Katsomo suorastaan räjähti ja tunnelma oli aika vaikuttava.

Montaakaan jalkapallomatsia en ole elämässäni käynyt katsomassa, mutta toki sykähdytti tuo voitto, joten siksi ko. kuva pääsi kollaasiin. Niin ja onnittelut MIFK:lle!


Lokakuun kolme eniten luetuinta postausta blogissani olivat:

Se oli nyt tässä
Helppo tapa leipoa näyttäviä pullia
Silakkamarkkinat - pettymys vai ei?

Muiden bloggaajien lokakuisia kollaaseja löydät TÄÄLTÄ.


Kiitos viime aikoina kommentteja jättäneille ja tykkääjille ja vielä erityiskiitokset teille, jotka olette jakaneet postauksiani. Se lämmittää ja mukava on ollut huomata että käynnit blogissa eivät ole vähentyneet, vaikka erosin Indiedays-blogiportaalista. Tästä on hyvä jatkaa!

lauantai 29. lokakuuta 2016

VAIKUTTAAKO KELLOJEN SIIRTÄMINEN SINUN MIELIALAASI?




Elämme lokakuun viimeistä viikonloppua ja sehän tietää sitä, että kelloja siirrellään taas ns. normaaliaikaan, eli tunnilla taaksepäin yöllä klo 4.
Kellojen siirtämisen myötä illalla pimenee aikaisemmin, mutta aamut sen sijaan ovat valoisampia.

Monien mielestä koko kesäaika-talviaika-systeemi on turhaa ja niin ajattelen kyllä itsekin, vaikka en kellojen siirtämisestä mitenkään kärsikään. Voi olla, että muutaman päivän unirytmi on hiukan kateissa, mutta niinhän se on muutenkin tämän ikäisellä, joten suurempaa muutosta ei minun kohdallani näy.

Suomessa siirryttiin kesäaika/talviaika-käytäntöön v. 1981 ja siitä lähtien on puhuttu tuon käytännön puolesta tai vastaan. 

On kerrottu mm. lehmien lypsämisen vaikeutuneen, lapsien heräämisen hankaluuksista, tai vaihtoehtoisesti valoisina iltoina nukahtamisongelmista.

Niinhän se on, että toiset tykkäävät valoisista illoista, toiset nauttivat aikaisemmasta pimenemisestä kynttilän valossa.

Pitkälle valoisina jatkuvat illat keväällä ja kesällä ovat minunkin mieleeni, mutta syksyyn ja talveen mielestäni kuuluvat aikaisin pimenevät illat.

 Mikä ihana tunne kun saa olla kotona illan hämärtyessä, eikä tarvitse lähteä mihinkään. Jos vielä sade rummuttaa ikkunaan, niin voi sitä tunnelmaa!

Millaisin mielin sinä siirryt normaaliaikaan- tylsää, ihanaa, vai ei mitään väliä?

torstai 27. lokakuuta 2016

HELPPO TAPA LEIPOA NÄYTTÄVIÄ PULLIA

Olen laiska leipoja. Lisäksi olen oikea herkkusuu, joten meillä ei pakkasessa  (eikä missään muuallakaan) mikään kahvileipä kauaa säily.

Nämä hiukan eri tavalla muotoillut kanelipullat on tosi helppo tehdä näyttäviksi ja maku on aivan ihana, joten niitä voi leipoa aina kun jotain hyvää tekee mieli.


Pullat ovat kuin hiukan hienompi versio kotoisista korvapuusteista.

Vähensin taikinasta rasvan ja sokerin määrää jonkin verran ja siirapin jätin kokonaan pois, mutta maku oli siltikin taivaallisen hyvä.

Reseptin näihin kanelipulliin löysin KOTIVINKKI-lehdestä (TÄÄLTÄ). Siellä neuvotaan kuvien kera miten nämä pullat kieputetaan hienoiksi sykeröiksi.

Pullien muotoiluvaiheessa ei kannata vajota toivottomuuteen, vaikka taikinasta tuntuisi muodostuvan oudon näköisiä solmuja. Täyte tahtoo pursuilla joka puolelle ja tässä vaiheessa tuntuu ettei hommasta tule mitään.

Reseptin mukaan taikinamäärästä tulisi n. 18 kpl pullia, mutta pullat ovat tosi suuria, joten muutaman pullan enemmän saa jos pienentää hiukan yksittäisen pullan kokoa.

Pullia uunista otettaessa vastaan hulmahtaa ihana tuoksu, ja pari pellillistä vastaleivottuja pullia saa veden kielelle.

Reseptissä sanotaan, että  "Pullien muotoilussa ei kannata stressata, sillä nämä pullat ovat kuin lumihiutaleita - jokainen saa olla omannäköisensä". Tämä pitää paikkansa.

Niin ihastunut olen näiden pullien ulkonäköön ja makuun, että tavallisia korvapuusteja tuskin enää teenkään.

Innostuitko kokeilemaan näiden pullien tekoa? Ylempänä olevasta linkistä löydät reseptin ja teko-ohjeet.

maanantai 24. lokakuuta 2016

SILAKKAMARKKINAT - PETTYMYS VAI EI?

Kaunis syksyinen joenranta.

Mikä olisikaan sopivampi paikka syksyisille Silakkamarkkinoille. Täällä on käyty monen monituista kertaa ja jo etukäteen tietää suurin piirtein mitä täältä löytyy, mutta sinne kuitenkin suunnistimme odottavin mielin.

Pureva tuuli oli saanut ihmiset pukeutumaan lämpimästi. Onneksi oli poutasää.

Syysmarkkinoiden varma myyntituote ovat punaposkiset kotimaiset omenat...

... ja myös vihannekset, mehut, hillot ja hunaja.

WC-paperirullat ja koristenauhat sulassa sovussa sipulien ja kukkakaalin kanssa samalla tiskillä. No, kuitupitoinen ravinto saa tunnetusti vatsan toimimaan.

Ilman näitä ihania foliopalloja eivät markkinat ole mitään. Vaan inflaation ovat ilmapallot kärsineet, kun ovat niin jokapäiväistä tavaraa nykyisin. Ennen oli kevään suurin tapahtuma (polvisukkien jälkeen) se kun vappuna sai kaasuilmapallon nappiin kiinni.

Nämä "ihmisenpesuharjat" saivat hymyn huulille.

Hitaasti kuljeskellessa ehtii myös ihailla kauniita vanhoja rakennuksia ja ihmetellä eri korkeudella olevia ikkunoita.

Vaan missä ovat ne silakat ja muut kalatuotteet?

Kaikki tähän asti näkemämme oli sellaista mitä joka messuilla ja markkinoilla tulee vastaan, eli ei mitään varsinaista Silakkamarkkinatuotetta.

Toisella puolella jokea näytti kuitenkin siltä kuin siellä valmistettaisiin herkkuja. Suunnistettiin siis sinne.

Ylitimme joen Teatterisillan kohdalta.

Täällä alkoi olla enemmän Silakkamarkkinoiden tuntua. Kaikki paikalla valmistettava ruoka oli keskitetty tänne joen itäpuolelle.

Täällä valmistui loimulohta ja silakat paistuivat muutamassa myyntipisteessä. Hiukan niukaksi tarjonta kuitenkin mielestäni osoittautui. Kun tapahtuman nimi on Silakkamarkkinat, niin odottaisi että tarjolla olisi kalaa jos jonkinlaisessa muodossa ja valikoimat olisivat laajemmat näinkin suuren kävijämäärän tapahtumassa.

Saatiin kuitenkin ostettua herkulliset annokset paistettuja silakoita ja yhdestä annoksesta riitti hyvin kahdelle herkulliseksi välipalaksi. Kyllä maistui, eikä hintakaan päätä huimannut.

Joen rannan kauniit kukkaistutukset eivät kylmästä viimasta säikähtäneet, mutta meillä alkoi olla jo vilu ja pitihän sitä yhteen jokilaivaan poiketa lämmittelemään.

Sisällä oli lämmintä ja paikka oli aika täyteen buukattu, mutta onnistuimme saamaan pikku pöydän ja eteemme lämmittävät juomat. Hyvää oli ja tunnelmallisessa ympäristössä oli mukava istua hetkinen.


Markkinoita kiertäessä saattaa törmätä tuttuihinkin.

Taisi moni muukin törmätä , sillä tämän vuotisilla Silakkamarkkinoilla oli huimat 90.000 kävijää.



Näihin näkymiin ei vaan koskaan kyllästy. Aurajoen vesi oli tavallista matalammalla.  Jo kotona Maarianhaminassa laivaan astuessa huomasi sen että merivesi on tosi alhaalla, kun laivaan astuessa oli jyrkkä alamäki ja vastaavasti Turun satamassa samanlainen ylämäki kun laivasta poistuttiin.

Markkinoilla käymisestä jäi mukava mieli, vaikka mitään kotiin viemistä ei ostettukaan.  Otsikkoon viitaten voisin sanoa, ettei pettymys, mutta kuitenkin hiukan vaisu tapahtuma ja juurikin sen vuoksi, että kaikki muu myynnissä ollut vei melkeinpä pääosan itse silakoilta.

Oletko sinä käynyt syysmarkkinoilla?

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

HAASTEENA SYKSYN VÄRIT JA TUNNELMAT




SYKSYISIÄ SÄVYJÄ!

Tummaa, kirkasta, riemunkirjavaa.


Lisää syksyisiä kuvia ja väreja TÄÄLLÄ.



OIKEIN IHANAA PÄIVÄÄ SINULLE, IHANA LUKIJANI.
MUKAVAA KUN KÄVIT!



maanantai 17. lokakuuta 2016

KUMMALLISTA POHDINTAA

(kuvat Pinterest)

Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa!


Asia joka on minua mietityttänyt jo pidemmän aikaa on lankapuhelimet. Muistathan vielä ajan, jolloin muunlaisia puhelimia ei ollut olemassakaan kuin noita johdon avulla seinän pistorasiaan kiinnittyneenä olevia. Johtoon saattoi hankkia jatkojohdon, jolloin puhelinta pystyi liikuttamaan jonkin verran vakituiselta paikaltaan, jos halusi istahtaa vaikka sohvalle tai mennä vaatekomeroon puhumaan hiukan yksityisemmin. 

Silloin saattoi puhelimen eteen syntyä jonoakin, kun puhelimia oli yleensä vain yksi ja se oli koko perheen käytössä.

Näillä puhelimilla ei soitettukaan ihan joka pikku asiaa kavereille, vaan ainakin meillä kotona piti lasten pyytää vanhemmilta lupa jos halusi soittaa kaverille, eivätkä puhelut saaneet olla mitään maratonpuheluita, vaan asiat selvitettiin lyhyesti ja ytimekkäästi. Liekö tuolta ajalta peräisin  haluttomuuteni puhua puhelimessa vielä tänäkin päivänä.






(kuva Pinterest)

Tänä päivänä ihmetyttää miten entisaikaan saatiin ollenkaan yhteys ystäviin ja tuttaviin, kun kuitenkin suuri osa päivästä oltiin muualla kuin kotona ja se puhelin oli kuitenkin siellä kotona.
Ei myöskään ollut tietokoneita, joten sähköpostista ei kukaan ollut kuullutkaan.

Nyt on jokaisella omat puhelimet ja kännykän ja sähköpostin ansiosta on helpompi olla tavoitettavissa missä vaan ja koska vaan.
Onko se sitten hyvä vai huono asia; siihen en tässä paneudu sen enempää.


MUTTA nyt siihen asiaan, mikä minua näissä lankapuhelimissa ihmetyttää.

Olemme luopuneet jo vuosia sitten lankapuhelimesta omassa kodissamme. En myöskään tunne ketään manner-Suomessa asuvaa, jolla kännykän lisäksi olisi lankapuhelin. Kaikki tuntemani ihmiset ovat luopuneet lankapuhelimesta kun ovat hankkineet kännykän. Ja järkevältähän se tuntuukin. En itse ainakaan ole valmis maksamaan laitteesta jota en tarvitse.

En pysty keksimään yhtäkään syytä miksi pitäisin lankapuhelimen. Tosin, jos meillä asuisi pieniä koululaisia, joilla ei vielä olisi omaa kännykkää, niin silloin toki lankapuhelin olisi hyvä olla, jotta kotona mahdollisesti yksin olevaan lapseen saisi yhteyden iltapäivän pitkinä tunteina.

Ihmetyksen aiheena lankapuhelinasiassa on se, että täällä Ahvenanmaalla tuntuu "kaikilla" olevan vielä lankapuhelin, vaikka heillä myös on kännykkä. Kurssilla, jota käyn, meitä on kaksitoista osanottajaa ja kaikilla on kännykkä ja sähköpostiosoite. Mutta ainoastaan kaksi meistä on sellaisia joilla ei ole lankapuhelinta!


Vieläkö sinulla on lankapuhelin, vai pärjäätkö pelkällä kännykällä? 






 

lauantai 15. lokakuuta 2016

TUNNUSTUS BLOGILLENI - BLOGGER RECOGNITION AWARD



Sain kivaa ja kannustavaa postia blogiini.


OIKEASTI AIKUINEN - blogi, lähetti blogilleni tunnustuksen.

Voi miten hyvältä tuollainen tuntuukaan. Kiitos!

Nyt minä vuorostani laitan hyvän kiertämään ja toivon, että ne bloggaajat joille jaan tämän tunnustuksen jatkavat sitä eteenpäin.



TÄSSÄ OHJEET:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.



Blogini sai alkunsa siitä, kun halusin kirjoittaa päiväkirjaa, mutta en kuitenkaan ihan tavallista kynällä kirjoitettavaa. Lisäksi olin  innostunut valokuvaamisesta ja halusin paikan johon voisin tallettaa ottamiani kuvia.


Mitä sanoisin aloittelevalle bloggaajalle?

Aloittelevalle bloggaajalle aika tärkeää on tietää, että tämä harrastus vie mukanaan ja siihen saa kulumaan aikaa tosi paljon. Lyhytkin postaus saattaa viedä useita tunteja suunnittelemisineen, kuvan ottamisineen, kuvien muokkailuineen ja tekstin suunnitteluineen ja kirjoittamisineen. Linkitykset ja muu taustatietojen hankkiminen vie myös aikaa. Kommentteihin vastaaminen on tärkeää, jotta lukija huomaa, että olet kiinnostunut heidän mielipiteistään. Eikä myöskään sovi unohtaa kommentoida muiden postauksia.

Hyvät kuvat ovat ainakin minun mielestäni yksi tärkeimpiä seikkoja blogissa, samoin se, että teksti on helppolukuista eikä kirjoitusvirheitä ole ihan kauhean paljon.

Mielenkiintoinen otsikko postauksessa olisi tärkeää, jotta se houkuttelee lukijan klikkaamaan blogiisi. 

Blogin nimen miettimiseen kannattaa käyttää aikaa. Itse keksin blogini nimen hiukan liian hätäisesti ja siitä tulikin mielestäni turhan pitkä ja niin olleen hankalasti muistettava. Nyt sitä on melkeinpä mahdoton muuttaa, kun lukijat ovat tottuneet lukemaan blogiani tällä nimellä.

En itse jaksa lukea blogeja joissa on liian paljon kuvia ja kuvia, joissa on sama kohde kuvattuna hiukan eri kuvakulmasta. En myöskään tykkää liian suurista tai pienistä kuvista.




Lopuksi haluan antaa tämän tunnustuksen kymmenelle ihanalle blogille:



OIKEIN MUKAVAA LAUANTAIPÄIVÄN JATKOA !












perjantai 14. lokakuuta 2016

ELÄKELÄISVITSI

Syksykö muka masentavaa.

Eihän toki.

Pari tanssiaskelta asfaltilla, ylävitosia ja sitten Pokemoneja jahtaamaan.

Jos tykkäät hiukan hillitymmästä menosta, niin ulos luontoon. Siellä sekä silmä, että sielu lepää.

Omilla kotinurkillani en ole vielä tavannut niitä vaaleanpunaisia heinäpaaleja, joita olen kuvissa nähnyt. Täällä on vaan näitä ihan tavallisia valkoisia ja joitain hennon vihreitä olen myös bongannut.


Tämän kaunis kataja sattui silmääni harppoessani kameran kanssa lampaan papanoiden yli. Näyttää ihan siltä kuin olisi ostettu taimimyymälästä, mutta ihan luonnon muovaama se on.

Ja nyt se otsikon lupaama eläkeläisvitsi. (eläkeläisvitsi = sellainen vitsi jonka kaikki ovat jo sata kertaa kuulleet).

Tuosta "sattui silmääni"- sanonnasta muistui mieleen vanha ja kulunut lausuma: "Lähestyessäni Turkua silmääni pisti Tuomiokirkon torni".  Heh, eläkeläisvitsejä.


Tässä J:n elämäntyö, niin kuin hän itse sanoo.




Viikonloppu edessä.
Millaisia suunnitelmia sinulla on viikonlopun varalle, vai otatko sen vastaan ihan sellaisena kuin se sattuu tulemaan?

maanantai 10. lokakuuta 2016

SE OLI NYT TÄSSÄ



Olen kuin tämä vanha vene.


Vielä kulkee joten kuten, mutta uudet, uljaat ja nuoremmat menevät kirkkaasti ohi.

Hiukan sellaisissa tunnelmissa olen viime aikoina kokenut oloni työpaikallani.

Tai paremminkin sanottuna entisellä työpaikallani, olenhan ollut virallisesti eläkkeellä jo puolitoista vuotta, mutta aina silloin tällöin tehnyt keikkaa entiselle osastolleni.

Olen jo pidemmän aikaa ajatellut lopettaa työt kokonaan, mutta aina olen sitten kuitenkin lupautunut menemään, kun ovat töihin kyselleet. On tuntunut kivalta, kun tulee vähän enemmän sisältöä päiviin ja työkavereitakin on kiva tavata.

Mieltä kaiversi kuitenkin tunne siitä, että tämä ei voi olla ihan oikein. Ollakseni hyvä hoitaja, minun tulisi tehdä hoitotyötä siksi, että se tuntuu omalta ja minulla on halua auttaa. Että siitä työstä vielä maksetaan palkkaakin, on tietysti myös tärkeää.

Nyt oli yhä enemmän ruvennut tuntumaan siltä, että mielenkiinto työhön oli täysin kadonnut, eikä motiivia uuden oppimiseen ja kehittymiseen ollut ollenkaan.

Joka kerta hiukankin pidemmän työpaikalta poissaolon jälkeen tuntui vaikealta astua hoitajan rooliin. Ihan tavalliset rutiinitkin olivat hakusessa ja tunsin itseni melkeinpä oppilaaksi, joka ei itse osaa tarttua mihinkään, vaan tarvitsee ohjausta ja apua joka asiaan. Totta kai tajuan, että se tunne johtui siitä, että työvuorojeni välillä saattoi olla pari kuukauttakin ja siinä ajassa jo tapahtuu yhtä ja toista muutosta työpaikalla, mutta silti tuntui vaikealta kun ei enää ollut sellainen jolta joku kollega toisinaan kysyi neuvoa, vaan oli itse aina se, joka apua pyysi.

Eilinen työvuoroni jäi viimeisekseni. Kaikki meni ihan mukavasti, niin ettei mikään eilen tapahtunut saanut minua tätä päätöstä tekemään, vaan päätös oli pitkän miettimisen jälkeen syntynyt.

Kun olin työvuoroni jälkeen pukuhuoneessa vaihtanut omat vaatteet päälleni, irroittanut hoitajamerkin ja nimilaatan työpuvusta, laitoin ne visusti laukkuuni, mutta työkenkäni heitin roskikseen, kuin varmemmaksi vakuudeksi siitä että 

SE OLI NYT TÄSSÄ!



torstai 6. lokakuuta 2016

MISTÄ SAISI VIRTAA SYKSYYN

Mietin mitkä ovat sellaisia asioita, joista saan virtaa syksyyn.

KIVEMPI BLOGI - blogissa oli jokin aika sitten haaste, jossa kyseistä asiaa kyseltiin.

Kaikkina vuodenaikoinahan saa virtaa perheestä, ystävistä ja vaikkapa kuntoilusta, mutta nyt oli pohdinnassa erityisesti syksyyn virtaa tuovat asiat.

Ihan ensimmäisena asiana syksystä minulle tulevat mieleen kellastuneet, maahan pudonneet lehdet ja niiden rahina kun niissä kuljeskelee. Syksyinen luonto onkin tehokas virranlähde. Miten hyvältä tuntuukaan reippaan, kirpeässä ulkoilmassa tehdyn lenkin jälkeen tulla kotiin. Siitä saa joka kerta yhtä hyvän mielen.

Syksyn tullen elämä keskittyy yleensä hiukan enemmän sisätiloihin ja TV:n katselun tai netissä surffaamisen sijasta, tai lisäksi, moni meistä aloittaa uuden harrastuksen, tai jatkaa kesätauon jälkeen entistä mieluisaa harrastustaan.

Kansalais-ja työväenopistot ovat pullollaan eri harrastemahdollisuuksia ja itsekin löysin mieluisaa tekemistä heidän kurssiltaan, nimittäin kudonnan, kuten täällä blogissakin jo olen suitsuttanut.

Jos paremmin viihtyy kotona harrastamassa, niin nyt on hyvä aika aloittaa vaikka joululahjakutomusten väkertäminen.

Syksystä tulee ainakin minulle mieleen rauhallinen ilta lukulampun valossa, hyvä kirja käsissä. Jos vieressä höyryää vielä kahvi-tai teemuki, niin tästä tunnelmasta jos mistä saa virtaa.

Eikä huonolta vaihtoehdolta tunnu kiva filmikään mukavassa seurassa.

Virtaa syksyyn tuo myös kynttilän valo. Kesän valoisina iltoina ei kynttilöitä tule juuri polteltua, mutta nyt alkaa pimenevien iltojen myötä kaivata lämmintä valoa.

Itselleni hyvin tärkeä virtaa antava asia on valokuvaaminen. Erityisesti usvaisen syysaamun kuvissa on jotain niin kaunista, että niille pärjää kauneudessa ehkäpä vain keväthangilla, kirkkaassa auringon paisteessa otettu kuva.

Jos muuten hiljaisessa luonnossa vielä kuulee jonkin vesilinnun äänen, niin hetki on täydellinen.


Syksyyn kuuluvat tietysti myös kotimaiset vihannekset ja juurekset, joita nyt on runsaasti saatavissa.

Ja jos terveellisten ruokailutottumusten lisäksi kaipaa vielä enemmän potkua syksyyn, niin ei pidä unohtaa inkiväärijuomaa, jonka reseptin löydät TÄSTÄ (kliks).


Ainakin näistä asioista saan itse virtaa syksyyn.


Onko sinulla joitain muita tehokeinoja syksyn piristykseen?
Vinkkaa tänne ja jos olet bloggaaja,  linkitä vaikka blogistasi joku asiaan liittyvä juttu tänne kommenttiin.


tiistai 4. lokakuuta 2016

SIKSI LÄHDIN



Siksi lähdin.

Siis mistä?


Lähdin Indiedays Inspiration-blogiyhteisöstä, johon olen kuulunut jo muutamia vuosia. Sain aikoinaan kutsun Indiedaysiin sähköpostilla ja ihmettelin tuota tuntematonta lähettäjää, epäilin jopa roskapostiksi.


Avasin kuitenkin postin ja ilahduin, tottakai, kun blogini kutsuttiin tuollaiseen yhteisöön. Pian tein bloggaajasopimuksen ja yhteisön "ruutu" ilmestyi blogini sivupalkkiin. Siitä oli kiva seurata uusien postauksien ilmestymistä ja klikata lukemaan niitä. Pian kuitenkin huomasin, että niistä vain pieni murto-osa oli sellaisia, joita oikeasti halusin lukea.

En ole kiinnostunut uusimmasta muodista tai bilepaikoista, enkä jaksa ihailla uutta tatuointia jonkun käsivarressa. Myöskään vauvavatsojen katseleminen ei enää tässä vaiheessa kiinnosta.

Onneksi tuolta "ruudusta" aina silloin tällöin löytyi myös minun ikäiselleni sopivaa luettavaa ja sitä kautta tutustuinkin uusiin blogeihin, joita rupesin seuraamaan. Uutta luettavaa löytää kyllä helposti muutenkin, mm. muiden blogien kautta.

Joka viikko tuli sähköpostia, ja joka kerta kaksin kappalein sama posti (miksi, siihen en koskaan saanut vastausta) ja aina välillä postissa oli joku kampanja, johon sai hakea osallistujaksi. Hain muutaman kerran sellaiseen kampanjaan, jossa toivottiin eri ikäisiä, tai vähän vanhempia osallistujia. Koskaan ei kuitenkaan tärpännyt ja kun jatkossa sai lukea ketkä bloggaajat mukaan oli valittu, niin aina ne olivat niitä samoja, joilla on suuret lukijamäärät.

Loppujen lopuksi rupesin miettimään miksi ollenkaan olen mukana tällaisessa.
Voi olla, että Indiedaysin myötä kävijämäärä blogissani on kasvanut ja ehkä muutama lukijakin on tätä kautta tullut.
Myöskään  mitään pakotetta postaustahtiin tai postauksen aiheisiin ei Indiedays ole asettanut, joten siinä suhteessa kaikki on ollut ok. 

Kuitenkin nyt tuntui siltä, etten enää halua jatkaa tuossa yhteisössä, vaan erosin siitä.
En kuitenkaan sulje pois sitä vaihtoehtoa, että tulevaisuudessa liittyisin johonkin toiseen, paremmin minulle sopivaan yhteisöön, jos mukaan pyydetään. Aika näyttää mitä tapahtuu sillä rintamalla.

Blogissa kaikki jatkuu kuten ennenkin ja lukijoiden kommentteja odotan aina yhtä malttamattomasti.

Tämä oli muuten 1000:s postaukseni!


OIKEIN IHANAA TIISTAITA!

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

BLOGI JOTA SEURAAN n:o 9

Taas on kuukausi vaihtunut ja on aika esitellä yksi blogi sarjassa "Blogi jota seuraan".

Tällä kerralla esittelyvuoroon pääsee hieno blogi VILLA IDUR.



Blogia kirjoittaa Pilvi, joka perheineen osti vanhan kalastajatilan v. 2012 ja jota he ahkerasti kunnostavat.

"Blogi kertoo saaristosta, merestä, entisöinnistä ja uusista tuulista".

Blogissa voi lukea monista projekteista, joita jo on toteutettu, kuten TÄMÄ, jossa kunnostetaan venevajan ovet ja sisustellaan vinttiä.

Ihan aina ei jaksa remontoidakaan ja silloin on paikallaan IRTIOTTO.

Kaiken muun touhun lisäksi Pilvin perheellä on kesälampaita. Niiden pitoon sisältyy yhtä ja toista ja kaikki ei aina ole niin kovin mukavaa, kuten TÄÄLTÄ voi lukea. Siellä kerrotaan kokemuksia kesälampaista.

Vaikka tuollainen vanha tila vaatiikiin paljon voimia ja tietoa siitä miten vanhaa oikealla tavalla kunnostetaan, osataan Villa Idurissa välillä ottaa rennosti ja nauttia työn tuloksista, luonnosta ja saaristoelämästä. Eikä hyvän ruoan merkitystäkään unohdeta.

Tästä blogista saa inspiraatiota se, jolle vanhan kunnostaminen on ajankohtaista, tai jolle kauniit maisemat ja veneellä liikkuminen ovat mieleisiä.
Ja koiraihmiset ihastuvat varmaan Mauro-koiran seikkailuista tuolla saaressa.

Jos ei tämä blogi ole sinulle tuttu, niin käypä ihmeessa katsomassa.