torstai 22. syyskuuta 2016

MITEN VOI OLLA NIIN VAIKEAA?

Judy's Update: Slow Stitch: Mindful and Contemplative Textile Art:
Ei. Tämä ei ole minun kutomani matto, eikä minun ottamani kuvakaan, vaan löysin sen Pinterestistä.


Olen jo aiemmin kertonutkin uudesta harrastuksestani, maton kudonnasta. Yksi matto on valmistunut ja toista olen nyt aloitellut.



Vaan mihin ovat unohtuneet kaikki temput, joita pitää tehdä ennen kuin varsinaiseen kutomistyöhön päästään? Olinhan muutama viikko sitten saanut opetusta niihin, mutta nyt kaikki tuntui  olevan poispyyhitty muististani. Minun on erittäin vaikeaa oppia uusia asioita ja joudun toistamaan juttuja varmaan kymmeniä kertoja ennen kuin opin.

Jopa niinkin yksinkertaiselta kuulostava asia, kuin loimilankojen solmiminen tietyllä tavalla, tietyssä vaiheessa, on minulle ylivoimaisen vaikealta tuntuva asia. Puhumattakaan siitä, että niiden tulee olla määrätyssä kireydessä jotta matosta tulee tasainen.

Onneksi tällä kertaa kangaspuissa oli loimet jo valmiina, niin ettei minun tarvinnut tehdä kaikkea ihan alusta asti, enkä toki sitä olisi osannut itse tehdäkään. Taisinpa jopa ääneen tuumia kurssilla, että miten on joku vanha mökin mummo osannut tehdä nuo valmistelutyöt kangaspuille että on päässyt mattoa kutomaan. Se asia ei ole minulle selvinnyt vieläkään.

Olen etukäteen suunnitellut mattoon tulevat värit ja raidat ja jokaisen raidan leveyden. Mitään kuvioita en uskalla edes yrittää tehdä, vaan uskon maton saavan tarpeeksi elävyyttä väreillä.

Tällä kerralla en ostanut valmiita kuteita, vaan olen repinyt niitä vanhoista lakanoista ym. Nenä tukossa pölystä ja peukalot kipeinä homma on sujunut. Mattoni pääväriksi tulee tällä kertaa musta, mutta muutama kirkaskin raita siihen tulee.

Eilen aloitin kutomisen ja sain valmiiksi ainoastaan parikymmentä senttiä, kun jouduin pari kertaa purkamaan työn. Huomasin myös, että musta kude ei taida riittää, joten joko minun on yritettävä hankkia sitä lisää, tai tehtävä raitojen väriin jonkinlaista muutosta.

Meitä on kurssilla kaksitoista ja minun lisäkseni ainoastaan yksi toinen on aloittelija. Kaikki muut ovat kutoneet vaikka mitä ja vaikka kuinka monta vuotta ja taidokkaita kudontatöitä he näkyvät tekevänkin. Onneksi kaikki ovat auttavaisia, jos (kun) apua tarvitsee. Tulivat porukalla katsomaan miten minun kutomiseni sujuu. 

En tiedä mitä mielessään ajattelivat tekeleestäni, mutta ääneen ainakin kannustivat.

Jokaisella kurssilaisella on avain tuonne kudontapaikkaan ja aionkin mennä tänään pariksi tunniksi kutomaan. Kiva, kun voi mennä silloin kun itselle sopii, vaikka sitten aamuyöllä, jos ei uni tule.



MITÄ SINUN TÄMÄN PÄIVÄN OHJELMASSA ON?

6 kommenttia:

  1. Tänään olen käynyt jo fyssarilla, töissä ja illalla olisi tarkoitus käydä Iskussa vähän testailemassa sohvia ;). Jeee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olitkin jo paljon ehtinyt tehdä aamutuimaan. Peukkuja, että sopiva sohva löytyy!

      Poista
  2. No onpa huippua, että voi tosiaan mennä silloin kun huvittaa. Itse ainakin inhoan kaikkea ennalta aikataulutettua, koska välttämättä just silloin ei huvita pätkääkään, kun kalenterissa on vaikka joku ennaltamäärätty jumppa tai muu meno. Mutta jos saa itse päättää, että just NYT mun tekee mieli kutoa tai nostella puntteja, niin mikäs sen parempaa kuin että on omat avaimet taskussa ja vapaus kulkea ovista.

    Mulla on lapsuusaikaisia räsymattotraumoja, enkä tykkää niistä yhtään (omassa kodissani siis). Nyt olen sentään saanut äitipuolelle kakistettua, että ei kiitos yhtään itsekudottua mattoa meille enää, koska ne ei kumminkaan koskaan päädy lattialle. Kutoo niitä niin paljon, että ei sellasta lattiamäärää ole kellään, mihin mahtuisivat.

    Mutta jos meillä olis mökki, voisin kuvitella, että sinne haluaisin nimenomaan tollasia mattoja. Kun vaan itse saisin päättää värit ;).


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toi onkin kyllä niin kivaa, kun voi mennä silloin kun itselle sopii. Varsinainen kurssi ohjaajineen on keskiviikkoiltaisin, mutta muuten aikataulun voi sovittaa ihan itselle sopivaksi.
      Ymmärrän kyllä tuon äitipuolesi kutomisvimman; niin kiva niitä on kutoa, mutta voisihan hän ainakin kysyä väritoivomusta sinulta.

      Poista
  3. Onnea vaan kutomiseen.
    Me kasattiin pois kangaspuut. olemme aikamme kutoneet ja nyt ei enään tarvita kun mattoja on niin paljon. Hyvin hauskaa hommaa. matonkuteita on vielä vaikka kuinka paljon. ei vain täälläpäin ole ketään joka haluaisi niitä.

    ai mitäkö minä olen tehnyt.
    Olen jonkun aikaa taistellut uuden tietokoneen kanssa, kun entisen ukkonen rikkoi.
    Tämä on ihan toisenlainen ja paljon on opittavaa.
    Aikasemmin on ollut niin mukava tehdä radio-ohjelmaa kun konen on ollut tuttu.
    No kyllä sain tänään 1/2 tunnin radio-ohjelman kasattua ja lähetettyä studioon. Ohjelman nimi on "Evankeliumia sanoin ja sävelin" tulee ulos perjantaisin klo 18.00 ja la. 18.30.Boråsin lähiradiossa .Sitä voi myös kuunnella netin kautta lähetyksen aikana. borasnarradio.se että sellaita onen tänään touhunnut Onnea matonkutomiseen.

    VastaaPoista
  4. Onkin niin kivaa puuhaa toi kutominen, että varmaan helposti tulee kudottua niin paljon mattoa, ettei omaan kotiin enempää mahdu tai tarvitse. Mulla ei sitä pelkoa vähään aikaan ole. Oliskin kivaa jos omistaisi kangaspuut ja yhden ylimääräisen huoneen, jossa niillä voisi kutoa.
    Uusissa tietokoneissa on aina oma oppimisensa, mutta kyllä se pikkuhiljaa sitten yleensä alkaa sujumaan.
    Wau! Teetkö ihan itse radio-ohjelmia! Pitääpä käydä kuuntelemassa.

    Mukavaa viikonloppua sinulle sinne Ruotsiin!

    VastaaPoista