sunnuntai 20. marraskuuta 2016

AHDISTAVA TILANNE




Olen puhelinkammoinen, kuten olen  blogissakin kirjoittanut  (TÄÄLLÄ), mutta olen myöskin maistiais- ja messukammoinen.

Tänä viikonloppuna täällä järjestettiin jokavuotiset, pienimuotoiset messut Godbyssä. Muutamaan vuoteen emme ole siellä käyneetkään, mutta nyt J tahtoi sinne ja minä lähdin pitkin hampain mukaan, vaikka arvelin, "ettei siellä mitään katsomista ole".

Olimme liikkeellä aamupäivällä ja halliin astuessamme totesin että ihmisiä oli aivan liian vähän, mikäli haluaisi sulautua joukkoon ja hiukan kuin salaa katsella messutarjontaa. Minusta tuntui siltä, että jokainen messuesittelijä kävisi kimppuuni hetkellä millä hyvänsä ja yrittäisi tyrkyttää minulle jotain, mitä en halua enkä tarvitse.

Messuilla käynnin idea on mielestäni juuri siinä, että jos tarvitsee jotain, esim. jätevedenpuhdistamon, sanomalehden vuositilauksen, varaavan takan, muotoillut pohjalliset kenkiin, lampaantaljan, laivaristeilyn, ensiapulaukun, tyrnimehua, auton hoitoaineita, tai metrilakua, niin silloin mennään messuille katsomaan ko. tuotetta ja tutustutaan siihen. Tuote voi olla jopa tarjouksessa juuri messujen aikaan, jolloin sen hankinta onkin järkevää.

MUTTA, jos ei mitään juuri sillä hetkellä tarvitse, niin minulle iskee pakokauhu tällaisessa paikassa. Haluan päästä pois mahdollisimman pian.

J maisteli karkkeja ja muita makupaloja siellä täällä, mutta minä yritän aina tehdä itseni mahdollisimman näkymättömäksi kun huomaan että jossain tarjotaan maistiaisia. 

En ollut kuitenkaan tarpeeksi poissaolevan näköinen, sillä laivayhtiön esittelijä ehti saada minut ansaan ja ojensi minulle kilpailulipukkeen, johon vastaamalla saattaa voittaa jotain. Laskin osaston lumitähdet (löysin niitä 10 kpl) ja täytin lipukkeen. Ojensin sen esittelijälle ja hymyillen hän antoi minulle vapaalipun, jolla saa ilmaisen edestakaisen laivamatkan Ruotsiin. Saa nähdä suosiiko onni minua varsinaisessa arvonnassa.

Kuljimme kaikki messuhallin neljä (vai oliko niitä viisi) käytävää läpi ja lähdimme pois.

Selvittiin näistä messuista noin vartissa.

Joku voi nyt kysyä, että miksi ollenkaan menin messuille, jos se noin kamalaa mielestäni on.

No, ainahan en voi kököttää täällä kotonakaan ja ehkä kuitenkin salaa toivoin, että tällä kertaa messut olisivatkin jotain erilaista, tai ehkä mieleen tuli muistikuva lapsuuden messuista, joissa vierähti tunti jos toinenkin. Kovaäänisistä kuulutettiin eri tapahtumia, makkara ja pop cornit tuoksuivat. 

Ja sieltä lähdettiin kotiin kädet tahmeina hattarasta ja muovikassi, joka joltain osaltolta oli saatu, oli täynnä kaikenlaista ihanaa, näin aikuisen silmin katsottuna varmaan vaan mainoksia ja muuta krääsää, mutta lapsen mielestä aarteita.

Nyt tiedän, että tuota samaa tunnelmaa ei enää aikuisena messuilla saa ja taitaakin mennä tovi ennenkuin seuraavan kerran menen messuille.

Muistuikin nyt mieleen, että ensi viikonloppuna täällä järjestetään suuret pikkujoulumarkkinat. Onko pakko mennä, jos ei tahdo?!




Arpajaisten päävoittoa odotellessa MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA SINULLE!



15 kommenttia:

  1. Onnea arvontaan!

    Ota ensi kerralla rohkeasti mukaan kyltti, johon isolla tekstillä: EN halua keskustella (kanssasi)! Molemmille puolille kylttiä sama teksti. Luulisi rauhoittavan tyrkyttäjiä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Ehkä pitäisi jotain tuon suuntaista tehdä :)

      Poista
  2. Minulla sama tunne ko. paikoissa ja vieläkin kiusallisempi on tilanne, kun menen joulumyyjäisiin pienessä kotikunnassani, jossa lähes kaikki tunnen. Ohita siinä sitten myyntitiskejä, kun ensin tuttua tervehtii tiskin takana joka huikkaa tekemään kauppoja. Pyrin välttelemään paikkoja jotka miellän lähes samaksi, kuin tori Marrakechissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä tulee väkisinkin sellainen tunne, että kohteliaisuuden vuoksi pitäisi jotain ostaa ja kuten sanot niin vaikeampi on tilanne silloin, jos myyjä/esittelijä on tuttu. Minä en sentään tuntenut ketään tuolta messuilta.

      Poista
  3. Ihan ensiksi - upea kuva!!
    Toiseksi - itsekin tunnen messut ja myyjäiset jotenkin ahdistaviksi. En halua kenenkään tyrkyttävän itselleni mitään vaan kysyn jos olen kiinnostunut... Onneksi meitä on siis muitakin :)
    Onnea arvontaan - ja ei - ei ole pakko mennä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia.
      Minä myös haluaisin rauhassa katsella ympärilleni ja jos apua tarvitsen, niin pyydän. Sama juttu pienissä kaupoissa. En mene juurikaan koskaan sellaiseen, koska en tykkää siitä että heti tullaan "palvelemaan", vaan haluan ihan omin päin kierrellä ja katsoa valikoimaa.

      Poista
  4. Ei ole pakko mennä ja ymmärrän ahdistuksesi. <3 Ostin itselleni Virkkuukoukkuesen jääkaappimagneetin ja siinä lukee "Silloin ku puhelin soi mie pelkään et joku soittaa". :)

    Sopisi sinullekin tuo magneetti. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on juuri se tunne mikä minullekin tulee siitä jos puhelin soi!
      No varmasti sopisi minullekin :)
      Toinen ajatus puhelimen soidessa on minulle se, että heti luulen, että nyt on jotain kamalaa sattunut.

      Poista
  5. Messut ja paikat, joissa on paljon ihmisiä, ovat minustakin ikäviä...ihmettelen ihmisä, jotak nauttivat messuilla kiertämisestä...tuntui tolkulla. Kyllä itsekkin voin piipahtaa, mutta j ospidenpää aikaa tulee siellä vietettyä, olen aivan rätti, kun pääsen pois..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, ei oikein nauti tuollaisista tilaisuuksista, kuten tästä postauksestakin jo on käynyt ilmi. Ahdistaa :(

      Poista
  6. Voi Kristiina, ymmärrän ahdistuksesi, vaikka itse en sellaista tunnekaan. Ja tuohon puhelimeen vastaamiseen, en pelkää vastata puhelimeen, mutta minua oikein saa enää soittamaan minnekään, jos ei ole pakko. Suvussamme on vanhoja ihmisiä ja heille kommunikointi puhelimen välityksellä on tärkeää. Olen välillä itselleni vihainen, kun teen helposta soittamisesta niin vaikean. Eilen soitin ja siitä tuli hyvä mieli.
    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soittamisen jälkeen onkin aina hyvä mieli että tuli soitettua, mutta sen aloittamista tahtoo aina lykätä. Asia on ihan toinen, jos on jotain oikein asiaa minkä vuoksi pitää soittaa.

      Poista
  7. Jäin tuijottamaan kuvaa. Niin kaunis. <3 Ymmärrän tunteesi, sillä tyttäreni ei pidä ihmishälinästä. Kaikkien ei tarvitse pitää samanlaisista asioista. Erilaisuus on rikkautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sää oli mitä hienoin silloin kun kuvan otin.

      Poista
  8. Kappas, olin samoilla messuilla ja aika samoilla fiiliksillä! Olen hiljattain muuttanut Ahvenanmaalle eikä ruotsin kieleni kulje vielä kuin laivat vaan... Se jo toi lisäjännäystä. Ja toden totta, kaikki myyjät ja esittelijät tarttuivat hihasta yli-innokkaina eikä porukkaa ollut ruuhkaksi asti. Tai sitten vaan ihan normaaliin tapaan esittelivät ja kaupittelivat, mutta olen mielummin tällaisissa tilanteissa hissukseen katselija, haluan katsoa rauhassa ja enimmäkseen sitä mikä kiinnostaa. Päädyin myös laskemaan niitä lumihiutaleita. Otin homman puolitosissaan ja siinä pyöriessä ja laskiessa myyjä kysyi, olenko jo valmis tai jotain. Olen yleensä hyvin ystävällinen, mutta vastasin spontaanisti kiukkuiseen sävyyn, että -jag räknar nu! Tulipa aika suomalainen fiilis (minä juon kahvia nyt. Kääks, ehkä joulumessut jää väliin ;) Ja, puhelimista en pidä minäkään. En osaa oikein vaivaa itsellenikään selittää. Face to face parempi, muttei messuilla...

    VastaaPoista