torstai 31. maaliskuuta 2016

VIELÄ EHTII

Vielä ehtii, nimittäin osallistumaan arvontaan jossa kahdelle on luvassa Ilona Pietiläisen MANSIKKAPAIKKA-kirja.

Kirjassa on mökkiläisten kirjoittamia juttuja heidän omista mansikkapaikoistaan ja mukana tietysti toinen toistaan kauniimpia kuvia. Eikä kirjassa unohdeta vinkkejä ja reseptejäkään!

Mukaan arvontaan pääset kommentoimalla TÄÄLLÄ tai facebook-sivulla.

Osallistumisaikaa on vielä koko tämä päivä ja voittajien nimet julkaistaan huomenna.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

JÄIKÖ KUVA OTTAMATTA?

En ole ollut oikein tyytyväinen kameralaukkuihin. Niiden kanssa on hankala liikkua. Entistä kameraanikin kannoin repussa, johon olin ostanut erikseen juuri siihen reppuun suunnitellut pehmusteet, joiden avulla reppuun saatiin tehtyä "lokerot" kameran eri osille. Tässä repussa oli kameran kantaminen vaivatonta. TÄÄLLÄ esittelen tuon repun.

Uuteen kameraan en ole ostanut erikseen kameralaukkua, koska totesin Marimekon pienen CASH & CARRY-laukun sopivaksi tälle kameralle ja sellainen laukku minulla jo ennestään on.

Kamera mahtuu vaivatta tuohon laukkuun ja lisäksi siihen mahtuu avaimet, puhelin ym. pikku tavarat.

Toki tätä kameraa varten on ostettavissa ihan siihen suunniteltuja laukkujakin mm. SISUSTUS & SEPUSTUS-blogissa on tuore postaus yhdestä laukusta. Tuo laukku on kyllä tyylikäs, mutta ei se oikein ole minun tyyliäni. 

Koska pukeutumiseni on enemmän tai vähemmän rentoa, niin tämä Marimekko-laukku sopii minulle paremmin.

 Kamera kulkee vaivatta mukana minne tahansa ja on helppo ottaa tarvittaessa esille. Laukku on pienikokoinen, n. 20cmx20cm.

No, jos juhliin olisin kameran kanssa menossa, niin sitten kyllä haluaisin tuon tyylikkään tätä kameraa varten suunnitellun laukun jonka mainitsin tuolla aiemmin ja ehdottomasti nude-värisenä. Se on todella kaunis.


Sen ansiosta, että kamerani mahtuu ihan tavalliseen olkalaukkuun, tulee minun otettua se useammin mukaan.

Enää ei tarvitse niin usein harmitella sitä, että kamera jäi kotiin juuri kun olisi ollut tilaisuus saada hyvät kuvat.

"Huonoin kuva on ottamatta jäänyt kuva" sanoi bloggauskurssin valokuvaaja kehoittaessaan meitä kuvaamaan mahdollisimman paljon, ettei sitten tarvitse jälkeenpäin harmitella ohi suun mennyttä tilannetta.

Tähän pyritään.


Blogini ARVONTAAN voit vielä osallistua tänään ja huomenna. 




tiistai 29. maaliskuuta 2016

MINUN MAALISKUUNI

Maaliskuu 2016:

- talvista ja keväistä säätä vuorotellen

- työtä ja vapaa-aikaa sopivassa määrin

- vanhasta luopumista ja uuden opettelua (tarkoitan lähinnä   kamera-asioita)

- ikää tuli vuosi lisää

- valon lisääntymisen myötä mennään toiveikkaana kohti    
   kevättä ja kesää

- pääsiäisen pitkät pyhät ovat vihdoin takana

- epäonnistumista:tänäkään keväänä en laihtunut (ainakaan   vielä)

- onnistumista: valokuvani pärjäsi kilpailussa

- odotuksissa: kuukauden päästä tehtävä matka

- suunnitelmissa: kesän projektit mökillä


KOHTA OLLAAN JO HUHTIKUUSSA!

Ps. joko osallistuit blogini arvontaan? Jos et, niin pääset sinne TÄÄLTÄ

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

VAIKEAA VAI EI

Ihania kevään merkkejä löytää ihan kaupungin kivetyiltä kaduiltakin. Nämä kauniisti kukkivat scillat kurkistavat talon seinän ja jalkakäytävän raosta.

Monesti olen ihmetellyt sitä, miten tuollaisessa paikassa voi mikään kasvaa. Ja jos tuohon kylväisi tai istuttaisi tarkoituksella jotain, niin ei varmaan saisi sitä kasvamaan.

Krookuksetkin kukkivat täällä jo paikoin ja mikäs sen ihanampaa, kevät on tullut!

Toinen varma kevään merkki on kellojen siirtäminen kesäaikaan. Tuo kellojen siirtäminen tunnilla eteenpäin ("kesään päin") tuottaa joillekin vaikeuksia nukkumisen ja heräämisen suhteen. Onpa monesti esitetty toiveita kesäajasta luopumisenkin suhteen, mutta ainakin vielä Suomessakin mennään tällä systeemillä. Kesä-aika otettiin meillä käyttöön v. 1981.

Vaikuttaako kesä-aikaan siirtyminen jotenkin sinun oloosi,vai onko sinun helppo sopeutua siihen?

lauantai 26. maaliskuuta 2016

ARVONTAMUISTUTUS



Iloista lankalauantaita!

Joko osallistuit blogissani käynnissä olevaan arvontaan, jossa voittona kahdelle lukijalle mökkipaikoista kertova kirja MANSIKKAPAIKKA?

Osallistumaan pääset TÄÄLTÄ ja osallistumisaikaa on maaliskuun loppuun asti.

torstai 24. maaliskuuta 2016

IHANA ARVONTA -TULE MUKAAN!

Nyt minulla on mukavia uutisia blogini lukijoille.
Sain arvottavaksi kaksi Ilona Pietiläisen MANSIKKAPAIKKA-kirjaa (klikkaa), joissa mökkiläiset antavat vinkkejä, ideoita, tarinoita ja tunnelmia omasta mökkeilystään.

Kirjan sivuilla on toinen toistaan ihastuttavampia kuvia kesäpaikoista ympäri Suomen.

Minäkin pääsin kokeilemaan kirjailijan ammattia tekemällä kertomuksen omasta mökkeilystämme.


Nyt kahdella onnekkaalla on mahdollisuus saada tämä ihana kirja omakseen.

YHDEN arvan saat, kun kommentoit joko blogin kommenttilaatikossa tai facebook-sivullamme.

KAKSI arpaa saat jos edellä mainitun lisäksi olet kirjautunut blogini lukijaksi tai teet sen nyt.

KOLME arpaa saavat ne jotka edellisten lisäksi linkittävät blogini omaan blogiinsa, tai jakavat sen facebook-sivullaan.

Muista kertoa kuinka monella arvalla olet mukana ja anonyymit laittakaa yhteystiedot mukaan!

Osallistumisaikaa on viikko, eli osallistumaan ehdit vielä torstaina 31.3.

                                  ONNEA ARVONTAAN!

maanantai 21. maaliskuuta 2016

KUTI, KUTI, KUTI

Kello on kolme aamuyöllä ja herään siihen, että raavin kaulaani. Tämä kutina on jo tuttua ja sitä on jatkunut useampia viikkoja. Ja ihmeellisintä mielestäni on se, että ainoa kutiseva paikka on juuri kaula.


Olen mietiskellyt mikä voisi aiheuttaa tämän oireen ja monta ehdokasta olen löytänyt: kaulaliina?, lääkeaine?, pesuaine?, meikki?, ruoka-aine?

Kaulaliinaa käytän tietysti päivittäin, mutta vaihtelen eri materiaaleista valmistettuja, joten tuskin se on syy.

Yhteen sairauteen minulla on lääke, mutta sitä olen käyttänyt jo iät ajat, joten en usko tähänkään, samoin pesuaineet ovat samoja, joita olen käyttänyt jo pitkään, meikit niinikään.

Kunnes.
Appelsiinit ovat parhaimmillaan juuri tähän aikaan vuodesta ja niitä olen syönyt jo päivittäin, ehkä useammankin saman päivän aikana.

Rupean miettimään miten kauan näitä oireita on ollut ja muistelen niiden alkaneen alkuvuodesta. Ja juuri samoihin aikoihin aloin syödä appelsiineja ja mandariineja. Voisiko siis olla niin, että kutina johtuukin sitrushedelmien syömisestä?

Kun nyt muistelen kevättalvia aikaisempina vuosina, niin onhan tätä samaa kaulan ihon kutinaa ollut ennenkin ja juuri samoihin aikoihin. Se, että kutina rajoittuu nimenomaan ja vain kaulan iholle, tuntuu mielestäni käsimättömältä. Nyt jätän kuitenkin sitrushedelmien syömisen joksikin aikaa ja katson mitä se tekee tälle kutinalle.

Jokin aika sitten jätin jo pois joka-aamuisen inkivääri-shotin  nauttimisen, josta kirjoitin TÄÄLLÄ, koska epäilin että sen sisältämä inkivääri olisi syynä tähän oireiluun, mutta niin ei sitten ollutkaan, koska kutina jatkuu.


Onko sinulla kokemusta vastaavasta? Jos on, niin miten sait tämän raivostuttavan oireilun loppumaan, jos se johtuukin jostain muusta kuin sitrushedelmistä?


OIKEIN HYVÄÄ JA PIRTEÄÄ UUTTA VIIKKOA!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

HÖYHENIÄ




PALMUSUNNUNTAI ja KEVÄTPÄIVÄNTASAUS,  niitä vietetään tänään.  Minulle ne molemmat tuovat mieleen keväisiä ajatuksia. Lumen sulaminen, tippuvat räystäät, auringonpaiste, yöpakkaset ja pölyävät kaupungin kadut; ihania kevään merkkejä kaikki.


Liikkeellä on virpojia huiveineen, oksineen ja koreineen. Mutta täällä Ahvenanmaalla virpojia ei näe. Täällä hiukan virpomista vastaava perinne on Nuutinpäivä, jolloin lapset kiertävät talosta taloon nuuttipukeiksi pukeutuneina "joulun ulos-siivoojina" ja palkkioksi toivovat tietysti karkkia. Ja voi sitä onnetonta, joka ei ole huomannut varata karkkia virpojille tai siivoojille. Luinpa juuri äskettäin jostain, miten joku oli antanut vastaavassa tilanteessa porkkanan. Voi vain kuvitella, miten saajien naamat venähtivät tällaisesta "karkista".

Oli miten oli




OIKEIN AURINKOISTA PÄIVÄÄ SINULLE!

torstai 17. maaliskuuta 2016

VOISIKO TÄLLAISESSA PAIKASSA ASUA?


Olemme ainoat ihmiset tällä saarella.


Tai siltä ainakin tuntuu kun ajamme pitkin kapeaa tietä, joka lautalta johtaa kahden saaren läpi. Olemme Östra Simskälassa, Vårdön kunnassa, Ahvenanmaalla.
Siellä täällä näkyy punaisia taloja ja useimmat niistä vaikuttavat asumattomilta.


Täällä Simskälassa on kirjailija Anni Blomqvistin kotitalo ja täällä hän kirjoitti Myrskyluodon Maijastasta kertovan romaanisarjansa.


Annin kotitalo on nykyään museona ja siellä voi vierailla kesäaikaan.

Talo on melkein rannassa, vain tie erottaa talon pihan merestä. Voin melkein nähdä Annin rannalla seisomassa ja odottamassa miestään ja poikaansa takaisin mereltä, mereltä, josta tuli molempien hauta.


Nykyisin tänne pääsee turvallisesti lossilla. 


 Olemme ainoat matkustajat.


Ajamme tien päästä päähän. Yhtään ihmistä emme matkalla näe.


Joku on kuitenkin käynyt naulaamassa jonkun eläimen nahat seinälle. En tiedä mistä eläimistä nuo ovat lähtöisin, hylkeistäkö?
Taloja näemme ja useimmat niistä vaikuttavat toimivan nykyään kesäasuntoina, mutta muutama uudehkokin talo näkyy ja niissä asutaankin ihan vuoden ympäri. Lapsista varoittava kylttikin näkyy, joten pelkästään vanhusten asuttama saari tämä ei ole.

Googlettamalla  sain selville selville saaren asukasmäärän ja noin 25 ihmistä täällä vakituisesti asuu.


Liekö Maijalta jäänyt kelkka tähän rantaan?


Maisemat eivät tästä paljoa voi parantua.




Tämä näky teki melkein pahaa.


Nuo kolme melkoisen uuden näköistä venettä ovat varmaan talvehtineet tuossa jäiden armoilla.


Kevät oli pitkällä ja aurinko lämmitti mukavasti. Pajunkissat loistivat tienvarren pensaassa. Meri rannassa oli vielä jäässä, mutta kauempana ulapalla oli vesi vapaana.


Lunta ei näkynyt missään, mutta saa nähdä tuleeko vielä talviset kelit, niin kuin ennustukset ovat luvanneet.


Tänne pitää tulla lämpimänä kesäpäivänä eväät mukana.


Kahvi ei varmaan missään maistuisi paremmalta kuin tässä kalliolla.
Hei; nähtiinhän me sentään yksi ihminenkin pihallaan kun takaisin päin ajeltiin.

Lossilla olimme kuitenkin taas ainoat matkustajat.


 Mietin vielä millainen on ihminen joka asuu noin hiljaisessa paikassa ja sitäkin mietin, voisinko itse viihtyä tuollaisessa asuinpaikassa.

Kesällä ehkä, mutta talvella voisi tulla aika pitkäksi.

Vai mitä luulet?

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

KUN KUKKAHIMO ISKEE







Henki salpautui, kun kohtasin tämän näyn kävelykadulla: keväisiä kukka-asetelmia kymmenittäin ja lisää kannettiin kukkakaupan sisätiloista!

Erilaisissa asetelmissa oli esikkoja, helmililjoja, tulilatvoja, narsisseja, leinikkejä, tulppaaneja ja iriksiä.

Itselläni on näistä ollut vasta tulppaaneja, mutta nyt iski sellainen kukkahimo, että haluaisin nuo kaikki ja heti, mutta taidan kuitenkin malttaa mieleni ja hankkia vasta pääsiäiseksi jotain keväistä ja kaunista.

Sillä aikaa saan  tyytyä katselemaan, paitsi kukkakauppojen ikkunoita, niin aikaisempia postauksiani (klikkaa), joissa olen kuvannut sekä luonnonkukkia, että kaupasta hankittuja.

 Jos kukkakuvat kiinnostavat sinuakin, niin em. linkistä pääset blogini kukkakuvia katselemaan.


IHANAA KEVÄISTÄ PÄIVÄÄ!

maanantai 14. maaliskuuta 2016

HYVÄ MIELI TULEE SIITÄ KUN.....

Maaliskuu on jo puolessa välissä ja illat pitenevät.

Illalla oli vielä niin valoisaa, että halusin kuvata kaunista merimaisemaa.
Lähdimme  ajelemaan maaseudulle sen jälkeen kun lapsenlapsille oli vilkutettu.
Tapahtumarikas päivä oli takana.

Tästä viikosta ei vielä tiedä, mitä se tuo tullessaan.
Se on kuin uusi, tuore lehti, jonka sisältöä ei etukäteen tarkalleen tiedä, mutta josta jo jotain voi aavistaa.


Uutta viikkoa on aina mukava aloittaa ja kevään merkkien seuraaminen tuo iloa jokaiseen päivään ja ainakin itse tulen hyvälle tuulelle pienen luontoretken jälkeen.

Huomaatko sinä muutoksen mielialassasi päivien pidentymisen myötä?


OIKEIN IHANAA MAANANTAITA SINULLE LUKIJANI !

lauantai 12. maaliskuuta 2016

SE LEMPIHUONEKALU ELI THE MÖÖPELI

Tartunpa taas välillä haasteeseen.

Tämä haaste tulee Sannalta, joka kirjoittaa blogia PIKKUTALON ELÄMÄÄ.


Tämä haaste on nimeltään THE MÖÖPELI ja siinä esitellään se huonekalu, joka on seurannut kodista toiseen, tai josta on tullut kaluste josta et koskaan halua luopua.

Minulle tuo kaluste on tämä keittiömme astiakaappi. Olen sen jo muutamia kertoja näyttänytkin täällä blogissa, mutta se nyt vaan on se minulle kaikkein mieluisin huonekalu joka kodistamme löytyy.

Olemme sen ostaneet aikoinaan kirpputorilta Paraisilta. Sen ylä-ja alaosat löytyivät sieltä myymälästä ihan eri paikoista, enkä ole ihan varma jos ne edes alunperin kuuluivat yhteen, mutta maalattuamme ne samanvärisiksi, sopivat ne hyvin yhteen.

Ostimme kaapin mökkiä varten, mutta sitten toimmekin sen kaupunkikotiin. Se on seurannut mukana jo useammassa muutossa ja laivamatkojakin se on tehnyt jo kolme kappaletta.

Tiedä häntä minkälaisia matkoja se onkaan ehtinyt tehdä ennen meille tuloa.

Kaappiin mahtuu suuri määrä astioita.
Hyllyt olen päällystänyt hyllypaperilla. Sellaista ei ollutkaan helppo löytää. Ei taideta nykyajan kaapeissa enää moista paperia käyttää. 

Kun kuvausta varten pyyhin pölyt kaapista, niin siirsinkin äskettäin ostamani vanhan vaa'an, morttelin ja punnukset tähän kaapin päälle ja mukit jotka aikaisemmin olivat tässä siirsin kaapin vieressä olevalle hyllylle.

Käväisin muuten tänään lähikirpparissa ja siellä oli myytävänä samanlainen vaaka, tosin väri oli eri. Melkein houkutti ostaa se, mutta rahakukkaro ei ollut mukana, joten sinne se jäi. Oliskohan se siellä vielä maanantaina?

Jotenkin tuntuisi kivalta ajatukselta keräillä noita ihania vaakoja eri väreissä, mutta tilaahan ne veisivät, hmm...

Mukit tuntuvat sopivan tähän paikkaan paremmin kuin tuonne kaapin päälle.

En haasta ketään erikseen, vaan haasteen saa ottaa kuka haluaa.


NYT TOIVOTAN SINULLE OIKEIN LEPPOISAA LAUANTAITA!

perjantai 11. maaliskuuta 2016

RAMSHOLMEN

Moni varmaan kuvaa mieluiten aurinkoisessa säässä, mutta minä tykkään kuvata sumuisessa, tai ainakin pilvisessä säässä.

Tänään oli tosi sumuista ja ajelin Jomalan Ramsholmeniin, joka on luonnonsuojelualue, hiukan Maarianhaminan ulkopuolella.

Ramsholmen on kaunis aina, mutta varsinkin keväällä, kun sini-ja valkovuokot kukkivat.




















Ihana luonto, kaikkina vuodenaikoina.

 Kyllä saa olla onnellinen, että meillä Suomessa riittää luontoa ihan jokaiselle, eikä tarvitse yleensä kauas kaupungista mennä, kun jo pääsee nauttimaan tästä ihanuudesta.

OIKEIN MUKAVAA PERJANTAITA SINULLE!