perjantai 30. joulukuuta 2016

KÄYNTI LUMIKYLÄSSÄ



Haluaisitko viettää yön jäähotellissa? Siihen on mahdollisuus Kittilässä, johon joka vuosi rakennetaan mahtava Lainion lumikylä

Lumikylä sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä Ylläkseltä. 




Lumikylässä on jäästä ja lumesta rakennettu upea rakennus, jossa käytäviä pitkin kulkien voi ihailla hienosti valaistuja huoneita.

Huoneissa on jääveistoksia ja seinillä lumesta kaiverrettuja koristeita. Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi oli veistetty komea patsas jäästä.








Jäähotellissa on erilaisia huoneita, joissa tosiaankin voi yöpyä. Itsestäni vaikuttaisi kyllä aika hyiseltä yöpyminen jäästä tehdyssä sängyssä, vaikka se tietysti lämpötilan huomioon ottaen tehdäänkin makuupussissa.  Kylpyhuoneet sijaitsevat maanalaisessa rakennuksessa, joten siellä luultavimmin on kuitenkin lämmitys. Sinne olisi päässyt katsomaan jos olisi ollut vieraana hotellissa.





Sänkyjen päädyt on koristeltu erilaisin kuvioin ja huoneiden valaistuksen väri vaihtelee. 




Lumikylässä on myös ravintola. Pöytiä oltiin kattamassa ja glögin tuoksu leijui ilmassa. Aika tunnelmallista!




Hienot koristellut seinät somistavat ravintolankin seiniä ja pöydät ja penkit on tietysti tehty jäästä.




Lumikylässä on myös pieni kirkko, jossa voi vaikka vihityttää itsensä. 




Eri tavoin valaistuja käytäviä on useita ja näky on suorastaan henkeä salpaavan kaunis. 




Lapsille on rakennettu liukumäki ja sen portaat ja kaiteet näyttävät ihan lasista tehdyiltä. 












Lumesta tehdyn rakennuksen ulkopuolella on lämmin kota, jossa voi vaikka paistaa makkaraa avotulella. 




Lumi/jäähotellissa on 26 hotellihuonetta. Emme kuitenkaan jääneet tänne yöksi, vaan ajelimme takaisin majapaikkaamme lumisen maiseman läpi.


MINKÄLAINEN KOKEMUS MAHTAISI OLLA YÖPYMINEN TÄLLAISESSA HOTELLISSA? HALUAISITKO KOKEILLA?

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

SAATIIN VALKOINEN JOULU

Lunta, lunta ja jouluisia tunnelmia. Siitä oli meidän joulu tehty. Etelässä lumesta ei ole jälkeäkään, mutta pohjoisessa valkeaa luontoa riitti.





Takuuvarman lumisen joulun saa kun matkustaa pohjoiseen. Kaamoksen aikaan, niin kuin nyt, päivälläkin valo on sinertävää. Kaamos ei ole ollenkaan pelkkää pimeyttä, vaan muutaman tunnin päivästä saa tätä pehmeää sinisävyistä valoa ihailla .





Myöhästyin hiukan auringon laskun kuvaamisessa ja se ehti juuri häipyä pois näkyvistä. Kello oli puoli yksi päivällä. Pimeää ei toki heti tullut vaikka aurinko laskikin puiden taa.

Tavanomainen lenkki tehtiin Vaattojärven lumisissa maisemissa lämpötilan ollessa mukavasti -7 asteessa. Koko joulun aikanakaan lämpötila ei laskenut alemmaksi kuin -9 asteeseen, joten ulkoilusäät olivat mitä mainioimmat. 



Tämän leikkimökin leikkijät ovat jo kasvaneet leikkimökki-iän ohi, mutta mökki säilyy viehättävänä yksityiskohtana pihapiirissä. 




Kotiin päin lähdettiin aamuhämärissä ja pysähdyttiin pari kertaa kauniita näkymiä kuvaamaan. Oli pakko ahmia näitä lumen kuorruttamia näkymiä mahdollisimman pitkään, kun tiesi mitä etelämpänä oli odotettavissa. 







Kanala oli saanut jouluvalot ja asukkaat pysyttelivät visusti sisätiloissa. 












Ylläksen maisematie kannattaa ajaa jos täällä päin liikkuu. Osa puista on valaistu hienosti ja luonto itsessään korkeuseroineen on jo henkeä salpaavan kaunis. 








Joulun viettomme sujui tyttären perheen kanssa ja pelejä on pelattu, voitettu ja hävitty. Jouluruokaa on syöty niin, että nuorimmainen jo ihmetteli miten moneksi päiväksi sitä oikein riittää.

Ylläksen maisemissa kävimme ajelemassa ja poikkesimme myös  hienossa Lainion lumikylässä, josta teen erillisen postauksen. Joten jos haluat nähdä esim. millaisia huoneita tuo yöpymisiäkin tarjoava jäästä ja lumesta rakennettu paikka tarjoaa, niin parin päivän päästä voit katsella sieltä ottamiani kuvia täällä blogissa.

Lisää talvisia kuvia siis lähipäivinä tulossa.


NYT TOIVOTAN OIKEIN HIENOA KESKIVIIKKOA SINULLE!





maanantai 19. joulukuuta 2016

JOULUN PARAS MAUSTEKAKKU




Onko sinulla vielä joulun leipomiset hiukan vaiheessa, vai etkö ole löytänyt mieleistäsi reseptiä?

Siinä tapauksessa tämä ohje on juuri sopivan helppo ja sen ehtii vielä hyvin tehdä ennen joulua. Eikä se vaadi päivien säilyttämistä tullakseen herkulliseksi, vaan on heti valmis nautittavaksi.




Sain ohjeen vuosia sitten ystävältäni Leenalta kun kumpikin olimme nuoria perheenäitejä ja tämä kakku on vuosien kuluessa muodostunut luottokakukseni, joka onnistuu aina. 




Kakkuun tarvitset näitä aineksia:


1,5 kahvikupillista sokeria

125g voita 

1 kananmuna

1/2 teelusikallista ruokasoodaa

1 kahvikupillinen maitoa

kanelia, inkivääriä, neilikkaa, kardemummaa, 1/2 teelusikallista kutakin

ripaus suolaa

2 kahvikupillista vehnäjauhoja




Voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi, lisätään muna ja vatkataan vielä vähän. Sooda ja mausteet sekoitetaan jauhoihin, jotka lisätään taikinaan vuorotellen maidon kanssa.

Taikina kaadetaan voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan ja paistetaan 175 asteessa 45-60 min.


Tällä kertaa sekoitin taikinaan rusinoita saadakseni kakusta vielä hieman jouluisemman.




IHANAA JOULUVIIKKOA SINULLE LUKIJANI ! 

lauantai 17. joulukuuta 2016

ODOTUSTA




Jo neljäs adventtiviikonloppu!
Joulukuu menee vauhdilla ja viikon päästä ollaan jo jouluaatossa. Muutaman päivän päästä ollaan matkalla Lappiin ja siellä saadaankin ihailla lumisia maisemia.


Joulun valmistelut ovat erilaisia tänä vuonna, kun ei vietetä joulua kotona. Pikkuisen aion leipoa kotona ja viedä leipomukset mukana pohjoiseen, mutta muuten hankitaan kaikki tarvittava joko matkalla sinne, tai siellä perillä. Jännä nähdä minkälaisissa tunnelmissa Vaattojärven Kyläkaupassa (kliks)  ollaan joulun alla.


Joko sinulla alkaa olla lahjat hankittuna ja ruokajutut selvillä?



OIKEIN IHANAA JA MAHDOLLISIMMAN STRESSITÖNTÄ JOULUN ODOTUSTA SINULLE!


tiistai 13. joulukuuta 2016

POSTI JOTA EN HALUA




Tällä kertaa ottaa päähän nykyään hyvin yleinen ilmiö. Tai sen yleisyydestä en tiedä muuten, mutta ainakin minun sähköpostiini virtaa mainoksia pikavipeistä.

Ainakin kerran päivässä, mutta useina päivinä montakin kertaa, kuuluu puhelimesta plingaus, joka kertoo saapuneesta sähköpostista. Kun klikkaan sen auki, niin siellä lukee:

"Vastaus lainahakemukseesi. Saat nyt lainaa ......."

Mikä ihmeen vastaus? En todellakaan ole hakenut mitään lainaa, saatikaan pika-sellaista.
Ja millähän perusteella nuo lähettäjät valitsevat henkilöt joille tuo meili lähetetään?

Olen toki kirjoittanut blogissani tulojen vähenemisestä eläköitymisen myötä, mutta blogini pienuuden huomioon ottaen, en millään voi uskoa, että sitä kautta olisi lainan tarjoajille tullut nimeni tutuksi.


Toinen pännivä asia on se, kun on joltain liikeketjulta pitkin hampain ottanut ns. kanta-asiakaskortin, niin heti alkaa tulla jos jonkinlaista tarjousta sähköpostiin. Muutamien liikkeiden kohdalla olen onnistunut lopettamaan näiden mainosten lähettämisen postiini, mutta yksi jolta saan säännöllisin väliajoin tällaista ei-toivottua postia on Ikea.

 Olen yrittänyt löytää heidän sivuiltaan linkkiä jonka kautta voisi peruuttaa tuollaisen postin ja kerran mielestäni jo löysinkin siihen tarkoitukseen sopivan linkin, mutta ei, postia tulee siitä huolimatta. Ehkä vanhanaikaisesti puhelimitse tehty ilmoitus toimisi?

Ovatko nämä sinulle tuttuja ilmiöitä? Miten näiden suhteen olet toiminut, jos et näitä halua?


OIKEIN KAUNISTA LUCIAN-PÄIVÄÄ SINULLE YSTÄVÄNI!

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

KUULEN ÄÄNIÄ




Takana lyhyen unen yö. Katsoin kelloa vielä puoli kahdelta ja unet loppuivat puoli seitsemältä.

Nukkumatin tuloa odotellessa mietin kaikenlaista. Joku kohina kuuluu ikkunan suunnasta. Ei kai vain autotallissa, joka on makuuhuoneen alapuolella, ole tapahtunut jotain.

Alapuolellamme olevassa autotallissa on nimittäin lämpöpatteri, jonka termostaatti innostuu aina ilmojen kylmetessä tulemaan niin kovaääniseksi, että se ääni kuuluu erittäin häiritsevänä meidän makkariin.
 




Meidän makuuhuoneen ja autotallin välissä on yksi asuinkerros, mutta tuossa asunnossa asuva on huonokuuloisempi kuin me, eikä kuule tuota ääntä. Autotalli on hänen, joten emme pääse sinne ilman hänen avaintaan. Monta kertaa on J jo käynyt häneltä hakemassa avaimen, jotta pääsee kyseiseen autotalliin. Äänen saa yleensä loppumaan kun kääntää termostaattia hiukan eri asentoon.

Yleensä vaan on niin, että tuo ääni rupeaa kuulumaan illalla, eikä silloin enää haluaisi mennä alakerran asukasta häiritsemään. Unettoman yön ehkäisemiseksi on kuitenkin käytävä termostaattia vääntämässä.

Olen nimittäin niin herkkäkuuloinen (vaikka J muuta väittääkin) etten pysty nukahtamaan, jos kuuluu jotain ylimääräistä ääntä.




Kun ääni on saatu lakkaamaan pitäisi unen tulla.
Mutta ei. Pyörin sängyssä tunnin ja sitten päätän että luen kirjaa. Jospa se uni sitten tulisi. Tunnin verran jaksan lukea, mutta sitten tuntuu siltä kuin uni voisi tulla, joten otan silmälasit nenältäni ja sammutan valot. Yritän löytää hyvän asennon, mutta kuumakin on ja tyyny ei tunnu hyvältä.

Käännän kylkeä ja mieli askartelee jouluvalmisteluissa ja vaikka missä. Jotain vaimeaa kohinaakin kuuluu. Mieleen tulee kaamea ajatus siitä, että onko siellä autotallissa vaikka joku vedenpaisumus! Ihan kuulostaa siltä kuin vesi virtaisi jossain. J nukkuu sikeästi kuten tavallista, enkä arvaa häntä herätellä tuon kohinan vuoksi.

En pysty rauhoittumaan nukkuakseni ja nousen vihdoin ylös ja avaan tietokoneen. Ehdin vaan aukaista sen, kun ruutuun ilmestyy teksti jostain päivityksestä. Päivitys kestää, kestää, kestää. Odotan vartin verran, mutta päivitys vaan jatkuu, joten ei muuta kuin takaisin sänkyyn.

Kirja taas käteen ja lukemaan. Kellon viisarit näyttävät puoli kahta kun sammutan viimein valon.

Nukahdan lopulta herätäkseni muutaman tunnin päästä. Nyt on sentään jo aamu ja "saa" herätä.


Uusi päivä edessä. Mitähän se tuo tullessaan? Ainakin tuolle autotallin patterin ääntelylle pitää tehdä jotain.


IHANAA KOLMATTA ADVENTTIA. TOIVOTTAVASTI NUKUIT HYVIN!


 

torstai 8. joulukuuta 2016

MITEN BLOGATA OIKEIN?



Miten blogata oikein?
Siinäpä miettimistä aiheuttava kysymys. Osallistuin jokin aika sitten nettikurssiin, joka käsitteli bloggausta.

Ensimmäinen ohje meille bloggaajille oli, että pitäisi valita blogiin 1 pääaihe ja 2-3 sivuaihetta. Tässä kohtaa minulle tuli jo ongelmia; miten ihmeessä voisin valita jonkun pääaiheen? No ehkä Ahvenanmaa voisi olla minun blogini pääaihe, koska siitä olen kirjoittanut paljon. Mutta noiden 2-3 sivuaiheen kohdalla nostin jo kädet ylös. Olenhan kirjoittanut suunnilleen kaikesta maan ja taivaan välillä tapahtuvasta ja niihin ei noin suppea aihemäärä riittäisi.

Sitten neuvottiin tekemään julkaisusuunnitelma, eli päättämään minä viikonpäivinä julkaistaisiin postaukset. Tämäkin tuntui mahdottomalta itseni kohdalla, koska jos etukäteen pitää päättää päivä jolloin tekee postauksen, niin minusta siitä tulisi niin pakonomaista toimintaa, etten keksisi mitään kirjoitettavaa.

Sitten annettiin aiheita josta kirjoittaa ja se olikin hyödyllistä ja niitä aionkin tulevaisuudessa käyttää.

Kuvista ja kuvapankeista tuli myös tietoa ja hyvää sellaista.




Seuraavaksi  kerrottiin  bloggausstrategiasta.


Jokaisen postauksen tulisi antaa lukijalle jotain hyötyä.
Jokaisella postauksella tulisi olla tavoite.
Jokaisen postauksen tulisi herättää jokin tunne lukijassa.

Kun rupesin miettimään postauksiani näiltä näkökulmilta,niin tulin epätoivoiseksi; voisin poistaa lähes tulkoon kaikki tekemäni blogikirjoitukset, jos käytän tätä strategiaa.

Paljon muutakin kurssilla opetettiin, mutta moni asia tyssäsi kohdallani siihen, että pitäisi hallita tietokone ja englanninkieli paremmin, jotta voisin niitä hyödyntää.

Minulle taisi olla eniten hyötyä siitä jaksosta, jossa kerrottiin otsikoinnin tärkeydestä ja annettiin kolmisenkymmentä otsikkoehdotusta blogipostaukseen. Joitakin niistä olenkin jo käyttänyt.


Mitä apua minulle oli tästä kurssista?

Otsikoiden miettimiseen olen alkanut käyttää enemmän aikaa ja yritän saada ne mahdollisimman houkuttaviksi.

Kurssin ansiosta tutustuin kuvapankkeihin ja tulen vastaisuudessa käyttämään niiden kuvia, jos ei omia aiheeseen liittyviä ole.

Postausaiheista joitakin voisin ehkä käyttää.

Mutta:  Muuten kurssi taisi tehdä enemmänkin hallaa bloggaamiselleni, koska nyt ei tahdo löytyä mitään kirjoitettavaa. Viime aikaiset postaukseni eivät ole ollenkaan mieleisiäni ja tuntuu kuin koko touhusta olisi jotenkin tullut vähemmän kivaa. Aina kun mietin uutta postausta, niin mielessäni pyörivät kurssin ohjeet ja korkealentoiset tavoitteet ja useimmiten käykin niin, että laitettuani pari kuvaa ja hiukan tekstiä postaukseen, pyyhin sen pois ja suljen koneen.

Tieto lisää tuskaa, vai miten se taas menikään?

Ps. Tämän postauksen kuvilla osallistun KUKKAILOTTELUA-haasteeseen. Käy katsomassa muitakin kukkakuvia siellä.

tiistai 6. joulukuuta 2016

SUOMI YSIYSI




Hulmuava siniristilippu...




...sinisellä taivaalla ajelehtivat valkopilvet... 




... valkoiset hanget.

Suomi 99v.


HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!


 

lauantai 3. joulukuuta 2016

LAUANTAI: KARKKIPÄIVÄ, PIZZAPÄIVÄ, SAUNAPÄIVÄ....



Legoja, karkkipäivä, sauna, pizzaa, trip. Niistä on tämä lauantaipäivä tehty


OIKEIN KIVAA VIIKONLOPPUA MYÖS SINULLE!

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

OLIKO SE MARRASKUU NIIN KAMALAN SYNKKÄ?




Yksi päivä vielä ennen kuin saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun.



Marraskuu meni nopsaan ja ei ollut niin pimeä, kuin se näillä leveysasteilla saattaa olla. Valkoinen lumipeite sai maiseman valoisaksi kuun puolen välin tienoilla. Muutaman päivän päästä lumi oli kuitenkin jo sulanut. Nyt on taas hiukan valkoista maassa.

Marraskuussa blogissa on mietitty Miten saada rahat riittämään? Jutun voit lukea täältä
On tuunattu kynttelikkö (täällä), ostettu uusi almanakka, Pohdittu joulukorttien lähettämistä (täällä)

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä kuukausi on tämä marraskuu ollut. Tästä on hyvä jatkaa joulukuuhun.




Tämä oli marraskuussa suosituin kuvani INSTAGRAMISSA.
Kuviani Instagramissa voit katsoa osoitteesta meidan_mokki_ja_kaupunkikoti.

Lisää marraskuun kollaaseja Pieni Lintu - blogissa.

NYT OIKEIN IHANAA MARRASKUUN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ!


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

KIRJA JOKA KOSKETTI




Sain juuri luettua kirjan, joka antoi paljon ajattelemisen aihetta.


Kirjan nimi on PALJAIN JALOIN ja sen on kirjoittanut Laura Save (s.1983-k.2012). Laura menehtyi ennen kuin sai tiedon kirjansa julkaisusta.




Kirjan kannessa kuvaillaan Lauraa näin:

"Lääketieteen kandidaatti, yhden pojan äiti, istumalentopalloilija, palstaviljelijä, sekä vastapaahdettua kahvia, suklaata ja isoja kissoja rakastava kynäilijä".

Laura, tuore äiti ja vaimo saa puhelun lääkäriltään magneettikuvauksen tuloksista. Diagnoosi on musertava: osteosarkooma, luusyöpä reisiluussa ja keuhkoissa mahdollisesti etäpesäkkeitä.




Kun aloitin kirjan lukemisen, niin en olisi heti alussa halunnut tietää sitä, että kirjailija on menehtynyt. Menehtymisen syytä ei kerrottu, mutta väistämättä ajatus vie siihen, että hän menehtyi tähän sairauteen.

Lukemisen aloitettuani kuitenkin tuo ajatus ei enää häirinnyt, vaan kirja tempaisi mukaansa niin, että luin sen parissa päivässä.

Laura kertoo sairastumisestaan, perheestään ja usein toistuvien hoitojaksojen aikana tapaamistaan kohtalotovereista, joista varsinkin yhdestä, Katrista, tulee Lauran sydänystävä, jonka kanssa jaetaan niin ilot kuin sairauden myötä tulevat surutkin.

Laura jatkaa sinnikkäästi lääketieteen opintojaan sairaudesta huolimatta. Tukenaan hänellä ovat puoliso Sofia, poika Otso, joka oli alle 1-vuotias Lauran sairastumisen aikaan, sekä omat vanhemmat. 




Vaikka Lauran tarina on lohduton, niin kuitenkin jossain rivien välissä elää toivon kipinä ja kirjailija lääketieteen opiskelijana kertoo tutkimuksista ja sairaudesta asiantuntijana, mutta myös heikkona, sairaana ihmisenä, jota tulevaisuus, tai paremminkin sen puute pelottaa.

Mm. näin Laura kirjoittaa: "Eilen itkin ensimmäisen kerran 
Pahan Uutisen jälkeen. Ja nyt se ei ota loppuakseen.
En kestä ajatella, että ihmiset jäävät suremaan minua. Haluaisin pyyhkiä itseni heidän mielistään samana hetkenä, kun lakkaan olemasta. En kestä sitä, että Otso ikävöi minua ja luulee, että olen hylännyt hänet. En kestä sitäkään, että 
minun tuntemisestani, minun kanssani suhteeseen ryhtymisestä jää käteen kasa romahtaneita unelmia ja kamala ikävä. En halunnut enkä tarkoittanut näin.
  Yksi helvetin kananlento tämä elämäni."

Tämä kirja antoi, kuten alussa kirjoitin, ajattelemisen aihetta ja jälleen kerran muistutuksen siitä, kuinka hyvin itsellä asiat ovat.


lauantai 26. marraskuuta 2016

JOULUKORTTI, AIKANSA ELÄNYT




Taas on pian se aika kun joulukortit pitää lähettää.

Sanon PITÄÄ, koska vuosi vuodelta kiinnostus niiden lähettämiseen on vähentynyt ja siitä on tullut enemmänkin velvollisuus ja pakkopullaa.

Viime vuonna olin jo aikeissa jättää korttien lähettämisen, mutta lähetin sitten kuitenkin.
Noin kolmisenkymmentä joulukorttia vuosittain olen lähettänyt ja saman verran meille tulee ystäviltä ja sukulaisilta.






Kyllähän tuo joulutervehdysten lähettäminen on hieno ja vanha tapa, mutta yhä enemmän ainakin itseni kohdalla käy niin, että kun kortti tulee, niin lukaisen sen läpi ja sitten laitan sen muiden korttien kanssa tiettyyn paikkaan jossa säilytän kortteja yli joulun ja sen jälkeen ne menevät roskiin.

Olen aina tykännyt kirjoittaa noita kortteja ja jonain vuonna itse tehnytkin kortit, mutta nyt homma ei enää tunnu mielekkäältä ja siksi olenkin päättänyt jättää korttien lähettämisen.

Joten, hyvät ystävämme, jotka olette ennen saaneet meiltä joulukortin; emme ole teille suuttuneet tai teitä unohtaneet, vaan päätimme lopettaa korttien lähettämisen.

Kännyköiden, sähköpostin ja facebookin ym. aikakautena joulutervehdys tulee perille muutakin kautta ja nyt jää postillekin enemmän aikaa vanhusten ulkoiluttamiseen!


Olisi kiva kuulla mitä mieltä sinä olet noista joulukorteista. Lähetätkö kasapäin, vai etkö ollenkaan?

torstai 24. marraskuuta 2016

EIHÄN KYNTTELIKKÖÄ VOI MAALATA, VAI?



Kyntteliköt ja adventtitähdet alkavat olla paikoillaan kotonamme. Tai, kynttelikköjä meillä on jäljellä tasan yksi. Niillä tahtoo olla paha tapa mennä säilytyksessä rikki. Ensin käy niin, että yksi lamppu rupeaa loistamaan muita kirkkaammin, eikä auta vaikka vaihtaakin uuden polttimon ja lopulta tuntuu, kuin kaikki lamput loistaisivat liian kirkkaasti, niin että silmiä häikäisee.




Tämä ainokainenkin ehjä on jo parhaat päivänsä nähnyt ja kauan se onkin meillä jo ollut. Aikoinaan tykkäsin kovastikin sen punavihreästä väristä, mutta nyt en enää. Uusia kynttelikköjä hiukan katseltiin myymälässä, mutta ei oikein juuri "sitä oikeaa" löytynyt.




Mutta mustaa maalia löytyi kotoa ja päätin, että tuo kynttelikkö saa uuden värin. Nuo punaiset renkaat ovat irtonaiset ja kynttelikköä voi käyttää myös ilman niitä, mutta hiukan liiankin yksinkertaiselta se ilman niitä näytti, joten nekin oli maalattava. 



Pari kerrosta mustaa maalia puuosiin ja oli sitä hiukan roiskunut kynttilöihinkin, mutta raaputin ne pienet roiskeet pois ja tältä lopputulos nyt näyttää.

Eli otsikon kysymykseen vastaan, että kyllä voi.


Ei se  ihan unelmieni kyntteliköltä näytä, mutta saa kelvata ainakin toistaiseksi. Ehkä tämäkin menee rikki vinttikomerossa ja ensi jouluksi pitää hankkia uusi :)






Nyt on enää keksittävä tälle paikka. Sovitin sitä ensin olohuoneeseen, mutta en tiedä, sopisiko se paremmin eteiseen.  


Taidan olla nykyisin enemmän tähti-ihmisiä. Tykkään tuosta olohuoneen ikkunassa roikkuvasta isosta tähdestä tosi paljon. Näet sen TÄSTÄ KLIKKAAMALLA.


Joko sinä olet koristellut kotiasi tähdillä, kyntteliköillä tai jollain muulla jouluisella? Vai odotatko vielä hiukan noiden joulujuttujen kanssa?