perjantai 30. syyskuuta 2016

SYKSYN MIETTEITÄ



Kaunis ja melkeinpä kesäinen syyskuu alkaa olla lopuillaan. Nopeasti on kuukausi taas mennyt ja kohta ollaankin lokakuussa.

 Lokakuu on nykyään se kuukausi, jolloin alkaa kaikenlainen joulutohina. Muutaman viikon päästä on kaupoissa kaikki joulurekvisiitta esillä. Välillä tuntuu, että jouluun mennessä sitä on jo niin kyllästynyt kaikkeen kilisevään, välkkyvään ja muuhunkin jouluiseen, että tekisi mieli hypätä suoraan tammikuuhun, eikä noteerata joulua mitenkään.

Mitä mieltä sinä olet? Haluttaisiko joskus unohtaa koko joulu, vai kuulutko niihin jotka ottavat kaiken irti tuosta talven juhlasta?


Mökkikausi on päättynyt, vain käyntejä mökille tehdään vielä mutta voidaan siellä vielä yöpyäkin jos ilmat ovat suotuisat.

Tänään tehdään  tarkastuskäynti mökille katsomaan, onko myrskyisästi puhallellut tuuli tehnyt pahojaan. Onkohan kasvihuone vielä pystyssä?


Syksy tuntuu tänä vuonna tervetulleelta ja kaupunkiympäristöstä nauttii taas koko kesän mökkeilyn jälkeen.




IHANAA SYKSYÄ SINULLEKIN!


PIENI LINTU-blogissa lisää syyskuun kuvia.

tiistai 27. syyskuuta 2016

TIISTAIN MIETTEITÄ JA PUUHIA










Toissapäivänä tein pienen lenkin Maarianhaminan Merikorttelissa, jossa oli aika rauhallista. Koska oli sunnuntai, niin paikat olivat kiinni, eikä työn ääniä kuulunut.

Siellä vallitsee aina "vanhanaikainen" tunnelma ja terva tuoksuu. Nautin näistä elementeistä, vaikka meri ja merielämä itsessään ovat minulle aika vieraita asioita, niin merenrantakaupungeissa kuin olenkin ikäni asunut.

Lämmin syksyiltapäivä teki kierroksesta erityisen nautinnollisen ja palasin kotiin hyvillä mielin.

                                      - oooooo -


Tänään en ole vielä ulos ehtinyt. Olen raivannut vierasmakuuhuoneen hyllykön. Siellä oli mappi poikineen ja jokaisessa oli sisältönä vain murto-osa siitä, mitä mappiin mahtuu. Niinpä karsin pois kaikki tarpeettomat ja vanhentuneet paperit ja nyt kaikki mahtui kahteen mappiin. Ongelmana on vain se, että pois heitettävää paperia, kuten laskuja ja vanhoja verolomakkeita ym. on sellainen puolen metrin korkuinen pino, enkä oikein tiedä mitä sillä tekisin.

Meillä on kyllä sellainen kotikäyttöön tarkoitettu silppuri, mutta tuollaista määrää ei haluttaisi ruveta siihen tunkemaan, koska sillä on taipumus ylikuumentua ja tukkiutua vähäisemmästäkin määrästä. Polttaminen saunan pesässä olisi yksi vaihtoehto, mutta tuhkaa kertyy ylen määrin. Taloyhtiön roskikseenkaan ei arvaa viedä, kun en halua, että kukaan pääsee papereitamme lukemaan.

Jaa, mutta se mahdollisuus vielä on, että sytytetään nuotio mökkirantaan ja poltetaan paperit siellä, kunhan tuo metsäpalovaroitus loppuu ja ilma on tuuleton.

Sitä odotellessa

MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA!

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

KELTAINEN TAI VIHREÄ, TAI VAIKKA MOLEMMAT


Jokasyksyinen näky tien varressa: auringonkeltaiset kurpitsat kärrynlavalla. Tästä niitä voi ostaa kotiin vietäväksi.

En ole tainnut koskaan aikaisemmin ostaa, vaikka ihaillut ja kuvannut niitä olenkin.



Niitä on eri kokoisia ja mallisia. Suurimmat ovat sellaisia, joista voi tehdä vaikka kurpitsalyhtyjä ja pienimmät käyvät koristeeksi.

Maksu suoritetaan kärryyn kiinnitettyyn lippaaseen. Voi olla, että ihan jokaista kurpitsaa ei ole rehellisesti maksettu, koska aikaisempina vuosina on lähistöllä näkynyt rikki heitettyjä kurpitsoja ja enpä usko, että jos maksaa ottamansa kurpitsat, niin heittelisi niitä sitten ympäriinsä.

Minä halusin ostaa koristeeksi muutaman pienimmistä kurpitsoista hiukan syysväriä kotiin tuomaan.



Valinnanvaraa oli niin värin, kuin mallinkin suhteen: tumman vihreästä, keltaisen kautta melkein valkoisiin. Oli pyöreää, soikeaa ja pitkän mallista, sileää ja röpelöistä.




Kurpitsat on kasvatettu tässä lähipellolla eli paikallista tuotantoa ovat. Lippukin sen kertoo ja se on ainakin toistaiseksi saanut olla paikoillaan.

Kärryssä olevassa kyltissä sanottiin että paikka on kameravalvonnassa. Liekö teksti ollut vain pelottelumielessä, koska minkäänlaista kameran tapaista en nähnyt, mutta hyvä jos teksti vähentää epärehellistä käytöstä.



Kurpitsat oli asetettu kauniisti esille olkien päälle ja kärryt olivat pellon reunassa. Paikka näkyy hyvin isommalle tielle, joten ostajat löytävät hyvin sinne



Ostin koristekurpitsoja ja nyt ne koristavat olohuoneen ruokapöytää. Tuli kiva ja pitkäikäinen koriste, niin uskon.



KAUNISTA SYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE LUKIJOILLE!




torstai 22. syyskuuta 2016

MITEN VOI OLLA NIIN VAIKEAA?

Judy's Update: Slow Stitch: Mindful and Contemplative Textile Art:
Ei. Tämä ei ole minun kutomani matto, eikä minun ottamani kuvakaan, vaan löysin sen Pinterestistä.


Olen jo aiemmin kertonutkin uudesta harrastuksestani, maton kudonnasta. Yksi matto on valmistunut ja toista olen nyt aloitellut.



Vaan mihin ovat unohtuneet kaikki temput, joita pitää tehdä ennen kuin varsinaiseen kutomistyöhön päästään? Olinhan muutama viikko sitten saanut opetusta niihin, mutta nyt kaikki tuntui  olevan poispyyhitty muististani. Minun on erittäin vaikeaa oppia uusia asioita ja joudun toistamaan juttuja varmaan kymmeniä kertoja ennen kuin opin.

Jopa niinkin yksinkertaiselta kuulostava asia, kuin loimilankojen solmiminen tietyllä tavalla, tietyssä vaiheessa, on minulle ylivoimaisen vaikealta tuntuva asia. Puhumattakaan siitä, että niiden tulee olla määrätyssä kireydessä jotta matosta tulee tasainen.

Onneksi tällä kertaa kangaspuissa oli loimet jo valmiina, niin ettei minun tarvinnut tehdä kaikkea ihan alusta asti, enkä toki sitä olisi osannut itse tehdäkään. Taisinpa jopa ääneen tuumia kurssilla, että miten on joku vanha mökin mummo osannut tehdä nuo valmistelutyöt kangaspuille että on päässyt mattoa kutomaan. Se asia ei ole minulle selvinnyt vieläkään.

Olen etukäteen suunnitellut mattoon tulevat värit ja raidat ja jokaisen raidan leveyden. Mitään kuvioita en uskalla edes yrittää tehdä, vaan uskon maton saavan tarpeeksi elävyyttä väreillä.

Tällä kerralla en ostanut valmiita kuteita, vaan olen repinyt niitä vanhoista lakanoista ym. Nenä tukossa pölystä ja peukalot kipeinä homma on sujunut. Mattoni pääväriksi tulee tällä kertaa musta, mutta muutama kirkaskin raita siihen tulee.

Eilen aloitin kutomisen ja sain valmiiksi ainoastaan parikymmentä senttiä, kun jouduin pari kertaa purkamaan työn. Huomasin myös, että musta kude ei taida riittää, joten joko minun on yritettävä hankkia sitä lisää, tai tehtävä raitojen väriin jonkinlaista muutosta.

Meitä on kurssilla kaksitoista ja minun lisäkseni ainoastaan yksi toinen on aloittelija. Kaikki muut ovat kutoneet vaikka mitä ja vaikka kuinka monta vuotta ja taidokkaita kudontatöitä he näkyvät tekevänkin. Onneksi kaikki ovat auttavaisia, jos (kun) apua tarvitsee. Tulivat porukalla katsomaan miten minun kutomiseni sujuu. 

En tiedä mitä mielessään ajattelivat tekeleestäni, mutta ääneen ainakin kannustivat.

Jokaisella kurssilaisella on avain tuonne kudontapaikkaan ja aionkin mennä tänään pariksi tunniksi kutomaan. Kiva, kun voi mennä silloin kun itselle sopii, vaikka sitten aamuyöllä, jos ei uni tule.



MITÄ SINUN TÄMÄN PÄIVÄN OHJELMASSA ON?

lauantai 17. syyskuuta 2016

TÄLLAINEN MINÄ OLEN

Luin eräästä vanhasta lehdestä kivan jutun, jossa haastateltava oli vastannut kysymyksiin, jotka kertovat jotain hänestä ja hänen luonteestaan. 

Varastin idean itselleni ja vastailin muutamaan kysymykseen ja poimin Pinterestistä Inge Löökin mainiot kuvat mukaan.




Asun pienessä kerrostalossa, pienessä kaupungissa. Kesäksi muutamme mökille. Parasta kodissani on sijainti keskustassa ja se että meillä on riittävästi tilaa meille kahdelle ja mikä melkeinpä parasta, kaksi vessaa!


Innostun helposti eri asioista, mutta usein se innostus lopahtaa yhtä pian. Tällä hetkellä olen erittäin innostunut räsymattojen kutomisesta. Keväällä innostun puutarhahommista melkeinpä vielä lumisessa maisemassa, enkä millään malttaisi odottaa sopivia kelejä. 




Haluaisin vielä joskus tehdä jotain sellaista, jota en ole aikaisemmin tehnyt: matkustaa maapallon ympäri, ihailla maisemia maailman korkeimmasta rakennuksesta, uuden kielen oppiminenkin vielä kiinnostaisi, haluaisin ottaa hienoista hienoimman valokuvan....... 

Rentoudun parhaiten mökillä rannassa istuen tai puutarhassa touhuten, piknikillä luonnon helmassa lintujen laulua kuunnellen, katukahvilassa kaupungin vilinää seuraten.

Ihailen ihmisiä, jotka tekevät mitä huvittaa, ilman että miettivät  sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat, jotka uskaltavat toteuttaa hulluimmatkin haaveensa. Ne ihmiset ovat juuri niitä, jotka nostavat ensimmäisinä käden pystyyn, kun pyydetään vapaaehtoista vaikkapa jonnekin esiintymislavalle avustamaan johonkin taikatemppuun. Sellaiseen minusta ei olisi.

Ihailen myös aikaansaavia ihmisiä, jotka ryhtyvät toimeen ja tekevät ikävimmätkin hommat, eivätkä jahkaile niiden aloittamista. No toisaalta, jos imuroimisen kanssa odottaa tarpeeksi kauan, niin jääkin yksi siivouspäivä helposti väliin.

Luonnettani kuvaa parhaiten se, että teen suuria päätöksiä äkkiä. Jos ajattelen vaikkapa kaikkia muuttojamme, niin paikkakunnan, kuin asuntojenkin osalta, niin niitä ei kauan ole jahkailtu. Nykyistäkin asuntoa käytiin kerran katsomassa ja kun tultiin ulos, niin lyötiin välittäjän kanssa kättä päälle ja se oli siinä. Onneksi suurempia mokia ei tullut tehtyä.

Sitkuilu ei kuulu luonteeseeni, mutta liiallisesta malttamattomuudesta olisi ehkä kiva päästä eroon.


Minut tekee iloiseksi se, kun huomaan jonkun ilostuvan tapaamisestani. Myös ystävän soitto ilahduttaa, vaikka itse olen maailman huonoin puhelimen käyttäjä ja saan oikein patistella itseäni siihen, että soitan jollekulle ilman että minulla on varsinaista asiaa.


Jos voisin matkustaa minne vain, niin kyllä se jonkinlainen kaupunkiloma olisi. Rantalomat on kohdaltani vietetty. Enää ei houkuttele auringossa makoilu, eikä hiostavan kuuma ilma. Minulle riittää Euroopan kaupungit. Kauempana oleviin ei ole houkutusta pitkä lentomatkan takia, muuten kyllä.


Haluan ympärilleni muutamia mukavia ihmisiä, puhdasta luontoa, viihtyisän kodin, jonne on aina mukava palata.

Ajankohtaista juuri nyt on kasvihuoneen ja mökkipihan laittaminen talvikuntoon. Itse mökissä pidämme peruslämmön päällä läpi vuoden, niin että halutessamme voimme mennä mökille pariksi päiväksi vaikka keskellä talvea.


Ajankohtaista on myös kaupunkikodin parvekkeen syyskukkien hankkiminen ja ne saavatkin sitten olla koko talven parvekkeen somistuksena. 

Myös syksyinen luonnon kellastumisen seuraaminen on ajankohtaista ja mieluisaa.


En luopuisi neljästä vuodenajastamme, vaikka syksyn sateet eivät ihan aina jaksakaan viehättää. 

En myöskään koskaan luopuisi käyttämästä omaa äidinkieltäni. Täällä "vieraskielisessä" ympäristössä asuminen tekee tästä asiasta vielä monin verroin tärkeämmän.

Enkä kyllä luopuisi TV:stä, netistä, älypuhelimesta, kirjoista, lehdistä......onhan noita.
 


Haaveilen terveestä vanhuudesta, johon sisältyisi sopiva määrä mielekästä toimintaa. Haaveilen myöskin siitä, että nyt kun vielä tuota terveyttä ja aikaa on, olisi myöskin taloudelliset mahdollisuudet tehdä sellaista mitä haluaa.

Haaveilen myös sodattomasta maailmasta ja hienoa olisi jos kaikkialla olisi yhtä hyvä elää kuin meillä täällä Suomessa.

Omalta kohdaltani haaveet ovat toteutuneet. On saatu lapset ja heidän perheensä, on oma koti ja mökki, pitkien työurien jälkeen saadaan nauttia eläkepäivistä hyväkuntoisina ja osataan nauttia elämästä tässä ja nyt.


SEN PITUINEN SE. HYVÄÄ LAUANTAITA!

torstai 15. syyskuuta 2016

VAARATILANTEITA



Viime päivinä on täällä ilmestyvistä paikallislehdistä saatu lukea vaaratilanteista, joita on aiheutunut kun hälytysajossa ollut ambulanssi on kohdannut vastaantulevan ajoneuvon.

No siinä kohtaamisessa ei varsinaisesti mitään ihmeempää vaaraa olisi ollut, mutta kun tuo vastaantuleva auto on ajanut samalla kaistalla kuin päinvastaiseen suuntaan matkalla ollut ambulanssi, niin törmäyksen välttäminen on ollut hiuskarvan varassa.

Arvaatkin varmaan jo, että kyseessä on ollut tilanne, jossa jommankumman auton kuljettaja on puhunut tai tekstaillut kännykkään. Eikä tuo kuljettaja ollut ambulanssin ratin takana.

Voi vaan kuvitella sitä kauhun tunnetta mitä viimeksi uutisoidussa kohtaamistilanteessa hälytysajoneuvon kuljettaja on kokenut, kun hän kohtasi omalla kaistallaan vastaantulijan. Puhelinta siellä räplättiin ja kolarilta vältyttiin viime hetkellä.

 Ja tämä tapahtui korkealla sillalla, jossa minkäänlaista väistämismahdollisuutta ei ole, jollei halua puskea sillan kaiteiden läpi ja pudota parikymmentä metriä upotakseen mereen.

Onko mahdotonta, että jos ajon aikana on ihan pakko vastata soittoon tai tekstiviestiin, niin ajettaisi auto tien syrjään ja hoidettaisi puhuminen kaikessa rauhassa siellä ja näin tehtäisiin liikkuminen  kaikille turvallisemmaksi?


Voitaisko yhdessä tehdä sellainen päätös, ettei autoa, tai muuta kulkuneuvoa ajaessa tehdä muuta kuin keskitytään ajoon?



maanantai 12. syyskuuta 2016

KOHTA NÄITÄ PÄÄSEE KÄYTTÄMÄÄN

Ilmat ovat pikku hiljaa muuttumassa syksyisemmiksi ja sandaaleissa koko kesän kuljettuani, oli yhtenä, hiukan viileämpänä päivänä pakko todeta se tosiasia, että kohta pitää taas kaivaa sukat ja lämpimämmät jalkineet esille.

Hiukan täydennystä kaipaisin myös vaatepuolelle ja poikkesin ennestään tuttuun DRESS LIKE MARIE-liikkeeseen täällä Maarianhaminassa. Olen aina saanut siellä apua vaatevalintoihin ja niinpä painelin liikkeeseen vaatteiden osto mielessä.


Vaan vaatteet unohtuivat , kun näin nämä huippuihanat, mustat nahkanilkkurit. Nilkkurit ovat syksyn ja talven suosikkijalkineeni ja nykyiset ovat tulleet tiensä päähän.


Vaikka näissä nilkkureissa on nauhat, niin minunlaiseni nauhakenkien vihaajan ei tarvitse hylätä ihania kenkiä nauhojen takia, koska nauhojen lisäksi kengistä löytyy vetoketju, jolloin kengät on helppo pukea nauhoja avaamatta.

Pohja on paksu ja pohjan kuvioinnissa on syvät urat, joten se pitää liukkaallakin. Korko on mukavan reilu ja tällainen ei-korkokenkä-ihminenkin kävelee mukavasti näillä.

Sovitettuani näitä totesin ne hyvän tuntuisiksi jalkaani ja niillä oli kevyt kävellä.  Nilkkurit ovat nahkaa ja niissä on paksuhko vuori, joten  niillä meinaan pärjätä myös talven pakkasilla.

Jos DRESS LIKE MARIE-vaatteet ovat sinulle entuudestaan tuttuja, niin nytpä onkin uusia tuulia mallistossa.

 DRESS LIKE MARIE DESIGNin ensimmäiset ikiomat asut ovat nimittäin tulleet markkinoille. Mallisto koostuu tällä hetkellä kahdesta mekosta ("SONIA" ja "ELISE"), yhdestä tunikasta ("MIA"), sekä haaremihousuista (LEILA). Nuo haaremihousut ovat aikas hurjat!


  Mallistoa tullaan jatkuvasti täydentämään. Klikkaamalla TÄSTÄ pääset tutustumaan näihin uutuuksiin.

Mukaani nämä lähtivät ja olen jo koekävellyt ne.

Vaikka en tällä kertaa vaatteita sitten ostanutkaan, niin niitä löytyy kyllä joka makuun ja vartaloon. Kokoja on aina koosta 36/38 kokoon 52/54.
DRESS LIKE MARIE-myymälöitä on jo useilla paikkakunnilla, mutta jos sinun lähelläsi ei myymälää ole, niin netistä onnistuu tilaaminen helposti.

Paitsi mekkoja ja tunikoita, DRESS LIKE MARIEN valikoimissa on paljon erilaisia legginsejä (kliks). Kuvassa minulla on päälläni batiikkilegginsit ja samalla kuvioinnilla löytyy myös huivi. Legginsejä on saatavissa useissa eri väreissä ja kuvioissa, sekä tietysti aina tyylikkäänä mustana. Legginseissä koot ovat S-2XL, joten jokaiselle löytyy varmasti sopivat.

Vaateostoksille täytyy mennä toisen kerran.


Keväällä tekemässäni postauksessa näytin mitä sillä kertaa ostin tästä samasta liikkeestä TÄÄLLÄ. Siellä on samantapaiset saappaat, mutta kevyempänä versiona ja niitä ihailin jo silloin.

Jos olet mukavalta tuntuvien,kohtuuhintaisten vaatteiden ystävä, kannattaa poiketa johonkin DRESS LIKE MARIE-liikkeeseen tai käydä heidän nettisivuillaan.


MUKAVAA MAANANTAITA!

T. K r i s s e


*
Nilkkurit saatu bloginäkyvyyttä vastaan

lauantai 10. syyskuuta 2016

TAAS TEHTIIN LÖYTÖ KIRPPIKSELTÄ

Taas tuli käytyä kirpparilla. Meidän koti on kohta kalustettu pelkästään kirpputorilöydöillä ja Ikealla.

Tämä pöytä löydettiin Emmauksesta ja iskin siihen heti silmäni. Hintakin oli vaivaiset 20€.

Pöytä oli ostettaessa kokonaan puunvärinen, mutta pöytälevy ja jalkaosa olivat hiukan eri väriset ja pöytälevy kaipasi hiomista ja lakkausta.

Hetken kävi mielessä koko pöydän maalaaminenkin, mutta sitten tuntui että voisi kuitenkin näyttää kivammalta, jos levy olisi eri värinen kuin jalkaosa.

Tämä entinen keittiönpöytä ostettiin kuusi vuotta sitten kun tähän kotiin muutettiin ja olen kyllä tykännyt sen ulkonäöstä, mutta se vei pyöreän mallinsa takia kuitenkin hiukan liikaa tilaa pienehkössä keittiössä, eikä sitä voinut laittaa ikkunan eteen, niin kuin olisin halunnut. Keittiön suunnittelijakin on varmaan tarkoittanut ikkunan edustan pöydän paikaksi, koska lampun pistoke on siinä.

Laitoin ilmoituksen paikallisen nettikirppiksen sivustoon ja eipä aikaakaan kun pöytä oli myyty.

Sitten olimmekin pari päivää ilman keittiön pöytää, mutta onneksi olohuoneessa on ruokapöytä, niin ettei tarvinnut sohvapöydällä syödä. Sohvapöytäkin on muuten vanhasta kunnostettu. Miltä se näyttää, sen voit katsoa TÄÄLTÄ.

Pöydän jalkaosan J maalasi mustaksi ja nyt se sopiikin hyvin yhteen keittiön mustien tuolien kanssa.

Pöytälevyn hän lakkasi hionnan jälkeen muutaman kerran ja olisi hionut ja lakannut vielä useampaankin kertaan, mutta minun mielestäni sen ei tarvitse, eikä kuulukaan olla ihan viimeisen päälle, koska pöytä muutenkin vaikuttaa vähän "kotikutoiselta". Kiva yksityiskohta on tuo pirttipöydän tapainen kiinnitys.

Hyvin mahtuu tämä pöytä ikkunan eteen ja neljä tuolia sen ympärille. Se sopii myös mielestäni hyvin yhteen vanhan astiakaappimme kanssa (kirpputorilöytö vuosien takaa sekin).

Nyt tuntuu keittiö paljon tilavammalta.


Pientä rosoa ja epätasaisuutta pöydän pinnassa on, mutta mielestäni se kuuluu asiaan vanhan huonekalun ollessa kyseessä.

Keittiönpöytä kahdella kympillä kirppikseltä ja hiukan lakkaa ja maalia päälle.

EI HUONO SIJOITUS, VAI MITÄ?

perjantai 9. syyskuuta 2016

TÄSTÄ INNOSTUIN TÄYSILLÄ


Siinä se nyt on. Yksinkertainen, vaatimaton, eikä väritkään sitten loppujen lopuksi olleet oikein sitä mitä ne ostettaessa vaikuttivat olevan. Keittiön lattialle se päätyi.

Mutta, se on itse tehty ja innostus jatkaa tällä saralla on aivan huima. Nyt kun lyhyt kolmen viikon kurssi maton kuomisessa on käyty, olen ilmoittautunut koko talven yli kestävälle kurssille.

Nyt pitäisi vain osata päättää minkälainen ja minkä värinen seuraavasta matosta tulee.

Tuon ensimmäisen mattoni tein valmiista trikookuteesta, mutta seuraavaan aion käyttää itse leikkaamiani/repimiäni kuteita, koska valmiina mattona ne ovat paljon enemmän sitä oikeaa räsymattoa.

Olen repinyt jo pari pussilakanaa kuteiksi. Haluaisin ehkä myös jotain kirkkaampaa väriä, mutta ainoat kirkasväriset lakanat meillä ovat vielä niin hyväkuntoiset, etten raaski niistä vielä matonkuteita tehdä.

Yksi kurssilla olleista sanoikin osuvasti, että aina kun hän hankkii uusia pussilakanoita, niin hän mielessään jo kuvittelee miltä ne sitten tulevaisuudessa näyttävät matossa. Tuo on ehkä hyvä pitää mielessä.
LOPPBERGA : Tokig i trasmattor på Loppberga - blog om en väverskas vardag, inspiration och mattor:
Nyt kun tuo ensimmäinen koekappale on saatu valmiiksi, niin halu kokeilla jotain hiukan vaativampaa on herännyt. Kurssin vetäjä sanoi, että meille aloittelijoillekin on täysin mahdollista kutoa vaikka tämän ylläolevan tyyppinen matto jos haluamme. (kuva Pinterest)   

Pitää varmaan yrittää, vaikka hirvittääkin. Pystynkö koskaan pitämään ajatukset kasassa niin, että jotain tuon tapaista syntyisi?

Nyt pitää hankkia lisää kuteita. Niitähän olisi pitänyt leikellä jo kesällä ulkona, niin ettei tarvitsisi tuota hommaa tehdä nyt sisätiloissa. Mutta kolme viikkoa sitten en vielä tiennyt että tulisin tykkäämään maton kutomisesta näin paljon. Onneksi menin kurssille!
Ehkä kirpputorilta löytyisi halvalla sopivan värisiä kankaita.



RATTOISAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!





keskiviikko 7. syyskuuta 2016

BLOGI JOTA SEURAAN N:o 8

Taas vierähti kuukausi ja on aika esitellä yksi blogi jota seuraan.

Nyt vuorossa on Teijan blogi nimeltään ONNEN HETKIÄ PARATIISISSA.

Teija itse kuvailee blogiaan näin:

"Onnen hetkiä paratiisissa on hyvän mielen blogi, jossa seurataan aikuiselle naiselle sopivaa muotia, kokkaillaan, leivotaan, sisustellaan ja liikutaan luonnossa mökillä Turun saaristossa".

Minua kiinnostaa Teijan blogissa eniten luontokuvaukset, kuten TÄMÄ. Kaunis runo on vielä plussaa.

Erilaiset asupostaukset ovat aika usein aiheena ja Teija itse toimii mannekiinina, ja hyvin toimiikin. TÄSTÄ voit lukea voiko mekkoon rakastua.

Matkapostauksia on myös kiva lukea ja niistä saakin usein vinkkejä omiin matkoihin, kuten TÄÄLLÄ.

Kuten Teija itsekin kirjoittaa, niin blogi on todella hyvän mielen blogi, sillä kirjoittaja vaikuttaa aina iloiselta ja hyväntuuliselta.

Blogi on mukana niin ÅBLOGIT- kuin 40+-blogiyhteisöissä.



Tämä oli kahdeksas blogiesittelyni ja vielä ajattelin esitellä kaksi.

Aikaisemmin olen esitellyt nämä:

Tuula's Life
Beauty of life
Minäkö keski-ikäinen?
Ellis
Lady of the mess
Keloranta
Kotonasi.

Jos et vielä ole tutustunut näihin ja kaipaat uutta seurattavaa, niin käypä vilkaisemassa näitä keskenään hyvinkin erilaisia blogeja.

maanantai 5. syyskuuta 2016

METSÄN SUOJASSA

Vaikka olemme asuneet Ahvenanmaalla jo parikymmentä vuotta, niin aina löytyy paikkoja joissa emme ole aiemmin käyneet.

Yksi tällainen paikka on Lemlandissa sijaitseva Lemböten kappeli.


Kappeli on rakennettu punaisesta graniitista alunperin jo 1200-luvulla. Kappelin piha-alue on ympäröity luonnon kivistä tehdyllä aidalla.

Kappeli oli tärkeä hiljentymis-ja levähdyspaikka keskiajan merenkulkijoille.

Kappelin lähistöllä oli silloin satama johon ns. Hansakoggen-veneet rantautuivat.


Kappeliin kuljetaan kylätien päässä olevalta pysäköintipaikalta vajaan kilometrin pituinen kävelymatka metsätietä pitkin. Tie on helppokulkuinen. Lopussa on jyrkähkö polunpätkä.

Kappeli on pieni ja siinä on ainoastaan yksi huone. Täällä järjestetään toisinaan kesäaikaan jumalanpalveluksia.

Voisin kuvitella tämän erittäin viehättäväksi vihkipaikaksikin kauniilla säällä.


Kappelista kuljimme polkua pitkin rantaan. Siellä oli näytteillä yksi "Hansakoggen". Koggen oli yksimastoinen, rahtikuljetukseen tehty alus keskiajalla.

Olisipa huomattu ottaa kahvikori mukaan, niin tässä rannassa olisi ollut oiva kahvittelupaikka.


Rannalta näkyi veden toisella rannalla oleva Maarianhamina.

Täällä Lembötessä vierailivat mm. Ylen METSIEN KÄTKEMÄ-ohjelmasarjan tekijät.

Tämä on kiva päiväretken kohde, eikä matka Maarianhaminasta autolla kestä kuin viitisentoista minuuttia.