perjantai 9. syyskuuta 2016

TÄSTÄ INNOSTUIN TÄYSILLÄ


Siinä se nyt on. Yksinkertainen, vaatimaton, eikä väritkään sitten loppujen lopuksi olleet oikein sitä mitä ne ostettaessa vaikuttivat olevan. Keittiön lattialle se päätyi.

Mutta, se on itse tehty ja innostus jatkaa tällä saralla on aivan huima. Nyt kun lyhyt kolmen viikon kurssi maton kuomisessa on käyty, olen ilmoittautunut koko talven yli kestävälle kurssille.

Nyt pitäisi vain osata päättää minkälainen ja minkä värinen seuraavasta matosta tulee.

Tuon ensimmäisen mattoni tein valmiista trikookuteesta, mutta seuraavaan aion käyttää itse leikkaamiani/repimiäni kuteita, koska valmiina mattona ne ovat paljon enemmän sitä oikeaa räsymattoa.

Olen repinyt jo pari pussilakanaa kuteiksi. Haluaisin ehkä myös jotain kirkkaampaa väriä, mutta ainoat kirkasväriset lakanat meillä ovat vielä niin hyväkuntoiset, etten raaski niistä vielä matonkuteita tehdä.

Yksi kurssilla olleista sanoikin osuvasti, että aina kun hän hankkii uusia pussilakanoita, niin hän mielessään jo kuvittelee miltä ne sitten tulevaisuudessa näyttävät matossa. Tuo on ehkä hyvä pitää mielessä.
LOPPBERGA : Tokig i trasmattor på Loppberga - blog om en väverskas vardag, inspiration och mattor:
Nyt kun tuo ensimmäinen koekappale on saatu valmiiksi, niin halu kokeilla jotain hiukan vaativampaa on herännyt. Kurssin vetäjä sanoi, että meille aloittelijoillekin on täysin mahdollista kutoa vaikka tämän ylläolevan tyyppinen matto jos haluamme. (kuva Pinterest)   

Pitää varmaan yrittää, vaikka hirvittääkin. Pystynkö koskaan pitämään ajatukset kasassa niin, että jotain tuon tapaista syntyisi?

Nyt pitää hankkia lisää kuteita. Niitähän olisi pitänyt leikellä jo kesällä ulkona, niin ettei tarvitsisi tuota hommaa tehdä nyt sisätiloissa. Mutta kolme viikkoa sitten en vielä tiennyt että tulisin tykkäämään maton kutomisesta näin paljon. Onneksi menin kurssille!
Ehkä kirpputorilta löytyisi halvalla sopivan värisiä kankaita.



RATTOISAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!





14 kommenttia:

  1. Kauniin maton olet kutonut ja hyvin onnistunut. Minäkin tykkään kankaan kutomisesta. Ei vain tahdo aika riittää. Haluaisin mökille sinivalkoiset matot.
    Tuo kuteiden leikkaaminen on kyllä niin pölyistä puuhaa, että todellakin se olisi mukavampi tehdä ulkona. Mutta aina ei voi. Lapsuudessani niitä leikattiin ulkona. Vanha sotaveteraani, joka meillä kävi aina kylässä, tuli niitä varta vasten leikkaamaan. Kaikki loppuunkäytetyt vaatteet säilytettiin, saumat ratkottiin ja sitten leikattiin kuteiksi. Napit tietysti säästettiin. Kaikki käytettiin tarkkaan. Pienet pätkät ommeltiin yhteen ja siitä kuteesta syntyi kaunis, kirjava kynnysmatto.
    Tulipa pitkä sepustus, kun niin innostuin tuosta kutomisesta.
    Aurinkoista viikonloppua!
    T.Maija (myrskyluodolle.blogspot.com)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nappeja olen itsekin joskus irrotellut vanhoista vaatteista, mutta eipä niitä käytettyä sitten kuitenkaan ole tullut.
      Vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta tuo kutominen ja aikomuksena on yrittää jatkossa tehdä jotain hiukan vaativampaa kuin tämä ensimmäinen matto.
      Terveisiä Myrskyluodolle!

      Poista
  2. Siis wau! Ihan itse tehnyt? Oot kyllä tosi näppärä sormistas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suoraa raitaa vaan, ei se ole vaikeaa. Seuraavaksi yritän jotain hiukan monimutkaisempaa.

      Poista
  3. Matonkutominen on vaarallisen koukuttavaa. Himo heräsi mattoasi katsellessa. Tuo kuviopoljannalla tehty matto on makee. Eli, annapa kangaspuiden loikotella. Laita kuvia valmiista matoistasi sitä myöten kun valmistuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koukuttavaa, kyllä. Ja nyt olen ruvennut katsomaan joka puolella räsymattoja, niiden värejä, reunojen suoruutta ja millaiset hapsut niissä on. Keskiviikkona aloitan uuden kurssin. Saa nähdä mitä siellä syntyy. Laitan kyllä kuvia sitten kun jotain valmista syntyy.

      Poista
  4. Kerta kaikkiaan upea matto! Ihanat syksyiset värit, vaalea liila saa mielen vaeltamaan kanervamättäille. Maton kutominen on varmaan koukuttavaa puuhaa, ihanaa, että
    olet löytänyt uuden mieluisan harrastuksen.
    Aurinkoista syysviikonvaihetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teija! Tuo olisikin pitänyt kuvata jäkälämättäällä kanervataustalla. On koukuttavaa niinkuin Lapastaivas tuossa ylempänä totesikin. Olen tyytyväinen että tämä harrastus löytyi, sillä niin kiehtovalta se tuntuu.

      Poista
  5. Upea matto! Tosi kaunis!
    Olen joskus miettinyt että maton kutominen on varmaan mukavaa puuhaa. Ihanan harrastuksen olet löytänyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva!
      Sanoinkin kurssilla että on se kummallista että näin vanhaksi piti elää ennenkuin tuli kokeiltua tällaista ja huomattua kuinka mukavaa puuhaa se on.

      Poista