maanantai 17. lokakuuta 2016

KUMMALLISTA POHDINTAA

(kuvat Pinterest)

Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa!


Asia joka on minua mietityttänyt jo pidemmän aikaa on lankapuhelimet. Muistathan vielä ajan, jolloin muunlaisia puhelimia ei ollut olemassakaan kuin noita johdon avulla seinän pistorasiaan kiinnittyneenä olevia. Johtoon saattoi hankkia jatkojohdon, jolloin puhelinta pystyi liikuttamaan jonkin verran vakituiselta paikaltaan, jos halusi istahtaa vaikka sohvalle tai mennä vaatekomeroon puhumaan hiukan yksityisemmin. 

Silloin saattoi puhelimen eteen syntyä jonoakin, kun puhelimia oli yleensä vain yksi ja se oli koko perheen käytössä.

Näillä puhelimilla ei soitettukaan ihan joka pikku asiaa kavereille, vaan ainakin meillä kotona piti lasten pyytää vanhemmilta lupa jos halusi soittaa kaverille, eivätkä puhelut saaneet olla mitään maratonpuheluita, vaan asiat selvitettiin lyhyesti ja ytimekkäästi. Liekö tuolta ajalta peräisin  haluttomuuteni puhua puhelimessa vielä tänäkin päivänä.






(kuva Pinterest)

Tänä päivänä ihmetyttää miten entisaikaan saatiin ollenkaan yhteys ystäviin ja tuttaviin, kun kuitenkin suuri osa päivästä oltiin muualla kuin kotona ja se puhelin oli kuitenkin siellä kotona.
Ei myöskään ollut tietokoneita, joten sähköpostista ei kukaan ollut kuullutkaan.

Nyt on jokaisella omat puhelimet ja kännykän ja sähköpostin ansiosta on helpompi olla tavoitettavissa missä vaan ja koska vaan.
Onko se sitten hyvä vai huono asia; siihen en tässä paneudu sen enempää.


MUTTA nyt siihen asiaan, mikä minua näissä lankapuhelimissa ihmetyttää.

Olemme luopuneet jo vuosia sitten lankapuhelimesta omassa kodissamme. En myöskään tunne ketään manner-Suomessa asuvaa, jolla kännykän lisäksi olisi lankapuhelin. Kaikki tuntemani ihmiset ovat luopuneet lankapuhelimesta kun ovat hankkineet kännykän. Ja järkevältähän se tuntuukin. En itse ainakaan ole valmis maksamaan laitteesta jota en tarvitse.

En pysty keksimään yhtäkään syytä miksi pitäisin lankapuhelimen. Tosin, jos meillä asuisi pieniä koululaisia, joilla ei vielä olisi omaa kännykkää, niin silloin toki lankapuhelin olisi hyvä olla, jotta kotona mahdollisesti yksin olevaan lapseen saisi yhteyden iltapäivän pitkinä tunteina.

Ihmetyksen aiheena lankapuhelinasiassa on se, että täällä Ahvenanmaalla tuntuu "kaikilla" olevan vielä lankapuhelin, vaikka heillä myös on kännykkä. Kurssilla, jota käyn, meitä on kaksitoista osanottajaa ja kaikilla on kännykkä ja sähköpostiosoite. Mutta ainoastaan kaksi meistä on sellaisia joilla ei ole lankapuhelinta!


Vieläkö sinulla on lankapuhelin, vai pärjäätkö pelkällä kännykällä? 






 

22 kommenttia:

  1. Me kuulutaan tuohon museoryhmään, jolla edelleen on lankapuhelin. Siellä se kerää pölyä nurkassa ja numero on käännettynä miehen kännykkään. Asioita, joissa ei ole mitään järkeä, mutta toisaalta ei mitään haittaakaan. (Meillä puhelinyhtiö maksaa vuosittain suunnilleen saman verran osinkoa kuin mitä liittymästä aiheutuu kuluja, joten sikälikään ei olla siitä stressattu. JOS vaikka kuitenkin joskus sitä puhelinta tarvii...)

    Ja juu. Ei saanut meilläkään noin vaan soitella. Aina piti kysyä lupa. (Jota yleensä seurasi kehotus siitä, että voisin mieluummin kävellä tai pyöräillä sinne kaverille esittämään asiani...)

    Välillä on ikävä sitä painavaa mustaa bakeliittipuhelinta, jonka numerokiekon kääntämisestä kuului niin nostalginen ääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, jos osinkojen muodossa saa takaisin sen minkä laskuina maksaa, niin sittenhän ei siitä tosiaan ole haittaa. Meilläkin oli puhelinosake joskus alkuaikoina kun oltiin tänne muutettu, koska täällä ei tunnettu sellaista käsitettä kuin vuokrapuhelin,
      mihin olimme jo koko ikämme Turussa asuneina tottuneet. Mutta en muista että siitä mitään osinkoa olisi saatu.

      Tuosta kavereille soittamisesta vielä sen verran, että nykyään tuntuu kuin varsinkaan nuoret eivät voisi koskaan sopia etukäteen koska tapaavat, vaan erotessa sanotaan aina että soitellaan sitten milloin tavataan, vaikka tarkoitus olisi tavata muutaman tunnin päästä.

      Tuo numerokiekon pyörittämisestä syntynyt ääni olikin aivan ihana, jotenkin arvokas!

      Poista
  2. Appivanhempien mökillä ja kotona on lankapuhelimet. :) Voi noita aikoja ja aina mietin, miten sitä silloin muka pärjättiin, kun ei ihmisiä saanut koko ajan kiinni ja miten vapauttavaa aikaa se myös oli. Miten jännää oli, kun puhelin soi tai hui, kun puhelinvastaajassa oli viestejä.

    Poimin valkoisen porsliinisen puhelimen vaarini jäämistöstä tai hänen vaimonsa, joka kuoli hänen jälkeensä. On se vaan hieno esine. <3

    Ihanaa uutta viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhelinvastaaja (meidän oli nimeltään kotivastaaja) olikin jännä kapistus.
      Eikä lankapuhelimen aikoina koskaan tiennyt kuka siellä soittaa ja siinäkin oli oma jännityksensä.

      Oikein mukavaa viikkoa sinullekin <3

      Poista
  3. Isälläni on molemmat puhelimet...onneksi. Välillä aina pakkaa kännystä akku loppumaan ja jos ei olisi lankapuhelinta, tulisi aina kiire ajella isän luokse katsomaan, onko kaikki hyvin. Soitan hänelle joka aamu ja ilta♥
    Lankapuhelimenkin vaihdoimme kylläkin kännykäksi, vaikka onkin ihan, kuin lankapuhelin. Säilyi vanha lankapuhelimen nro ja on koko ajan latauksessa, joten akku ei lopu.
    Luin jostakin kerran, kun joku nainen oli bussissa istunut kahden nuoren tytön takana ja tytöt olivat ihmetelleet, miten joskus oli voinut puhelimeen vastata, kun ei edes tiennyt kuka soittaa..:))
    Niin se kehitys vaan kulkee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhemmilla ihmisillä onkin varmaan hyvä että on molemmat. Minun isäni ei olisi edes koskaan oppinut kännykkää käyttämään, saatikaan muistanut että se pitää ladatakin.

      Kehitys kulkee ja hyvä niin kauan kuin joten kuten pysytään siinä mukana.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen aihe. Suomessa on vielä noin puoli miljoonaa lankapuhelinta, osa yrityksillä. Lankapuhelinverkkojen huolto on kallista. Nykyään koko maassa toimii GSM-verkko, eli sekään ei ole este kännykälle. On paljon syitä, miksi ihmiset haluavat pitää lankapuhelimensa ja yksi iso, syy on vuosikymmeniä vanha sama numero. Siihen on kiinnytty. Aika hellyyttävää. Pitkään on ollut markkinoilla myös lankapuhelimen näköisiä (gsm)laitteita, joissa toimii vanha lankanumero. Eri operaattoreilla on tuolle tuotteelle oma nimensä.
    Tiesitkö muuten, että Suomessa luovuttiin muita Pohjoismaita nopeammin lankapuhelimista.
    Tutuilla on vielä lankapuhelimia, jopa yksi välttää terveydellisistä syistä kännykkää.
    Olipa kiva sivuta tuttua maailmaa, operaattorimaailmaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan mielenkiintoinen aihe ja mielenkiintoista on saada kerrankin alan ammattilaisen kertomaa tietoa. Voiko puhelinnumeroonkin kiintyä ?? Muistan kyllä itsekin mikä oli meidän ensimmäinen puhelinnumero kun nuorena avioparina puhelin hankitiin. Se oli 22887, vai oliko se 22557. Lyhyet olivat numerosarjat sihen aikaan. Mutta en kyllä niihin erityisemmin kiintynyt.
      Aina välillä tutkimuksissa todetaan kännykän olevan epäterveellinen, mutta omalla kohdallani soittelen niin vähän, etten usko ongelmaa olevan. Vaikka kyllähän minä sitä muuten räplään aivan liian paljon.

      Poista
  5. Hyvä postaus. Ei ole lankapuhelinta enää. Joskus niitäkin "yksinkertaisia" aikoja on ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitos Satu. Me ollaan oltu ilman lankapuhelinta varmaan kymmenisen vuotta. Minulla ei ole niitä aikoja ikävä. Kännykkä on niin kätevä, eikä tarvitse muistaa ulkoa mitään numeroita.

      Poista
    2. Ihme ja kumma, että silloin lankapuhelin aikaan niitä numeroita muistikin ja paljon! Nykyään ei varmaan yhtäkään.

      Poista
    3. Noita puhelinnumeroita muisti ja muistipa vielä tuttujen autojen rekisterinumerotkin. Nyt en muista edes omaani kokonaan, vaan vaan kirjaimet!

      Poista
  6. 014 866352 ei vastaa enää, kun Sonera rullasi johdot ja pinosi puhelinpylväät. Maalla tuo lankaverkko toi salamat sisälle asti, siksi on yksi tulipalon mahdollisuus vähemmän nyt. Kiva muistella aikaa, jolloin puhelimen soidessa ei tiennyt kuka soitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, koskaan ei tiennyt jos lehtitilausten kaupittelija soittaa :)

      Poista
  7. Ei soiteltu maratonpuheluita ei. Meidän neiti 10v sopii joka kouluaamu erikseen joko soittamalla tai viestillä kavereiden kanssa koulumatkasta, vaikka ehkä sen voisi sopia jo edellisenä päivänä. Mutta ehkä se vain kuuluu tähän aikaan.

    Muistan vielä meidän kotinron sekä bestikseni kotinron :) Töissä joutui vielä noin seitsemän vuotta sitten käyttämään lankapuhelinta, mutta kustannussyistä sielläkin siirryttiin kännyköihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entisaikaan muistin kaikkien läheisten ja tuttujen puhelinnumerot, mutta nyt vaan omani.

      Poista
  8. Kyllä vaan on meillä lankapuhelin käytössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ettekä ole ainoita. Kuten Tuula tuolla ylempänä totesi, niin Suomessa on vielä puolisen miljoonaa lankapuhelinliittymää.
      Postauksessani pohdinkin miksi joillakin on sekä lanka-että kännykkäpuhelin ja vastauksia siihen pohdintaan olen saanut sekä täällä kommenttikentässä, että facebookissa.
      Ihanaa kun postaukseni on saanut niin monet liikkeelle kommentoimaan. Tämä on se paras puoli bloggaamisessa.
      Mukavaa päivää!

      Poista
  9. Äidilläni ja työkaverillani on vielä lankapuhelin. Siinä on hyvänä puolena se, että pidemmän sähkökatkon (Tapanimyrsky esimerkiksi) lankapuhelin toimii, toisin kuin kännykkä.
    Tuo on lapsuudesta, sitten kun meille puhelin tuli, niin tuttua, että lupa piti pyytää ja vain asia toimitettiin. Ennen käytiin soittamassa naapurissa, kun ei omaa puhelinta vielä ollut, ja maksettiin sitten heille pieni korvaus. Kiva muistella tuotakin aikaa, joka oli niin erilainen kuin nyt.
    Mukavaa keskiviikkopäivää 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta naapureilla soittamassa käymisestä muistui mieleen, että isovanhemmillani oli puhelin jo varsin varhaisessa vaiheessa, mutta heidän naapureillan, jotka eivät asuneet ihan viereisessä talossa, ei ollut puhelinta. Aina silloin tällöin sattui niin, että heille tuli puhelu isovanhempieni puhelimeen ja me lapset saimme sitten juosta hakemaan tuon naapurin puhelimeen. Voi niitä aikoja!

      Poista
  10. Muistan vielä kuin eilisen päivän, kun kotona lankapuhelimessa oli aivan jäätävän pitkä johto ja sen kanssa pystyi menemään kodinhoitohuoneeseen puhumaan, kun poikaystävä soitti. :D Siihen aikaan oli vielä puhelinkoppejakin käytössä ja niissä oli jos jonkinlaista vikaa. Poikakaveri soitteli kopista, josta sai markalla soittaa vaikka tuntikaupalla ja poislähtiessä puhelin lahjoitti useamman markan takaisin. ;) Voi niitä aikoja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entisaikaan puhumalla puhelimeen saattoi siis ansaita vähän taskurahojakin :)

      Poista