maanantai 30. marraskuuta 2015

KOOTUT KUVAT

Aika kuluu nopsaan ja taas ollaan kuukauden viimeisessä päivässä.

Marraskuun kollaasiin mahtuu taas vähän kaikenlaista.
Tärkein marraskuun tapahtumista oli se, että tytär täytti kokonaiset 40 vuotta. Kuvaa siitä ei ole, kun juhlia ei varsinaisesti vietetty, vaan oltiin pohjoisessa heidän luonaan jo kuukautta aikaisemmin.

Marraskuussa maa oli hetken valkoinen, mutta valkoisuus suli pois pari päivää kestettyään.
Marraskuuhun mahtui myös kahvittelua auringossa, lintujen ihailua, käsitöitä ja isänpäivän viettoa ja onpa ensimmäiset joulutortutkin jo nautittu glögin kera.

Pikku hiljaa mennään kohti joulun tohinoita ja nautitaan pimeistä illoista, joita adventtitähdet valaisevat.



Marraskuun kollaaseja löydät lisää TÄÄLTÄ.



NYT OIKEIN IHANAA MAANANTAITA!

torstai 26. marraskuuta 2015

PIKKUJOULUN LÄHESTYESSÄ



Pikkujoulun ja ensimmäisen adventin lähestyessä ollaan jo vähän enemmän jouluisissa tunnelmissa.

Koti on siivottu ja ensimmäiset joulutortut olen tänään leiponut. Ja onpa jääkaapissa pieni pikkujoulukinkkukin valmiina.
Tänään nautitaan ensimmäisen kerran glögiä.


Pientä naposteltavaa pöydällä ja tuikut palamassa.

Kohta saadaan ystävät kylään.

Huomenna on jo perjantai ja siitä alkaakin marraskuun viimeinen viikonloppu.

OIKEIN MUKAVAA PÄIVÄÄ KAIKILLE!

maanantai 23. marraskuuta 2015

MITÄ JOULUKSI?

Heräsin taas kukonlaulun aikaan,
 ei sen vuoksi, että pakko olisi ollut, mutta sanotaanhan ettei ihminen vanhempana enää tarvitse niin paljon unta, joten kai se vanhenemisesta johtuu, että yöunet jäävät usein kuuteen tuntiin.

Kyllähän sitä yrittää aina vielä nukahtaa uudestaan, mutta sitten kun on tunninkin pyörinyt sängyssä, on parasta nousta ylös.

Nuorena sitä ei kyllä ymmärtänyt tällaista ollenkaan kun pienten lasten valvottamana olisi antanut melkeinpä toisen kätensä jos vaan olisi saanut nukkua yönsä rauhassa.

Muistan kun ihmettelin kun työkaveri sanoi keittäneensä aamukahvit jo kello viisi,
tai kun toinen työkaveri oli jo imuroinut koko huushollinsa ennen kuin tuli töihin kello kahdeksaksi.

Nyt ei ihmetytä lainkaan moiset asiat.



Onneksi huonosti nukutun yön jälkeen päivä valkeni niin kauniina kuin se vain tähän aikaan vuodesta voi.

Aurinko pilkisti jo taivaanrannassa valaisten puiden latvat ja talojen katoilla olevan ohuen lumikerroksen.

Nämä ovat niitä oikeanlaisia talvipäiviä.

Ulos voi lähteä nauttimaan kauniista säästä, tai voi pysytellä sisällä, ihan miten vain haluttaa, kun ei tarvitse aamuisin töihin lähteä.

Eläkkeellä olemisen parhaita puolia ovat juuri nuo aamut.
Nautit rauhassa aamukahvit ja mietin suunnitelmia päivän varalle.

Silloin tällöin töihin meneminen päiväksi tai pariksi tuntuu taas mukavalta, kuten eilen kun soitettiin josko pääsisin tuuraamaan sairastunutta.

Tänään ei olekaan mitään pakollista menoa, mutta huomenna on mummiduunin päivä.

Olen tässä selaillut viimevuotisia joulunajan sisustuslehtiä ja etsinyt inspiraatiota joulukotiin.

Aika lailla entiseen tapaan uskon että meillä mennään, eli valkoista, vihreää ja hopeaa. Punaista ei juurikaan taida tulla tänäkään jouluna.

Tai, no rosollia, sitä ilman ei joulu tule!

Mites teillä?

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

VAALEANPUNAISTA JA KELTAISTA

Viikon VÄRIKOLLAASIn värit ovat vaaleanpunainen ja kirkas keltainen.

Tähän vuodenaikaan ei ole helppo noita värejä löytää ja niinpä pitikin turvautua viime kesän kukkakuviin. Sieltä löytyi sekä keltaista että vaaleanpunaista.

Muita kollaaseja samoissa väreissä löytyy TÄÄLTÄ.

Meilläkin on nyt maa saanut lumipeitteen ja tänään olikin aurinkoista ja valoisaa.

Saa nähdä säilyykö lumi, vai sulaako kohta pois.

perjantai 20. marraskuuta 2015

JOKO SAA SYTYTTÄÄ?

Siellä se on jo paikallaan, olohuoneen ikkunan adventtitähti. Vaan valoa en ole siihen vielä sytyttänyt.

Tänään avataan kaupunkimme joulukatu ja  ajattelin, että meidänkin ikkunatähtemme sytytetään tänä iltana. Ensimmäinen adventti on vasta viikon päästä, joten yhä aikaisemmin näitä esille laitan, vaikka yleensä olen yrittänyt malttaa odottaa adventtiin asti.

Muistan omasta lapsuudestani, että kaikki jouluun viittaava otettiin esille vasta aatonaattona ja jouluaaton aamuna oli ihana herätä kun koti oli koristeltu jouluiseksi.
Silloin ei tosin sähkökynttelikköjä vielä ikkunoilla ollut, vaan elävä tuli oli se ainoa oikea.

Aika varhaisessa vaiheessa vanhempani kuitenkin jo hankkivat kuuseen sähkökynttilät. Näin jälkeenpäin kun ajattelen, niin he taisivatkin olla aika moderneja tyyliltään, vaikka mitään design-juttuja ei lapsuudenkodissani koskaan ollut, eikä niitä tainnut olla muidenkaan kodeissa siihen aikaan,
eikä ole meillä nykyisessäkään kodissa.

Pari päivää sitten ajaessamme kaupungin ulkopuolella, omakotialueella, havaitsin yllättäen  jo monessa kodissa tähtiä ja kynttilöitä ikkunoissa.

Ne ovatkin tunnelmallinen keino tuoda valoa illan pimeyteen.


Ihan liikaa en jouluun liittyvää halua vielä näin aikaisin esille laittaa. Pelkäänköhän, ettei sitten jouluna enää tunnu miltään jos jo kuukauden on kaikkea joulurekvisiittaa katsellut?

Melko pian joulun jälkeen haluan korjata kaiken pois ja kuusikin on joskus lentänyt ulos jo heti tapaninpäivän jälkeen.

Miten sinulla, joko olet sytyttänyt jouluvaloja?


torstai 19. marraskuuta 2015

ILMIÖ




Jokavuotinen ilmiö: tilhet ikkunamme alla olevassa puussa.

Pyrähtävät suurina parvina paikalle hävitäkseen yhtä äkkiä kuin tulivatkin.

Vaikeat kuvattavat, levottomat linnut.

Pelkäävät ehkä vähän kaupungin ääniäkin ja ohi vilistäviä autoja.

Kauniita kumminkin.

tiistai 17. marraskuuta 2015

IDEOITA PINTERESTISTÄ

DIY::33 Easy & Adorable Advent Calendars && I was thinking that for my future kids i could do something like he matchox one and put craft ideas, fun days, trips, etc. in it :):
Etsin vähän jouluinspiraatioita Pinterestistä ja sieltä niitä kyllä löytää vaikka kuinka paljon.
Tässä adventtikalenteri on tehty ripustamalla oksaan pikku paketteja
Free motion on sewing machine to create sewn tree for Christmas card! Creative, handmade Christmas cards.:
Kiva idea on tässä joulukortissakin; ompelukoneella tikattu joulukuusi ja latvaan punainen tähti.
10 Gingerbread Houses You HAVE To See! I love this Gingerbread House! Making gingerbread houses is one of my favorite traditions!:
Luxus-piparkakkutalo voi näyttää vaikka tältä. Tässä  vaaditaan jo sorminäppäryyttä ja melkoisesti kärsivällisyyttä, mutta lopputulos kyllä kruunaa kaiken.
Easy DIY Holiday Crafts - Old Hymnal Tree - Click pic for 25 Handmade Christmas Cards Ideas for Kids:
Helppotekoinen joulukortti syntyy lehdestä revityistä suikaleista ja punaisesta paperista leikatusta tähdestä.
33 The Most Alluring DIY Scandinavian Christmas Decoration Ideas:
Vaikka adventtikynttilänjaloiksi sopivat nämä tyylikkäät mustavalkoiset mukit. Sammal pitää kynttilät pystyssä ja vielä lisäksi muutama pikku joulupallo ja käpyjä, niin tämä on valmista. Kynttilät pitää tietysti huomata sammuttaa ajoissa, ettei sammal roihahda liekkeihin.
These are fantastic ideas - I'm going to start making some for Christmas! 25 DIY handmade gifts people actually want.:
.
Nämä kauniit joulupussukat ovat jo itsessään niin hienot, että niitä ei malttaisi avatakaan. Yksinkertainen idea eikä kalliskaan.

(Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Pinterestistä).

maanantai 16. marraskuuta 2015

UUTTA VÄRIÄ VIIKKOON

Mukavaa maanantaita ja viikon alkua!

Arjen myötä on aika tarttua värikollaasit-haasteeseen, jonka värit ovat tällä viikolla mustanruskea, valkoinen ja (oranssin)punainen.



Lisää haasteessa mukana olevien kollaaseja voit katsella TÄÄLTÄ.



sunnuntai 15. marraskuuta 2015

VAIKEA YMMÄRTÄÄ





Ruusujen tumma puna ja valo kuvaavat näiden päivien tunnelmia.
Miten äkkiä valo vaihtuu pimeydeksi.

Käsittämättömiä asioita tapahtuu ja tämän kaiken tarkoitusta on vaikea ymmärtää.


perjantai 13. marraskuuta 2015

HYVÄÄ KAHVIA

Kahvi on suurimmalle osalle meistä suomalaisista jokapäiväinen nautintoaine ja silloin tietysti haluaisi sen olevan mahdollisimman maukasta.

Plussaa olisi myös se, jos kahvin valmistaminen olisi suhteellisen yksinkertaista ja kahvi olisi sopivan kuumaa.

Laite, jolla kahvin valmistamme ei myöskään saisi maksaa mahdottomia.

Ja nyt tarkoitan ihan tavallisen kahvin valmistamiseen käytettävää laitetta. Ihan eri asia on sitten kahvikoneet, jotka valmistavat mitä erilaisempia kahveja.

Meillä on ollut käytössä Moccamaster, jonka valmistamaan kahviin olemme olleet melko tyytyväisiä.
Nyt kuitenkin kyläillessämme viimeksi tyttären perheen luona, näin aivan uudenlaisen keittimen, perkolaattorin.

Tai enhän minä silloin sen nimeä tiennyt, vaan jälkeenpäin olen sen selvittänyt.

Jotenkin tuo perkolaattori vaikutti kauhean vanhanaikaiselta ja vähän hankalaltakin käyttää, mutta maukasta kahvia se valmisti.
Käytön hankaluus johtui enimmältään siitä, että lasinen nuppi kannessa lähti aina irti kun kannen avasi.

Kului muutama viikko tuosta vierailusta ja kävimme mökkipaikkakuntamme kierrätyskeskuksessa.
Siellä oli ihan samanlainen laite kuin tyttärellämme ja kuulimme että laitetta on siellä kokeiltu ja se toimii.

No me otimme sen kotiin ja putsasimme huolellisesti.
Mittasimme kahvin ja veden keittimeen ja käynnistimme sen.
Pulputusta alkoi kuulua ihan niin kuin pitääkin, mutta kun keittimen valo syttyi sen merkiksi, että kahvi on valmista, oli pannussa vain kuumaa vettä ja kuivaa kahvijauhoa.
Kokeilimme uudestaan, mutta sama oli lopputulos.

Nyt oli kuitenkin kipinä tuollaisen laitteen hankkimiseen kasvanut niin suureksi, että siltä istumalta tuli lähtö paikalliseen liikkeeseen.

Sieltä ostettiinkin keitin ja hetihän sitä piti kokeilla.

Laite toimii niin, että ensin kannuun laitetaan sopiva määrä kylmää vettä.
Sitten laitetaan osat paikoilleen kannun sisään ja mitataan oikea määrä kahvijauhetta suodattimeen. Suodatinpaperia ei tarvita.
Sen jälkeen suodattimen reiällinen kansi paikoilleen ja kannun kansi kiinni.

Painetaan käynnistysnappia ja kone hoitaa kahvin valmistuksen.



Lasinen nuppi on kiinni tukevasti ja ohjeessa kehoitetaan nostamaan kantta suoraan ylöspäin avattaessa, eikä sivuttain, minkä meinaa automaattisesti tehdä, kansi kun on kiinni aika tiukassa.

Lasin läpi näkyy, kuinka kahvi pulputtelee pannun sisässä putkessa.

Kun kahvi on valmista, syttyy merkkivalo.

Jos vertaa tässä laitteessa valmistettua kahvia tavalliseen suodatinkeittimen kahviin, niin tämä on tosiaan kuumaa, eikä haaleaa.
Tällä laitteella kahvin valmistaminen kestää ehkä hiukan kauemmin.
Luettuani netissä muiden kokemuksia tästä keittimestä, oli sen puhdistaminen joidenkin mielestä vaivalloista,mutta itse en ole sitä mieltä. Kaikki osat, paitsi kannu, voidaan pestä jopa tiskikoneessa, mutta useimmiten riittää pesaisu astianpesuaineella.

Ainoa asia, joka meillä on vielä hakusessa on oikean kahvilaadun löytäminen. Olemme käyttäneet tavallista suodatinkahvia ja laittaneet sitä hiukan enemmän kuin mitä laitoimme Moccamasteriin, joku käyttää pannujauhatuskahvia.

Ostimme tänään kokeiltavaksi kahvia joka on nimenomaan tällaiseen laitteeseen tarkoitettu,mutta suurempaa eroa sillä ja suodatinkahvin maulla ei mielestämme ollut. Pitää vielä kokeilla laittaa sitä hiukan tavallista määrää enemmän ja katsoa mitä se vaikuttaa kahvin makuun.

Käytettyämme tätä laitetta nyt muutaman päivän olemme tyytyväisiä ja kahvi on todella kuumaa, joten jos sen haluaa ottaa mukaansa vaikkapa eväsretkelle, niin se on tosiaan kuumaa vielä sittenkin, kun sitä jonkun tunnin päästä ruvetaan juomaan.

Ainoa miinuspuoli ainakin tässä mallissa mikä meillä on, on se, että laite katkaisee kuumana pitämisen kun 40 minuuttia on kulunut valmistamisesta. Meillä kun aamukahvit saatetaan juoda vähän eri aikoina, olisi kiva jos kahvi pysyisi pikkuisen kauemmin kuumana keittimessä, enkä nyt tarkoita tuntikausia kuitenkaan. Liian pitkä kuumana pitäminenhän tekee kahvista tosi pahaa tököttiä.

No silloin on kai otettava se termospullo käyttöön.

Onko sinulla antaa vihjeitä siitä, mikä kahvi olisi parasta kyseiseen keittimeen?




Mutta nyt on perjantai ja viikonloppu alkamassa. Minulla on illalla kivaa tiedossa, kun tavataan naisporukalla hyvän ruoan ja seurustelun merkeissä ja viettääpä yksi meistä synttäreitäänkin.

OIKEIN KIVAA PERJANTAITA KAIKILLE!

torstai 12. marraskuuta 2015

MELKEIN EKSYKSISSÄ

Eilen oli aivan mahtava, aurinkoinen syyspäivä ja lämpöasteitakin oli mukavasti.
Päätimme tehdä kävelyretken ja otettiin  kahvi ja voileivät mukaan ja tietysti kamera.

Suuntasimme Bomarsundiin, jossa on patikkareitti, jota emme ole aikaisemmin kävelleet.
Jätimme auton Prästön sillan lähelle ja tutkimme reittikarttaa paikalla olevasta taulusta.

Lähdimme kulkemaan pitkin punaisten merkkitolppien osoittamaa tietä.
Kauan emme olleet kävelleet kun saavuimme paikkaan, josta tie jatkui sekä oikealle, että vasemmalle, mutta missään ei näkynyt kulkusuuntaa osoittavaa nuolta.
Lähdimme ensin oikealle, mutta hetken aikaa käveltyämme aloimme epäilemään olimmeko menossa oikeaan suuntaan ja puhelimen kartan näyttämän kuvan perusteella päättelimme että pitäisi sittenkin mennä päinvastaiseen suuntaan, eli takaisin tuohon kohtaan, jossa ei ollut mitään merkintää kulkusuunnasta.

Jonkin matkaa kuljettuamme löytyikin taas tuttu punainen merkkitolppa ja siinä nuoli.

Tie oli helppokulkuinen, mutta ympärillä oli pääasiassa metsää, joten mitään kummoista katsottavaa ei ollut.
Ellei lasketa punaista pientä mökkiä, joka oli oikein soma ja pihan omenapuussa oli pikkuisia omenoita. Melkein kuin satukirjan sivuilta oli näkymä.

Jatkoimme eteenpäin ja hetken päästä ohitimme muinaiset hautausmaat. Tänne on aikoinaan haudattu paljon eri uskontokuntiin kuuluvia.
Ohitimme ainakin juutalaisten, muslimien ja kreikkalaiskatolisten hautausmaat. Joka hautausmaa oli ympäröity matalalla kivimuurilla ja kyltti muurin portilla kertoi hiukan taustatietoja ko. hautausmaasta.

Kuului moottorisahan ääntä ja  kohta saavuimmekin uuteen muistolehtoon, joka sekin on perustettu tänne metsän keskelle ja siellä metsuri oli parhaillaan puun kaadossa. No nyt tiedämme ainakin missä kyseinen muistolehto sijaitsee, mutta punaiset patikkareitin merkit olivat hävinneet mystisesti, sillä niitä ei näkynyt missään.

Koska reitti oli niin huonosti merkitty päätimme jatkaa suosiolla tietä pitkin isolle tielle, jonka varrella automme oli pysäköitynä.

Puhelimen kartan mukaan matkaa oli vielä melkoisesti jäljellä ja minä, hermoilevaa tyyppiä kun olen, näin jo silmissäni miten pimeällä tiellä hortoilemme ja etsimme autoa. Onneksi allamme oli selvä tie, emmekä rämpineet missään ryteikössä. Ja minulla oli taskulamppu repussa, kaiken varalta, mutta sitä en vielä tässä vaiheessa kertonut J:lle.

Muutaman kilometrin saimme kulkea tätä metsätietä pitkin. Ilma oli mitä kaunein ja kävelystä olisi nauttinutkin, jos olisi tiennyt vähän tarkemmin kuinka pitkälti autolle vielä on. Muutenhan sillä ei olisi niin väliä ollut, kävellä kyllä jaksaisin, mutta kun minä pelkäsin sitä pimeän tuloa.

Saavuimme lopulta tutulle isolle tielle ja olo oli helpottunut, kun rupesi näkymään tuttuja taloja.
Matkaa oli vielä autolle, mutta nyt jo hiukan huvittikin äskeinen pimeän pelkoni. Uskalsin jopa tunnustaa, että minulla oli taskulamppu mukana kaiken varalta ja siitäkös riitti J:lle irvailtavaa, että olin muka liian pelokas ja varovainen, kun kuvittelin meidän eksyvän niin, ettei ennen pimeää ehdittäisi perille.

Ohitimme punatiilisen rakennuksen, jossa aikoinaan on ollut lennätin ja  joka on mielestäni niin kaunis, että olen usein ohi ajaessa kuvitellut kuinka hienon kodin siitä saisi remontoimalla ja suurella rahalla.


Vihdoin näkyi autokin ja nyt kaivoimme jo eväätkin repusta ja istahdimme pienen museon aurinkoisille rappusille kahvia juomaan ja nautiskelemaan kauniista näköalasta.

Harvemmin marraskuussa voi "syödä ulkona" auringonpaisteessa.

Näin jälkeenpäin ajatellen oli ihana patikkaretki, mutta kyllä ketuttaa kun reitit merkitään niin huonosti, ettei koskaan voi oikein olla varma, että ollaan oikealla polulla.


Tänään ei sitten enää säät suosineetkaan, vaan on ollut pilvistä ja sadellutkin silloin tällöin.
Olen ollut lapsenlapsia hoitamassa ja kun sain taisteltua kummallekin asianmukaiset ulkovaatteet päälle ja ehdimme pihalle, niin eikös ruvennut satelemaan.
Kävelimme kuitenkin pienen matkan satamaan katsomaan jos olisi laivoja näkyvissä, mutta ei ollut ja niinpä palasimme takaisin kotiin.


Hyvää päivän jatkoa sinulle!