sunnuntai 11. joulukuuta 2016

KUULEN ÄÄNIÄ




Takana lyhyen unen yö. Katsoin kelloa vielä puoli kahdelta ja unet loppuivat puoli seitsemältä.

Nukkumatin tuloa odotellessa mietin kaikenlaista. Joku kohina kuuluu ikkunan suunnasta. Ei kai vain autotallissa, joka on makuuhuoneen alapuolella, ole tapahtunut jotain.

Alapuolellamme olevassa autotallissa on nimittäin lämpöpatteri, jonka termostaatti innostuu aina ilmojen kylmetessä tulemaan niin kovaääniseksi, että se ääni kuuluu erittäin häiritsevänä meidän makkariin.
 




Meidän makuuhuoneen ja autotallin välissä on yksi asuinkerros, mutta tuossa asunnossa asuva on huonokuuloisempi kuin me, eikä kuule tuota ääntä. Autotalli on hänen, joten emme pääse sinne ilman hänen avaintaan. Monta kertaa on J jo käynyt häneltä hakemassa avaimen, jotta pääsee kyseiseen autotalliin. Äänen saa yleensä loppumaan kun kääntää termostaattia hiukan eri asentoon.

Yleensä vaan on niin, että tuo ääni rupeaa kuulumaan illalla, eikä silloin enää haluaisi mennä alakerran asukasta häiritsemään. Unettoman yön ehkäisemiseksi on kuitenkin käytävä termostaattia vääntämässä.

Olen nimittäin niin herkkäkuuloinen (vaikka J muuta väittääkin) etten pysty nukahtamaan, jos kuuluu jotain ylimääräistä ääntä.




Kun ääni on saatu lakkaamaan pitäisi unen tulla.
Mutta ei. Pyörin sängyssä tunnin ja sitten päätän että luen kirjaa. Jospa se uni sitten tulisi. Tunnin verran jaksan lukea, mutta sitten tuntuu siltä kuin uni voisi tulla, joten otan silmälasit nenältäni ja sammutan valot. Yritän löytää hyvän asennon, mutta kuumakin on ja tyyny ei tunnu hyvältä.

Käännän kylkeä ja mieli askartelee jouluvalmisteluissa ja vaikka missä. Jotain vaimeaa kohinaakin kuuluu. Mieleen tulee kaamea ajatus siitä, että onko siellä autotallissa vaikka joku vedenpaisumus! Ihan kuulostaa siltä kuin vesi virtaisi jossain. J nukkuu sikeästi kuten tavallista, enkä arvaa häntä herätellä tuon kohinan vuoksi.

En pysty rauhoittumaan nukkuakseni ja nousen vihdoin ylös ja avaan tietokoneen. Ehdin vaan aukaista sen, kun ruutuun ilmestyy teksti jostain päivityksestä. Päivitys kestää, kestää, kestää. Odotan vartin verran, mutta päivitys vaan jatkuu, joten ei muuta kuin takaisin sänkyyn.

Kirja taas käteen ja lukemaan. Kellon viisarit näyttävät puoli kahta kun sammutan viimein valon.

Nukahdan lopulta herätäkseni muutaman tunnin päästä. Nyt on sentään jo aamu ja "saa" herätä.


Uusi päivä edessä. Mitähän se tuo tullessaan? Ainakin tuolle autotallin patterin ääntelylle pitää tehdä jotain.


IHANAA KOLMATTA ADVENTTIA. TOIVOTTAVASTI NUKUIT HYVIN!


 

2 kommenttia:

  1. Sama täällä...hiljaista pitää olla, että saan unen. Ja auta armias, jos ehdin nukahtaa ja sitten jokin herättää...asitten ei kyllä unta meinaa saada millään....ja J nukkuu täälläkin tyytyväisenä, eikä pienistä äänistä hätkähdä..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi nuorena sentään pystyi nukahtamaan vaikka lapset herättivät monta kertaa yössä. Nyt jos olisi vastaava tilanne, niin menis kaikki yöt valvoessa.
      Onko toi J ehtinyt sinnekin nukkumaan :)

      Poista