maanantai 29. kesäkuuta 2015

LIIKAA LÄMPÖÄ




Mukavaa maanantaita!

Olisikohan kesä vihdoinkin tullut? Ainakin eilen jo saatiin viitteitä siihen suuntaan, kun rannassakin melkoisesta tuulesta huolimatta tarkeni istua saunan jälkeen ja nauttia auringosta.

Ihan hellettä en itse toivo, sellainen hiukan runsas parikymmentä astetta on mielestäni paras lämpötila.

Eilen olin taas töissä ja pakahduttavan kuumaa oli sisätiloissa. On se kummaa, että talo jossa vieläkin silloin tällöin teen töitä, on vasta muutaman vuoden ikäinen, eikä sisälämpötiloja ole vieläkään saatu/laitettu kohdilleen, vaan joka kesä sama juttu: lämpötila on hiostavan kuuma. Ikkunoita ei saa avattua, paitsi asukkaiden huoneista, joten muihin tiloihin ei viilennystä ole mahdollista saada.

Kuumuudesta valittaminen tuntuu hassulta nyt, kun koko kesäkuun jatkuneesta viileydestä ollaan kärsitty, mutta kateeksi ei käy työkavereita jotka moisessa lämpötilassa joutuvat jatkuvasti töitä tekemään.

Meille muille, jotka lomailemme, tai olemme muuten vapaalla, toivotan leppeitä kesätuulia ja sopivassa määrin aurinkoa.

lauantai 27. kesäkuuta 2015

VARSAMAISTA

Lauantaiaamupäivän rauhallinen hetki.


Juhannussalon kruunut saavat kyytiä tuulessa.


Tässä taitaa olla mökkipaikkakuntamme nuorin asukas, turvallisesti äidin vieressä.

Varsamaisuudessa löytyy ja noita pitkiä jalkoja on vielä vähän vaikea hallita.

Oikein mukavaa lauantai-iltaa!

torstai 25. kesäkuuta 2015

TÄTÄ ET MINUSTA TIENNYT

Blogeissa on näkynyt mukava haaste "Kymmenen asiaa, joita en ole koskaan tehnyt "ja näitä salaisuuksia on paljastanut mm. MINÄKÖ KESKI-IKÄINEN-blogin Tiia. Käypä katsomassa hänen huumorilla höystettyjä vastauksiaan.

Minäkin innostuin haasteesta, koska on miljoonia asioita, joita en ole tehnyt, vaan eipä sitten ihan kauhean helppoa ollutkaan niitä löytää, ainakaan sellaisia, joita haluaisi kaikille kertoa.

Tässä kuitenkin kovan pähkäilemisen jälkeen mieleen tulleita minulle tekemättömiä asioita:

  1. EN OLE KOSKAAN PURJEHTINUT. Rannalta ihailen valkoisia purjeita kun ne taivaanrannassa näkyvät, mutta itse en ole koskaan jalallani astunut purjeveneeseen. Pelkään "tavallisessakin" veneessä, ties mitä, mutta purjeveneen kallistukset olisivat minulle maakravulle kammotuksen paikka, joten ihailen mieluummin näitä kauniita veneitä maalta käsin.
2. EN OLE KOSKAAN KÄYNYT SUOMENLINNASSA. Joka kesä suunnittelemme matkaa Helsinkiin ja siellä käyntiä Suomenlinnassa, jossa en ole koskaan käynyt. Aina vaan se kesä menee niin nopeasti, että käynti jää ja niin taitaa tänäkin vuonna taas käydä; sen verran ohjelmaa on jo tälle kesälle suunniteltuna.

3. EN OLE KOSKAAN NUKKUNUT LEIRINTÄALUEELLA MÖKISSÄ. Teltassa ollaan yövytty monta kertaa, milloin kaksin, milloin koko perheen kanssa, mutta mökissä en ole yöpynyt. Telttailu ei tosin ole pienimmässäkään määrin minulle mieleistä. Illalla saa kömpiä vilusta hytisten, hyttysten ininässä makuupussiin ja aamulla herätä auringonpaisteen kuumentamassa teltassa.

4. EN OLE KOSKAAN OLLUT "SITKU-IHMINEN", vaan jopa liiankin herkkä syöksymään uusiin asioihin sen paremmin pelkäämättä seurauksia. Onni on kuitenkin ollut myötä, eikä mitään suurempia virheitä ole tullut tehtyä. Tärkein ja eniten elämäämme muuttaneista, tällaisista nopeasti tehdyistä päätöksistä oli se, että kahden viikon sisällä olimme sekä päättäneet, että toteuttaneet muuton Ahvenanmaalle. Kiire oli siksi, että koulut olivat alkamassa ja halusimme että tokaluokalla aloittava tyttäremme saisi aloittaa syyslukukauden heti alusta alkaen täällä. Ruotsin kieltä ei kumpikaan lapsistamme osannut sanaakaan, joten sekin antoi haastetta muutolle.




5. EN OLE KOSKAAN KATSONUT "SALATTUJA ELÄMIÄ" TAI "KAUNIITA JA ROHKEITA". Niin katsottuja kuin nämä sarjat tuntuvat olevan, niin itse en ole katsonut yhtäkään jaksoa kummastakaan sarjasta. Ehkä olisi pitänyt?

6. EN OLE KOSKAAN PELÄNNYT UKKOSTA, vaan jo lapsena ihailin salamoivaa taivasta, hienoja värejä ja yhtäkkiä kovalla rytinällä tulevaa sadekuuroa. Nykyisin jopa toivon, että saisi kokea kunnon ukonilman, mutta ukkoskuurot tuntuvat kiertävän mökkipaikkakuntamme. Toki tajuan, että ukkoskuuro ei ole aina pelkästään kaunis luonnon näytelmä, vaan aiheuttaa sekä aineellisia vahinkoja, että henkistä kärsimystä ja pelkoa monille, mutta omalle kohdalle tällaista ei ole sattunut, joten en osaa salamointia pelätäkään.

7. EN OLE KOSKAAN UINUT AVANNOSSA. Uskon, että avannossa käymisen jälkeen olo on varmaan ihan mahtava, mutta minua ei kylmään veteen jäähileiden sekaan saisi millään. Tai, no millään ja millään. Jos joku maksaisi sievoisen summan, niin kyllä sitten taitaisin pakottaa itseni kylmään kylpyyn.

8. EN OLE KOSKAAN LENTÄNYT HELIKOPTERILLA. Kammottaa ajatus lentää laitteella, jossa on niin paljon lasia jonka läpi näkee kuinka korkealla oikein ollaan. En uskaltaisi varmaan ollenkaan katsoa alaspäin, vaikka maisemat tietysti olisivat mitä mahtavimmat ja mitä valokuvia sieltä saisikaan!

9. EN OLE KOSKAAN HAAVEILLUT ULKOMAILLE MUUTTAMISESTA. En edes näin eläkeläisenä haluaisi ostaa asuntoa lämpimästä ja asua siellä kylmimmän vuodenajan. Luulen, että en samassa paikassa viihtyisi vuodesta toiseen, vaan haluan mieluimmin mennä eri paikkoihin kun matkustan. Ja jos pysyvämpää asuntoa hankkisi, niin sitten mielestäni pitäisi osata ko. maan kieltä, että pääsisi tutustumaan paikallisiinkin.

10. EN OLE KOSKAAN KATUNUT SITÄ ETTÄ HANKIN AJOKORTIN. Muistan aina sen vapauden tunteen, jonka koin kun olin juuri saanut ajokortin. Nyt voin ihan itse ajaa autolla mihin ikinä mieleeni juolahtaa! Hiukan samanlainen tunne minut valtaa vieläkin kun auton rattiin istun. Autolla ajossa kadun ainoastaan sitä, etten koskaan ole opetellut pysäköintiä kunnolla, vaan tarvitsen tosi suuren tilan ennenkuin edes yritän parkkeeraamista. Mutta vielähän ei ole myöhäistä tätä taitoa opetella.

Tämä haaste on vapaasti avoinna kaikille, joten tule mukaan!


Mukaan blogiani lukemaan toivotan myös uudet lukijat Ellenin ja Päivin. Toivottavasti viihdytte seurassani!


tiistai 23. kesäkuuta 2015

PARHAAT KOTIBLOGIT

Tänään oli posti tuonut mieluisaa postia. Uunituore KOTIBLOGIT-lehti tuli postiluukusta.

Siellä oli minun blogini esiteltynä kolmen aukeaman kokoisena juttuna.

Olin jo saanut ennakkoon sähköpostina nähtäväkseni jutun, joten tiesin millaisena se tulee lehteen, mutta kuitenkin oli jännittävää nähdä ottamiaan kuvia ja tekstiä painettuna.

Tämän kertaisessa lehdessä esitellään 18 kotimaista blogia. Aihealueina ovat: puutarha, sisustus, ruoka, matkailu, ja DIY eli tuunailu ja itse tekeminen.

Jokainen  bloggaaja kertoo vähän itsestään ja kirjoittaa tekstin ja esittelee ottamiaan kuvia.

Lehdestä löytää vinkkejä tuunauksiin ja saa vihjeitä matkoista. Kesäisiä reseptejä löytyy myös ja vinkkejä kiinnostavista käyntikohteista.

Omat sivuni kertovat, kuten blogini nimikin sanoo, mökkeilystä ja elämästämme täällä Ahvenanmaalla.

Vinkkaan myös muutamista kesätapahtumista ja lisää koko Suomen tapahtumia löytyy lehden PARHAAT KESÄKOHTEET-osiosta.

Kun minua pyydettiin mukaan tähän lehteen omalla blogillani, olin kahden vaiheilla osallistunko. Mietin, miten selviäisin kaikista kuvien lähettämisistä, kun en tietokoneen käyttöä kovin hyvin hallitsekaan. Sain kuitenkin lehden taholta rohkaisua ja neuvoja ja niin uskaltauduin mukaan. Tekstin suhteen minulla ei ollut niinkään ongelmia, joten kaikki meni lopulta hyvin ja nyt olen tyytyväinen lopputulokseen.

Jos kiinnostuit kyseisestä lehdestä, niin lisää tietoa siitä löytyy TÄÄLTÄ (klikkaa).

torstai 18. kesäkuuta 2015

KÄYN AHON LAITAA



"Käyn ahon laitaa
minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan, kun matkaa teen.
Vain suvituulen
minä kutsun kuulen.
Se ottaa mukaan, mun uudelleen"


OIKEIN HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE LUKIJOILLE!

tiistai 16. kesäkuuta 2015

TOISEN ROSKA ON....

Lampaita, lampaita, kymmenittäin uteliaasti meitä katselevia, kun kävelimme pellon reunaa.
Kameraa ei mukana ollut ja kännykällä ei saanut zoomattua tarpeeksi, että olisi lähikuvan saanut, joten pitää tyytyä "kaukokuvaan"

Metsän ihmeitä; iso kivikasa. Nämä kuitenkin olivat ihmisen tekemiä kivikasoja, oli nimittäin muinainen hautapaikka.

Punainen tupa ja risuaita, sekä uinuva pihapiiri. Tähän voi itse vielä kuvitella aikuiset kahvittelemassa ja lapset juomassa raparperimehua. Pöydällä vastapoimitut luonnonkukkaset, joita tuuli hiljalleen heiluttaa. Pöydällä tietysti valkoinen, pitsireunainen liina.

Kauniina kesäpäivänä kukaan ei halua olla sisällä, vaikka viehättävä tunnelma jatkuu sinnekin.....

Ihan toisenlaista tunnelmaa löytyi toisaalta,pienen metsätien varrelta. Luhistumaisillaan oleva rakennus, jota melkein ei uskaltanut lähestyä sen pelossa, että seinät pettävät tai että jokin vikkelä otus vipeltäisi kohta varpaitteni päältä karkuun tunkeilijaa.

Hiljaisuus oli kuitenkin rikkumaton ja sain rauhassa kurkistella vajan sisään. Lattia oli melkein kokonaan lahonnut, joten sisälle en uskaltautunut paikkoja tutkimaan.

Vajan ympäristössä oli jos jonkinmoista harmaantunutta lautaa ja ruostunutta astiaa, sinänsä kauniita ja laudoista olisi varmaankin saanut nikkarotua vaikka kauniita kukkalaatikoita. Harmi vaan, että ei ollut ketään, jolta olisi voinut kysyä lupaa jonkin laudan pätkän ottamiseen ja sinne jäivät edelleen lahoamaan ja ruostumaan.

Tällaisia "aarteita" löytyy varmasti joka puolelta ja voisikin olla hyvä idea, jos omistajat laittaisivat vaikka jonkinlaisen kyltin näihn paikkoihin, joissa annettaisiin ohikulkijoille lupa ottaa mitä haluavat. Näin tulisi tällaiset rojukasat siivottua ja ohikulkijat voisivat toteuttaa luovuuttaan laittamalla löytöjään vaikkapa omaan puutarhaansa.


Pari uutta lukijaa on blogiin tullut, tervetuloa!

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

SIIRRETÄÄNKÖ LOMIA?







Sade ropisee hiljakseen terassin lattialaudoitukseen, eikä harmita yhtään että saatiin sadepäivä. Luonto olikin jo niin kuiva, että vesi tulee tarpeeseen.

Kuvani ovat eiliseltä illalta, jolloin sateesta ei ollut tietoakaan ja siitepölyä oli keltaisena mattona vähän kaikilla vaakasuorilla pinnoilla. Nyt sade toivottavasti huuhtoo enimmät pölyt.

Rannalla eilisiltana huomasi jo kesälomien pikkuhiljaa alkavan kun valkoisia purjeita on ruvennut hiljakseen ilmestymään horisonttiin. Juhannuksesta alkaa vierasveneitä näkyä enenevässä määrin.

Kesätapahtumia on jos jonkinmoisia kesä-ja heinäkuussa. Elokuu onkin jo sitten hiljaisempaa, mikä on kyllä harmi, koska silloin usein sää on ihanan kesäinen ja pimenevät illat tunnelmallisia kaiken valoisuuden jälkeen.

Nykyisin tuntuu, että kesä vilahtaa aivan liian nopeasti ohi, kun koulut tuntuvat alkavan aikaisemmin ja aikaisemmin joka elokuu. Enää ei edes voi sanoa, että koulut alkavat syksyllä, koska elokuu on mitä parhainta kesää ja sääliksi käykin koululaisia, jotka jo silloin koulutielle joutuvat lähtemään.

Mutta nyt ollaan vasta alkukesässä ja nautitaan siitä, satoi tai paistoi.

Mitä mieltä muuten olet, pitäisikö koulujen kesäloman alkamista siirtää myöhemmäksi, esim. juuri juhannukseen?

torstai 11. kesäkuuta 2015

MUUMEJA TAPAAMASSA

Teimme retken Naantalin Muumimaailmaan.
Mukanamme oli 4,5-vuotias lapsenlapsemme. Jo bussimatka oli hänelle elämys, sillä se oli ensimmäinen bussilla ajelu minkä hän muistaa. Joka perheessä kun nykyään melkein on auto, niin bussilla tulee harvemmin ajeltua.


Muumimaailman matkaa oltiin suunniteltu ja odotettu talvesta asti.
Yövyimme kaksi yötä Turussa, kun laivamatkat iltayöllä eivät lapsen kanssa olisi olleet kovin mukavia.


Majapaikaksemme olimme valinneet HOSTEL LINNASMÄEN, joka ylittikin kaikki odotuksemme. Meillä oli käytössämme perhehuone, jossa oli nukkumapaikat 4:lle hengelle ja huone oli tilava ja siinä oli kaikki hotellihuoneen mukavuudet ja huoneessa oli myös keittiö, jossa valmistimme aamupalaa ja pientä välipalaa, mikä olikin kätevää varsinkin lapsen kanssa matkustaessa. Hiukan olin miettinyt majoituksen tasoa ja siisteyttä ym. kun nimi oli hostel, mutta se oli turhaa. Jos vielä tarvitsemme majapaikkaa Turusta, niin tänne voimme kyllä tulla uudestaankin. 

Päivän sää oli ihanteellinen Muumimaailma-käynnille ja ihmisiäkin oli sopivan vähän, joten tilaa löytyi kaikille, eikä jonottaa tarvinnut missään.
Kaikkia muumihahmoja saimme tavata useampaan kertaan ja paljon katseltavaa ja koettavaa löytyi.
Tämä muumitalo taisi olla se kaikkein ihanin paikka koko muumilaaksossa. Siinä oli neljä kerrosta ja joka kerros oli erilainen.

Muumien ruokakellarista löytyi vaikka mitä herkkuja.

Muumien hienossa salissa oli oikea kristallikruunu ja hienot tyylihuonekalut.

Keittiöstä löytyi tavallisten kattiloiden lisäksi erikoinen tuttikattila :)
Voisin kuvitella, että moni lapsi on tuonut tänne tuttinsa kun on tullut aika niistä luopua.

Aamiaispöytä on katettu.

Kaikenlaista jännää löytyi satupolulta.

Muumipappa sai hetken kävellä ihan rauhassa.

Poliisiasemalta löytyi näinkin kolkko paikka.

Muumimaailmassa näkyi kaiken ikäisiä lapsia. Ihan pienille täällä ei toki ole niinkään katsottavaa ja isot hahmot saattavat olla vähän pelottaviakin, mutta Nemi tuntui olevan juuri sopivan ikäinen tänne.

Muumimaailma on kyllä mukava paikka viettää muutama tunti, tai vaikkapa koko päiväkin. Mutta jos perheessä on useampia lapsia ja koko perhe vierailee täällä, niin aika hintavaahan tämä on.

Omat eväät voi ottaa mukaan, jos ei halua syödä jossakin ruokapaikassa, sillä kivoja picnic-paikkoja täältä löytyy vaikka kuinka paljon.

Ohjelmatarjonta on aika monipuolista: teatteriesityksiä, leikkejä, satutuokioita, piirtämistä ja muumihahmojen tapaamista ym.

Meillä oli tosi kiva päivä täällä ja illalla olikin ihana nukahtaa pitkän päivän jälkeen rauhallisessa ho(s)tellihuoneessa.