lauantai 12. marraskuuta 2016

MULLA ON PUHUVA KAMERA

Jos kamerani osaisi puhua, niin ihan tavallisena aamupäivänä, ihan tavallisella kaupunkikierroksella se olisi käskenyt minua pysähtymään tässä kadunkulmassa.

Sen sijaan, että olisin vain vilkuillut sivuilleni varmistaakseni ettei autoja tule, se olisi kehottanut minua katselemaan taivaalle. Kuinka hieno, tummanpuhuvan sininen taivas onkaan tänään. Ennustaneekohan lumisadetta?

Katulamppujen palaminen ehkä liittyy sähkölaitoksen valojen toiminnan tarkkailuun, mutta kamerani huomasi, että yhdessä taivaan tummuuden kanssa nuo hennon keltaiset valot muodostavat viehättävän kokonaisuuden.

Kun vielä maa on lumesta valkoinen, niin kamera kehottaa näppäämään kuvan.


Satamassa vallitsi uinuva tunnelma. Muutamia veneitä ja laivoja oli laiturissa. Yhtään ihmistä ei näkynyt. Ei  kiinnostavaa kuvattavaa.

Silloin kamera kehottaa minua  katselemaan tarkemmin. Näetkö viehättävän yksityiskohdan tuossa vanhassa kalastusaluksessa? Auriga Mariehamn siinä lukee. Maali on jo rapissut pois nimikyltistä, mutta se on niin kaunis, että mieleni tekee irroittaa se laivan kyljestä ja viedä kotiin.
Tyydyn kuitenkin vain kuvaamaan sen tällä puhuvalla kamerallani.

Kulku jatkuu pitkin rantaa. Vastapäisellä rannalla näen taas nuo kaikki ihanat talot, joita aina tästä ohi kulkiessani ihailen. Saisipa asua tuollaisella paikalla.

Mutta yhtä usein kuin ihailen noita taloja ja maisemaa niiden ympärillä, niin mieleeni tulee ajatus siitä, että sieltä päin katsottuna ei näköala välttämättä ole yhtä kaunis kuin täältä päin.
Noista taloista näkee satamaan ja sen vieressä usein hiukan huonokuntoisempiakin laivoja, jotka eivät ehkä aina ole niin kauniita.

No tosin sieltä näkyy iltaisin valaistu Pommern ja isot Ruotsinlaivat.

Koska en vielä ole tullut sokeaksi tälle näkymälle, vaikka usein sitä katsonkin, otan kuvan ennenkuin kamera ehtii inahtaakaan.

Eteenpäin lumista katua. Onpa katoilla lunta ja taivas on ihanan sinivalkoinen.

Nyt ehkä saisi taas kerran komean kuvan Pommernista.

Kamera alkaa taas levottoman liikehdinnän.

- Etkö huomaa noita häkkyröitä kattojen yllä?
- Huomaan, mitä niistä?
- Voisitko joskus kuvata tuon vanhan purjealuksen hiukan
  eri kulmasta? Eihän sen aina  tarvitse kokonaan
  näkyä.

No, ei kylläkään. Otetaan nyt sitten kuva pelkistä mastoista kun kamera kerran niin käskee.


Tässä kohtaa kamerani on ihan hiljaa. Se ei taida huomata maisemassa mitään ihmeellistä.

Mutta minä päätän ihan itse, että tästä näkymästä haluan kuvan.

Meri on melkein peilityyni ja huurteiset poijut kelluvat rauhallisina vedessä. Äsken paistanut aurinko häipyi pilvien taakse ja tunnelma muuttui hetkessä melkeinpä taianomaiseksi.

Vaikka kamera sanoisi vastalauseen, niin nyt otan kuvan!

Loppumatkan kuljen omia polkujani. Kameran piilotin laukkuun. Siellä se on ihan hiljaa ja saan rauhassa katsella ympärilleni vaikka vaaleanpunaisten lasien läpi!


IHANAA LAUANTAITA SINULLE LUKIJANI!

18 kommenttia:

  1. Oi, hieno puhuva kamera ja hienoja kuvia on kehottanut ottamaan!
    Ihanaa lauantaita sinne saarellekin! T.Maija myrskyluodolle.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On helppoa kun kamera kertoo mistä on hyvä ottaa kuva :)

      Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle!

      Poista
  2. Kauniita merellisiä kuvia ja talvisia tunnelmia :)
    Terveisiä täältä maaseudulta, lauantaipäivä alkaa jo hämärtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sää oli niin ihana eilen, kuin kevättalvinen päivä!
      Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle!

      Poista
  3. Kauniita kuvia! Mulla on nyt jotenkin hirmu turhautunut olo, kun olin torstai-iltana siellä digijärkkärikurssilla ja perjantaina, kun oli vapaapäivä, lähdin toiveikkaasti kokeilemaan tuoreita oppeja käytännössä, mutta yhtään hyvää kuvaa ei tallentunut kameraan. Siis sellaista, mitä olisin halunnut. Hirmu pettymys. Ja tänään, kun ajattelin jatkaa harjoituksia, tulikin luvatun auringon sijasta ihan sumppuisen harmaa keli, joka ei inspiroinut mihinkään. Plääh.

    Mutta eiköhän se tästä, kun hetki pidetään kameran kanssa keskinäistä mykkäkoulua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ymmärrän pettymyksesi kun into piukkana lähdit metsästämään "sitä oikeaa kuvaa" ja et ollutkaan tulokseen tyytyväinen. Aina välillä käy kyllä itse kullekin niin. Muuten, harmaana päivänäkin voi onnistua saamaan ihania kuvia.
      Mykkäkoulu auttaa usein :)

      Poista
  4. Hienoja kuvia. Heh, ihana puhuva kamera =).

    VastaaPoista
  5. Oh wau mitä kuvia! Aivan upeita! Mä juuri tänään kävin pitkällä lenkillä ja meinasin ottaa kameran mukaan, mutta tänään halusin vain nauttia luonnosta!

    Rauhallista sunnuntaita sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Joskus onkin parempi ettei ota kameraa tai phelinta mukaan, niin ei tarvitse stressata kuvaamisen kanssa. Mutta, silloin tietysti voi mennnä joku hieno tilanne ohi.
      Hyvää sunnuntaita sinnekin!

      Poista
  6. Voi kun on ihania kuvia. Ihania tunnelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän on niin kuin olisi jo joulutunnelmaa, ainakin tuossa ensimmäisessä. No, vajaa viikko enää niin joulukatu avataan.

      Poista
  7. Olipa sulla kätevaä puhuva kamera ja niin kauniista paikoista otitkin kuvia. Hieno postaus.

    VastaaPoista
  8. Sinulla on viisas kamera, joka on selvästi suorassa yhteydessä sinuun. Niin upeita kuvia olet napannut, aivan henkeä salpaavan kauniita.

    Yhtä kaunista uutta viikkoa ja hyviä kuvia Kristiina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meillä on Wi-Fi-yhteys toisiimme :)

      Oikein hyvää viikkoa sinullekin <3

      Poista
  9. Tuollaisen kmeran haluan minäkin..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppoa kuvaamista kun ei tarvitse itse nähdä vaivaa kuvauskohteiden etsimisessä :)

      Poista