lauantai 31. lokakuuta 2015

NELJÄ IHANAA

Päiväkävely Maarianhaminan keskustassa.

Keltaisia lehtiä rapisemassa jaloissa.
Ihana tuoksu leijuu ilmassa.

Vierasvenesataman pikkuiset vajat on suljettu talveksi.
Tuntuu kuin satama olisi jo vaipunut talvihorrokseen.

Vaan muutaman metrin päässä kadulla on elämää.
Autoja tulee ja menee. Eikä se ihme olekaan, onhan Ahvenanmaa Suomen "autotihein" paikka, muistan kuulleeni.

Tänään meri on peilityyni ja se heijastaa kaiken peilikuvana pinnastaan.

Vaikka päivä on harmaa, niin maisema on kaunis.

Eipä ole hassummat asuinpaikat noilla vastarannan asukkailla.
Täällä onkin melkein mahdollista asua meren rannalla, keskellä kaupunkia.

Kuljemme siltaa pitkin pikku saarelle, jossa riikinkukot, kanat, kanit ja kanarialinnut asustavat.

Kesyjä ovat, mutta liikkuvaisia, joten hiukan vaikeita kuvattavia.

Tämä ilmava taideteos löytyy kirjaston viereltä.

Leikkivälineissä ei nyt juuri näy leikkijöitä.
Joku ryökäle on ehtinyt täälläkin tuhrustaa viisauksiaan seinille.

Rannan tyrnipensaassa näkyi vielä muutamia marjoja. Pehmeitä, sanoi J.



Tästä kauniista rakennuksesta tulee mieleen lavatanssit ja haitarimusiikki kesäiltana.

Täällä taas saa kuunnella hiukan erilaista musiikkia.

Jokunen vene on vielä vedessä, mutta vierasveneitä ei näy.

Paitsi tuo luxus-jahti, joka kesän alussa ilmestyy tuohon samaan paikkaan, kunnes syksyn tullen häviää jonnekin talveksi, tullakseen takaisin seuraavana kesänä.



Camping-alueella ei näy ketään.


On se ihanaa kun meillä on kaikki neljä vuodenaikaa.

Niissä jokaisessa on oma viehätyksensä.

Kevään hento vihreys ja se kun päivä päivältä saa seurata luonnon heräämistä ja odottaa kesän lämpimiä, kiireettömiä päiviä rannalla tai vaikkapa kaupunkipäivää torilla käynteineen.
Syksy, jonka myötä luonto saa ihanat värit ja saamme nauttia luonnon omista antimista. Talvi, joka parhaimmillaan on valkoinen ja muutaman asteen pikku pakkanen saa posket punoittamaan.

Mistään vuodenajasta en haluaisi luopua.

LEPPOISAA PÄIVÄÄ KAIKILLE!

perjantai 30. lokakuuta 2015

MIKÄ IHMEEN HALLOWEEN????

Tänä viikonloppuna vietetään Pyhäinpäivää.

Se on minulle ollut sellainen päivä, jolloin mielessä ovat kaikki ne läheiset, jotka eivät enää ole keskuudessamme.
Tapana on käydä silloin haudoilla ja viedä kynttilä tai kukka.

Nyt kun asumme kaukana siltä hautausmaalta, johon sekä minun, että mieheni läheiset on haudattu, ei enää ole samaa mahdollisuutta käydä haudalla, mutta muisteleminen ja kynttilän sytyttäminen kotona tuo melkein saman tunteen kuin haudalla käynti.


Mutta yksi asia tässä viikonlopussa ärsyttää, nimittäin tuo halloween!


Olen tietysti wanha kääkkä, joka ei hyväksy uusia juttuja, mutta mielestäni halloweenin karnevaalitunnelma kurpitsoineen ja pelottavan näköisine naamiaisasuineen ei sovi ollenkaan yhteen siihen mielikuvaan, joka minulla on pyhäinpäivästä.

Wikipediasta luin halloweenin syntyperästä ja historiasta, joten suurin piirtein tiedän mistä on kyse, mutta irvistävät valkoiset, veriset naamat ovat kyllä minulle sellainen kauhistus, etten tajua kuinka jo pienille lapsille tällaisia juttuja järjestetään.

Piste.

Olenko ihan yksin ajatuksineni, vai löytyykö muitakin samoilla linjoilla olevia?

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

KOHTA LOPPUU

Lokakuun viimeinen viikko on menossa ja paljon on koettu ja nähty tässä kuussa.

Niin kuin kaikki blogiani seuranneet tietävät, olen viettänyt pari yötä ihanissa hotellihuoneissa ja tallentanut kameralle niiden erikoislaatuisia tunnelmia.

Hiukan kauempana pohjoisessa on oltu parisen viikkoa. Ruska oli auttamattomasti ohi ja lumen tuloa jännityksellä odotettiin, mutta turhaan. Jäätä rannoilla sentään nähtiin jo.

Mökillä ei olla oltu yhtään, paitsi katsomassa että kaikki on OK.

Töitäkin olen ehtinyt silloin tällöin käydä tekemässä.

Näin yhteenvetona lokakuusta voisin sanoa, että on ollut tapahtumarikas, ilmoiltaan kaunis, kaiken kaikkiaan sellainen kuukausi, jollaisia saisi olla useamminkin.

Hyvillä mielin muistelen mennyttä kuukautta ja toivotan marraskuun tervetulleeksi muutaman päivän kuluttua!


Muita lokakuun kollaaseja tulee tänne PIENI LINTU-blogiin (klikkaa) pikku hiljaa. Käy katsomassa.



AURINKOISTA, PIKKU PAKKASTA TOIVOTAN PÄIVÄÄSI!

maanantai 26. lokakuuta 2015

LED-VALOA PARVEKKEELLE

Paras ostos pitkään aikaan on tullut tehtyä: LED-kynttilä parvekkeen lyhtyyn. Enää ei tarvitse huolehtia sytyttämisestä ja sammuttamisesta, kun hämärän tultua kynttilä syttyy itsestään ja taas kun tulee valoisaa, niin se sammuu.

Toinen vaihtoehto on laittaa kynttilän vipu ajastimen kohdalle. Silloin kynttilä palaa kuusi tuntia, jonka jälkeen sammuu. Tähän vaihtoehtoon en ole vielä perehtynyt, vaan olen käyttänyt tuota hämäräkytkin-vaihtoehtoa. Se vaikuttaa hyvältä ja tämä LED-kynttilä on niin oikean näköinen, ettei sitä aidosta erota. Valokin lepattaa kuin kynttilän liekki konsanaan.

Jos vielä paristot kestävät hyvin, niin aitoja kynttilöitä tai tuikkuja ei meidän parvekkeella enää käytetä.

Uusi viikko on alkanut ja talviaikaan siirrytty.
Minun kohdallani se tiesi viikonloppuna aikaisin heräämisiä, kun uni loppui jo aamuyöstä. Kun vielä täysikuu oli kuvioissa mukana, niin katkonaiset yöunet olivat tosiasia.

Viime yö meni jo hiukan paremmin ja aamu valkeni kauniin aurinkoisena.

Tänään olen menossa iltavuoroon. Ensimmäinen työvuoro tämän viikon neljästä on edessä.






OIKEIN IHANAA LOKAKUUN VIIMEISTÄ VIIKKOA KAIKILLE LUKIJOILLE!

lauantai 24. lokakuuta 2015

NOSTALGIAA

Tällä viikolla olen postaillut yksinomaan noita hotellihuonepostauksia, mutta nyt ollaan palattu arkipäivään ja huomasin PIENI LINTU-blogissa kivan aiheen tälle viikolle: NOSTALGIA.

Ihan heti minulle tuli mieleen yksi esine, joka minun on ehdottomasti tähän laitettava, nimittäin perheemme ensimmäinen kännykkä. Se oli nimenomaan koko perheen, sillä eihän siihen aikaan jokaisella ollut omaa kännykkää niin kuin nyt.

Kokoa tuolla ihmelaitteella oli mahtavasti: pituus 20cm, leveys 8cm ja paksuus 3cm, joten mitään takataskussa pidettävää mallia se ei ollut. Ja huomaa hieno antenni, joka vielä lisäsi laitteen pituutta muutamalla sentillä.

Laitteen käytön onnistuminen oli aina vähän onnen kauppaa. Joskus puhelut katkesivat heti alkuunsa, joskus ne eivät ollenkaan tulleet perille, tai vastaavasti oma soittoyritys jäikin pelkäksi yritykseksi.
Kauan tuota epävarmaa puhelinta ei muistaakseni käytetty ja nyt se on säilössä mökin laatikossa, josta se kaivetaan esille aina, kun halutaan saada nuoremmilta hyvät naurut.
Mutta nostalginen esine se on.

Toinen nostalgiaa henkivä esine kodissamme ontämä korunaulakossani roikkuva, pitseillä koristeltu, hempeän värinen pussukka, jonka olen saanut ROMULYYLI-blogia pitävältä Riitta Sinikalta.

 Tämä pussukka edustaa hänen aikaansaannoksistaan varmaan sitä hillityintä mallia. Käypä vilkaisemassa mitä kaikkea hän loihtii vanhoista kirpparimateriaaleista.

Nostalgisia muistoja vajaan neljänkymmenen vuoden takaa tuovat mieleen nämä vauvan mokkatossut, joita molemmat tyttäreni ovat käyttäneet.

Kovin hyvin ne eivät pienissä, potkivissa jaloissa pysyneet, mutta söpöt ne olivat. Ja väri on sen ajan hittiväri oranssin, vihreän ja kirkkaan keltaisen lisäksi.

Entäs nuo vanhat valokuvat sitten. Ne jos mitkä ovat nostalgiaa.
Minun ja mieheni nuoruudenkuvissa on paljon sellaista minkä jokainen 70-luvun nuori muistaa.
Housujen polvista alaspäin levenevät lahkeet, farkkujen (joita silloin kutsuttiin jameksiksi) käärityt lahkeet, farkkutakki, miehillä viikset ja molempien vaatteissa niukka yläosa ja housut, joissa leveä vyö.

Nostalgiaa on meille myös ihka ensimmäinen automme, joka oli hieno, mutta useimmiten siinä oli jotain vikaa. Onneksi sukulaismiehellä oli autokorjaamo nimeltään "Räpäys", joten kesti vain silmänräpäyksen ja autolla voitiin taas ajella.

Näin nostalgisissa merkeissä tänään.
Muita nostalgiapostauksia voit käydä katsomassa TÄÄLTÄ.



MUKAVAA LAUANTAITA!

torstai 22. lokakuuta 2015

NÄKEMISEN JA KOKEMISEN ARVOISTA

Kuten jo edellisessä postauksessa lupailin, jatkan vielä hotellihuonepostauksien sarjaa esittelemällä kaksi ihanaa huonetta, joita pääsin kuvaamaan.

Ensimmäisenä saatte kuvanautinnon huoneesta, jossa suurta osaa näyttelevät vaasalaisen taidegraafikko Juha Tammenpään teokset.

Tämä huone on nimeltään Ateljee.

Kun huoneessa katselee ympärilleen, tulee sellainen tunne, kuin olisi astunut sisään taidegalleriaan.



Vaikka tauluja on paljon, niin levotonta tunnelmaa ei kuitenkaan synny, koska huoneen värimaailma on kaikesta huolimatta maltillinen: paljon ruskeaa, beigeä ja kellertävää harmaalla höystettynä.

Tyylikäs sängynpeite ja tyynyt toivat ainakin minulle mieleen entisajan "tupakkasalongit" ja voinkin kuvitella vanhemman herrasmiehen istuvan täällä piippu suussa kirjoittelemassa tai lukemassa.

Mutta kelpaisi tuolla naisihmisenkin yö viettää, niin miehen sisustama huone kuin onkin, ilman mitään romanttisia kiemuroita.


Jo huoneen ulko-oven perusteella voi hiukan aavistella minkälainen tila oven takaa paljastuu.


Sitten kurkistamme aivan toisenlaiseen huoneeseen.


Kyseessä on saman hotellin Vaasa-huone.

Tämä on huone, jossa väreinä ovat musta, turkoosi ja valkoinen sekä ripaus ruskeaa. Värit toivat mieleen aiemmin kuvaamani Norrskär-huoneen.


Vaasa-huoneessa on esillä valokuvia vanhasta Vaasasta alkaen 1920-luvulta aina 1960-luvulle saakka.

Ihana idea esitellä matkailijalle hiukan paikkakunnan menneisyyttä mustavalkoisten valokuvien avulla ja näinpä siellä parissa kuvassa samanlaista näkymää, kuin mitä nytkin näin huoneen ikkunasta.


Huoneen tunnelma on erittäin rauhallinen ja jollain tapaa utuinen ja täällä jos jossain pystyy rauhoittumaan kiireisen päivän jälkeen.





Oli mielenkiintoista päästä näkemään, miten ihan tavallisista hotellihuoneista on saatu kekseliäisyydellä ja uudella ajattelutavalla ihanan erikoisia huoneita.

Olen tässä juttusarjassa, joka toteutettiin yhteistyönä  SOKOS HOTEL VAAKUNA VAASAn kanssa, esitellyt kaikki hotellin neljä teemahuonetta.
Jos sinulta on jäänyt lukematta kaksi aikaisempaa postaustani aiheesta, niin


NORRSKÄR-huonetta voit katsella TÄÄLTÄ
SAARISTOMÖKKIä esittelen TÄÄLLÄ


Aina ei ulkokuoresta voi päätellä minkälaisia hienoja yllätyksiä rakennus sisälleen kätkee ja sainpa vielä kuulla, että muitakin hotellin huoneita aletaan kohta rempata, joten mitähän sieltä vielä tulee?

Sitä odotellessa

 OIKEIN HIENOA TORSTAI-PÄIVÄÄ KAIKILLE!

tiistai 20. lokakuuta 2015

MÖKKI KESKELLÄ KAUPUNKIA, VOIKO OLLA TOTTA?

Haaveiletko mökistä, jossa olisi kaikki kaupungin edut ja mukavuudet, mutta tunnelma kuin vanhassa saaristolaismökissä?

Moni haaveilee, mutta harva sellaisen haaveen voi toteuttaa.
Nyt minulla on hienoinen aavistus siitä, millaista olisi viettää mökkielämää  niin, että kaikki kaupungin mukavuudet ja nähtävyydet  olisivat ihan nurkan takana.

Matkallamme pohjoiseen saimme mahdollisuuden kokea 1900-luvun alun tunnelmiin sisustetussa "mökissä" todella eri tyylistä hotelliasumista.

Aiemmassa postauksessani TÄÄLLÄ (klikkaa)  esittelinkin jo modernin version rantatalosta, mutta nyt tulee jotain aivan muuta.

Sisään huoneeseen astuessa kiinnittyi huomio ensimmäisenä katossa roikkuviin varrasleipiin ja sängyn päädyn yläpuolelle kiinnitettyyn vanhaan kalaverkkoon.
Ihanaa harmaata, patinoitunutta värimaailmaa näkyi kaikkialla. Leivät, kalaverkko, seinien meri-ilmaston harmaannuttamat laudat, jopa roskakorin virkaa toimittava maitotonkkakin oli samaa sävyä ja tyyliä.

Tähän huoneeseen ei toki mikään uudenaikainen olisi sopinutkaan. Vanha arkku ja tuoli, sekä ihana kirjoituspöytä sopivat hienosti kokonaisuuteen ja lattialla tietysti räsymatot, niinkuin vanhaan tupaan kuuluukin.

Kaksi peiliä seinällä olivat kuin pienet tuvan ikkunat.


Vetämällä kirjoituspöydän takana olevat liukuovet syrjään tuli huoneeseen nykyajan hotellihuoneen varustukset ja taas kun ovet laittoi kiinni, niin oltiin vanhanajan tupatunnelmissa.

Oman viehätyksensä huoneeseen toi se, ettei kaikkia nokkelia ratkaisuja nähnyt heti. Kahvin-ja teenkeittovälineet löytyivät kun nosti vanhan arkun kantta.

Kaikki huoneen valaisimet olivat öljylamppuja, mutta toki sähköistettyinä.
Lisäksi yleisvaloja oli piilotettu lautojen taakse, josta ne antoivat sopivasti valoa hämärähköön tilaan. Huoneessa oli isot ikkunat, joista oli näkymä torille, mutta luonnonvalo siivilöityi pehmeästi verhojen läpi säilyttäen vanhan tuvan hämyisen tunnelman.


Kun verhot veti syrjään, niin näkymä oli kuin mistä tahansa hotellihuoneesta keskellä kaupunkia ja tori sitä ympäröivine kauppakeskuksineen oli ihan ikkunan alla.


Mutta yksi tila on vielä esittelemättä, nimittäin se, johon pitkän ajomatkan jälkeen usein on kipinkapin kiiruhdettava.

 Jos on huone tavallisesta poikkeava, niin tämä kylpyhuone/wc, tai sanoisiko huussi, on sitä vielä enemmän.

Ensin näyttää siltä, kuin tosiaan kyseessä olisi mökin ulkohuussi, kun näkee puisen rakennelman jossa on styroxinen kansi, jollainen on totuttu näkemään ulkovessoissa.
Vaan kansipa ei nousekaan ylös tavallisella tyylillä. Nyt on jo kiire keksiä miten tämä laitos toimii!
Onneksi puisen nupin viereen on kiinnitetty pieni kyltti, jossa käsketään avaamaan kansi.

Ja kun kannen avaa nupista paljastuu sieltä ihan normaali vesivessa.
Mutta miten tämä huuhdellaan?
No tietysti puutappia alaspäin painamalla.

Helppoa olikin huussin käyttö, kunhan toimintaperiaate on selvillä.







Hyvin meni yö tässä varmaan erikoisimmassa hotellihuoneessa, jossa olen yöpynyt.

Idea on aivan loistava, eikä tämä huone  koskaan unohdu. Lisää tällaista kekseliästä sisustamista usein niin samankaltaisiin hotellihuoneisiin!

Tämän elämyksen tarjosi yhteistyön merkeissä ORIGINAL SOKOS HOTEL VAAKUNA VAASA.

Jos kaipaat reissullasi hiukan erilaista huonetta, niin käy ihmeessä tutustumassa heidän TEEMA-huoneisiin (klick).

Pääsin vielä kuvaamaan kaksi muuta Teema-huonetta. Niistä enemmän myöhemmin.


OIKEIN HYVÄÄ TIISTAI-PÄIVÄÄ KAIKILLE!