lauantai 9. heinäkuuta 2016

PERIKSI EI ANNETA, PERKELE!

Olen ollut viime aikoina huono lukemaan kirjoja. Lehdet ja netti ovat vieneet kirjojen lukemiselta ajan. Tyttärellä oli matkalukemisinaan Karita Mattilasta kertova kirja nimeltään "Korkealta ja kovaa" ja hän oli tykästynyt siihen kovasti ja kehoitti minuakin lukemaan sen.

Tyttären vierailu meillä on vain vajaan viikon pituinen ja hänen pitää saada kirja mukaansa, koska se on lainattu kirjastosta.

 Epäilin onko minun mitään järkeä edes aloittaa kirjan lukemista, koska en kuitenkaan varmaan ehtisi lukea sitä loppuun näin lyhyessä ajassa.

En ole myöskään oopperamusiikin ylimmäinen ystävä ja olenkin ollut oopperaa kuuntelemassa tasan yhden kerran. Tämä oli Turussa, Aurajoen rannassa, kun "Lentävä hollantilainen" esitettiin Sigynin kannella.


 Päällimmäisenä muistikuvana minulla on tuosta esityksestä vain se miten palelin hepenissäni. En ollut ymmärtänyt, että oopperaakin voi mennä kuuntelemaan tarpeeksi lämpimissä, säähän sopivissa vaatteissa.

Otin kirjan kuitenkin yöpöydälleni ja se tempaisikin minut hetkessä mukaansa.


Raila Kinnunen kirjoittaa rennosti ja jouheasti ja väliin laitetut lainaukset Karitan Turun murteella esitetyt sutkautukset tekevät tekstistä eläväisen ja "kotoisen", tuota murretta kun itsekin puhun.

Kirjassa kerrotaan paitsi Karita Mattilan urasta ja rooleista, myös tapahtumista hänen kahdesta kodistaan. Varsinainen koti hänellä on miehensä kanssa Floridassa ja pienempi tukikohta Turussa. Vielä on lisäksi saaristomökki, joka on rakas kesäloman viettopaikka.

Kirjan perusteella Karita tuntuu olevan varsin ronski tyyppi, joka tietää mitä tahtoo ja uskaltaa sanoa ei tarvittaessa. Häneen olisi kiva päästä tutustumaan ihan oikeastikin, eikä vain kirjan välityksellä.

Pelko siitä, että en ehtisi lukea tuota kirjaa näiden päivien aikana on turha. Hiukan on jäljellä vielä lukemista ja melkeinpä harmittaa sitten kun tämä kirja loppuu; niin mukavaa luettavaa se on ollut.

Uskonpa, että tämän kirjan myötä tartunkin useammin elämänkertateoksiin tai sellaista muistuttaviin.

Lopuksi Karitan motto elämään: "Periksi ei anneta, perkele!"

18 kommenttia:

  1. Ostin ja luin kirjan toukokuussa ja sen jälkeen olen lukenut joitakin kohtia uudestaan. Käyn harvakseltaan oopperassa, mutta eihän Karita juurikaan esiinny Suomessa. Olikin ilo kuulla Karitaa joulukuussa 2011 New Yorkin Carnegie Hallissa. Iso, mahtavan suuri sali oli aivan täysi ja aplodit pitkät.

    Kirjassaan Karita kertoo avoimesti paitsi pitkästä urastaan, niin myös vuosien aikana tapahtuneista vastoinkäymisistä. Aina ei ole ollut menestystä, ei varsinkaan alkuvuosina. Ihana Karita kertoo myös, että varsinainen elämänkerta tulee joskus myöhemmin. Sitä odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hienolta tuo oopperassa käyntisi New Yorkissa!
      Nuo taustatiedot olivat mielenkiintoista luettavaa kirjassa.
      Kiva kun kommentoit!

      Poista
    2. Ei, emme olleet oopperassa vaan Karita Mattilan konsertissa. Karita ja hänen luottopianistinsa Martin Katz olivat lavalla. Yllättävää, että Karita lauloi vain ranskaksi ja suomeksi. Pari päivää myöhemmin luimme lehdestä konsertin arvostelun ja se oli loistava.
      Hyvää pyhää sinne Ahvenanmaalle!

      Poista
    3. OK. Voi olla että konsertti on jopa parempaa kuultavaa kuin ooppera.

      Kiitos, täällä on viikonloppu mennyt hyvin lasten ja lastenlapsien kanssa ja sukulaistyttökin lapsineen saatiin vieraisille.

      Poista
  2. Voi miten kaipaan sitä, että silmä olisi siinä kunnossa, että jälleen pystyn lukemaan! Minä kun en pysty lukemaan kirjaa niin, että osaisin jaksottaa sen lukemisen useammalle päivälle;)
    Karita Mattilaa olen päässyt kerran kuuntelemaan Turussa ja kyllä hän osasi lumota yleisönsä - myös minut.
    Antoisi lukuhetkiä kirjan parissa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon että vaikeaa on kun silmä ei kestä lukemista niin kuin haluaisit. Toivottavasti tilanteesi kohta pian normalisoituu ja pääset tekemään kaikkea sellaista mistä tykkäät ilman silmän rasittumista.

      Poista
  3. En ole lukenut kirjaa, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselle.
    Aikoinaan luin paljon elämänkertateoksia ja kirjoja yleensäkkin, mutta nykyään lukeminen on jäänyt vähälle. Ajattelinkin jatkaa taas tuota ihanaa harrastusta, kirjojen lukemista.
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä oli ihka ensimmäinen tämän tyyppinen kirja, mutta ei kyllä viimeinen!

      Ihanaa sunnuntaita sinullekin!

      Poista
  4. Karitan anoppi on ollut joskus alaiseni....:)

    VastaaPoista
  5. Rakastan elämäkertoja. Niitä lukisin vaikka kuinka. Annoit kivan vinkin. Karita Mattilaa pitää lähteä "metsästämään". Minulla on mennyt ihan ohi, että Karitalta on tällainen ilmestynyt.
    Minulla on menossa ajankohtaan sopiva jalkapallo-tähden elämäkerta: Minä Zlatan. Vahingossa tarttui kirjastossa mukaani. Ja vaikka aihepiiri on minulle vieras, niin kirja on hyvä.
    Suloista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on mukaansa tempaavaa luettavaa. Ooppera-aihepiiri oli minulle vieras, mutta luettuna asia alkoi kiinnostaakin.
      Ihanaa sunnuntaita sinulle myös!

      Poista
  6. Mielenkiintoinen kirja varmaan. Pitäisiköhän lukea, sillä isäni on asunut lapsena samalla tilalla Perniössä, missä Karita on syntynyt.
    En ole lukenut yhtäkään elämänkertaa, vaikka aina on menossa joku kirja iltalukemisena pääasiassa. Nytkin iso pino odottaa lukemista. Ei ole minusta mitään viihdyttävämpää kuin oikein hyvä kirja, joka vie mennessään. Sain juuri luettua hyvin suositun Elena Ferranten Loistava ystäväni. Tuo italialainen kirjailija piiloutuu salanimen taakse ja ainoastaan kustantaja tietää, kenestä on kysymys. Loistava ystäväni on kansainväliseksi ilmiöksi nousseen napolilaissarjan ensimmäinen osa. Elena Ferrante on Italian merkittävin nykykirjailija.
    Aurinkoista sunnuntaita!



    ja ainoastaan kustantaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä panna muistiin tuo nimi Elena Ferrante.
      Ihanaa uutta alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  7. Karitan muistan jostain nuoruudesta, kun asuin vielä lapsuudenkodissa Töölössä Ja Karita lenkkeili korvalappukuulokkeiden kanssa. Minä lapsellinen ajattelin, eikö oopperalaulajat ole palleroita, Karita kun oli hoikka ja hyväkuntoinen. ;) Tälläinen muisto Karitasta. Lisäksi rapussamme asui oopperalaulaja Harri Nikkonen ja hänen tyttären kanssa söimme vanhan oopperatalon aitiossa fazun lakuja ja katselimme harjoituksia. Kaikenlaisia muistoja tulvi nyt mieleen.

    Kivaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kuinka ihania muistikuvia postaukseni sai sinussa aikaan!
      Mukavaa kohta alkavaa uutta viikkoa sinulle<3

      Poista
  8. En ollut edes ajatellut lukea tätä elämänkertaa vaikka varsin hyvin tiedän Karitan räiskyväksi ja ennakkoluulottomasti ajattelevaksi henkilöksi. Kiitos vinkistä, TBR-listalle siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä en tiennyt tällaisen olemassaolosta ennen tyttären vinkkiä. Hyvä että aloitin lukemisen!

      Poista