tiistai 2. helmikuuta 2016

RIIPPUVAISUUTTA

Sokeri!

Tuo tämän päivän myrkky ja kaikkien sairauksien äiti. No ei ihan noin paha ehkä, mutta melkein. Puuttumatta sen enempää siihen mitä sokeri aikaansaa kehoissamme, haluan kertoa minkälaista on olla sokeririippuvainen.  Sellaiseksi olen itseni tunnistanut jo pitkän aikaa.


Minä en kuulu niihin ihmisiin, joilla joulusuklaat vanhenevat ja unohtuvat kaappeihin. En kerta kaikkiaan pysty tajuamaan sitä, että joku ei muista että kaapissa on jotain hyvää syötävää. Jos minulla on kotona jotain makeaa herkkua, niin sen olemassaolo jäytää mieltä, kunnes annan mieliteolle periksi ja syön.

Ja sitten kaduttaa jälkeenpäin.

Sokerinhimo on varmaan sukua alkoholiriippuvaisuudelle. Kun makean mieliteko iskee, on siitä vaikeaa päästä yli.
 Sanotaan, että säännölliset ateriointivälit pitävät makean syömisen kurissa, mutta ei siitä sanottavaa apua minulle ole. Hyvän aterian päälle tulee heti sellainen tunne, että joku pieni makea pala olisi nyt paikallaan.

Samoin sanotaan, että jos ei anna periksi ja on ilman makeaa jonkin aikaa, niin vähitellen makean syömisen halu vähenee ja tämä pitää paikkansa. Olin kerran kokonaista kuusi kuukautta ilman sokerisia herkkuja ja makeaa ei tehnyt samalla tavalla mieli kuin normaalisti. Mutta sitten tuli taas se lankeamus.

Voisinko pitää makeiskulhoa pöydällä ilman että se tyhjenee hetkessä?
No en todellakaan. Ja pahinta tässä makean napostelussa on se, etten tunne syöneeni kylliksi ennen kuin tulee melkeinpä pahoinvoivaksi.
Jos siinä vaiheessa makeispussin pohjalla on vielä jotain jäljellä, niin useimmiten vannon, etten vähään aikaan vilkaisekaan mihinkään makeaan ja heitän loput pussin sisällöstä roskiin. En missään nimessä säästä niitä, "koska huomenna alkaa uusi terveellisempi elämä", johon eivät tällaiset syötävät kuulu.


Vaan jo useimmiten seuraavana päivänä sama makean syömisen halu palaa.

Jos silloin löytyy keksipaketti, niin se on menoa se. Itsekuria ei löydy tippaakaan. Niinpä meillä ei koskaan olekaan mitään kahvileipää mahdollisten yllätysvieraiden varalle. Mitään herkkuja ei kannata ostaa kotiin, koska minä varmasti syön ne ennenkuin kukaan muu ehtii. 

Sellaisina päivinä kun en ole sortunut makean syömiseen olen tyytyväinen. Noita päiviä vaan saisi olla hiukan useammin.


Tuttuja tuntemuksia sinulle, vai eikö ole ollenkaan vaikeata kieltäytyä, tai ainakin vähentää makeiden herkkujen popsimista?

12 kommenttia:

  1. Mä olen kanssa addikti ja juuri taas yksi vieroituskuuri meneillään! ON vaan niin vaikeeta. Mitenhän pääsin tupakasta eroon, mutten sokerista? Outoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppoa ei ole päästä tuosta makeasta eroon. Minäkin olen aikoinani pystynyt lopettamaan tupakanpolton.

      Poista
  2. Voi että. Mitenkähän osaisin tän nyt niin kirjoittaa, etten kuulosta miltään ärsyttävältä besserwisseriltä tai olevinaan paremmalta ihmiseltä, koska en syö sokeria, mutta haluaisin kumminkin kertoa siitä, miten itse pääsin makeasta eroon. Ja vieläpä hyvin helposti.

    15 vuotta sitten mulla oli koko ajan paha olo. Sellainen turvonnut ja väsynyt ja huonotuulinen ja tulin siihen tulokseen, että kärsin hiivasyndroomasta (se oli siihen maailman aikaan pinnalla oleva juttu). Päätin siis ykskantaan jättää ruokavaliosta pois kaiken sokerin, valkoisen jauhon ja hiivan. (Jos joisin esim. pullon siideriä, halkeaisin pahasta olosta. tai jos söisin vaikkapa laskiaispullan). Ja se miten siinä onnistuin, oli se, että aloin joka aamu herättyäni juomaan lasillisen raakaa greippimehua, jonka sittemmin olen vaihtanut lasilliseen yön yli seissyttä vettä, johon puristan puolikkaan sitruunan. Jugurtit vaihdoin luonnonjugurttiin ja aloin syödä sen kanssa puolukoita tai karpaloita. Ihan sellaisenaan ilman mitään makeutusta. Eikä mennyt kauaakaan, kun happamiin makuihin tottui niin, että ei enää yhtään "kiristänyt leukapielissä", vaan niitä alkoi ihan kaivata.
    Sen jälkeen kun kerran yritin syödä purkillisen tavallista maustettua jugurttia, se kertakaikkiaan takertui kurkkuun niin, että ei mennyt alas. Sokeri tuntui ihan polttavalta. Sen koommin ei ole makeaa tehnyt mieli. Toki sitä silloin tällöin syön, mutta pala tai pari tummaa suklaata piisaa mainiosti. Enemmästä tulee paha olo. (Pojat aina nauraa, että "äidin irtokarkin syöntiennätys on kolme" :D).

    Nuorempi poika meillä on varsin makeaan taipuvainen ja hälle kehitin sellaisen kokeeksi, että koska kyse useimmiten on mieliteosta, niin koitin psyykata siihen, että sen sijaan että ajattelee, että "vitsit mutta mun tekee mieli karkkia", ajatteleekin, että "voi vitsit, kun mun tekee mieli mandariinia". Ja sitten kun itse vielä huolehdin, että niitä mandariineja oli aina helposti saatavilla, niin entistä useammin se makeanhimo korvaantui jollain tervellisemmällä ja pojankin makeanhimo haaleni pikkuhiljaa.

    Itselläni on pöydällä kuorimattomia manteleita ja saksanpähkinöitä, joita napsin, jos tekee mieli "jotain".

    Voisko tosta happaman kokeilusta tai tuosta "korvaavasta makeasta" olla sulle mitään iloa? (Ja pahoittelut, jos tää kaikki on sellaista, mitä olet jo kokeillut tai mikä sulla on käytössä. Mulla on vaan aina niin kova into "auttaa" siltä pohjalta, minkä itse olen kokenut hyväksi)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka kommentistasi, äläkä ollenkaan pelkää että tykkäisin pahaa kommentistasi, päinvastoin. Jugurttina syönkin jo naturel-jugurttia marjojen kanssa ja veden juontiakin yritän lisätä. Luulen, että kokeilen tuota sitruunaveden juomista minäkin. Kiitos sinulle ohjeista!

      Poista
  3. Olen Irmastiina ja makeisriippuvainen...:) Ei vanhene joulusuklaat eikä pöydällä makeiset kulhoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla sanoilla voisin minäkin itseni esitellä :)

      Poista
  4. Olen Annukan kanssa samaa mieltä, että kyllä sokerin mieliteosta voi päästä eroon tai ainakin vähentää sitä selkeästi. Itselläni se alkoi kylläkin pakko erottautumisena, sillä huomasin, ettei elimistöni enää vanhemmiten sulata runsasta sokerimäärää samalla tavalla kuin aiemmin. Kun aloin sokeria vähentämään, se sujui kohtalaisen helposti. Satunnaiseen makean nälkään syön vähän rusinoita ja tummaa suklaata muutaman palan. Tee ja kahvi maistuvat jopa paremmille ilman sokeria.
    Hankalinta mielestäni on piilosokerin välttäminen. Sokeria kun on leivissä, jogurteissa, mehuissa, sinapissa yms. ja eineksissäkin. Tavoitteeni ei kuitenkaan ole täysin sokeriton ruokavalio vaan sen huomattava vähentäminen ja siihen olen onnistunut pääsemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tuo minunkaan elimistöni sokerimääriä sulata. Paino vaan nousee vuosi vuodelta ja olo ei ole hyvä. Nyt aluksi haluan vähentää, tai mieluiten lopettaa kokonaan makeisten ja leivonnaisten käytön, ainakin kotioloissa ja mielestäni jo se olisi suuri askel kohti terveellisempää elämää.

      Poista
  5. Minä vältän sokerin - ja valkoiset jauhot - jouluna sorrun suklaaseen ja joulutorttuihin yms. muuten se kohtalaisesti pitää. Sokerista on hyvä kirja : SOkeripommi- eroon sokeririippuvuudesta .. nyt en ihan sata varma ole tuosta kirjan nimestä ?! - kyllä se riippuvuutta aiheuttaa ja aikamoista myrkkyä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ajattelin vähentää niin paljon kuin mahdollista tuota sokerin käyttöä. Juhlat ovat asia erikseen, silloin en aio olla niin tiukka. Pitääpä etsiä tuo kirja, kiitos vinkistä.

      Poista
  6. Omalla kohdallani olen kokenut, että esim. karkkipäivä viikossa on toimiva juttu ja auttaa pysymään kohtuudessa. Nyt talvella huomaan, että mielitekoja on ihan valtavan paljon enemmän kuin kesällä. Kaipa mun elimistö luulee, että pitäisi varastoida...Vaikkei todellakaan tarvitse!:D Tsemppiä taisteluun. Se on jatkuvaa sellaista, ainakin omalla kohdallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tammikuussa olen pitänyt yhden karkkipäivän viikossa, mutta haluaisin kyllä karkit kokonaan pois elämästäni. Jatkuvaa taistelua tämä tulee olemaan.

      Poista