lauantai 28. helmikuuta 2015

KAMERALAUKKU=REPPU


Uuden repun hankinta tuli ajankohtaiseksi. Minulla ei ollut mitään ennakkosuosikkia tai merkkiä repun suhteen. Ei ennen kuin näin jossain kuvan Fjällrävenin Kånken-repusta.

Tämän kyseisen repun yhdistän mielessäni näkymään, jonka varsinkin yliopistokaupungeissa olen tottunut näkemään: opiskelija, jolla on selässään juuri tämä reppu ja tyyli on hiukan, sanoisinko hippimäinen, tai "vihreä".

Voi olla että itsessänikin on hitunen molempia edellä mainittuja ominaisuuksia, mutta se ei kuitenkaan saanut minua kiinnostumaan kyseisestä repusta.
Kiinnostumiseni heräsi, kun näin jossain kuvan hienosta keksinnöstä: repun sisälle erikseen ostettavasta lokerikosta, jossa on omat lokerot kameralle ja muille kameratarvikkeille.

Jotain tällaista olen kaivannut jo pidempään. Matkoilla olen tähän asti mieluummin kantanut kameraa repussa, kuin möhkälemäisen suuressa ja huonosti olalla pysyvässä kameralaukussa, mutta tavallisessa repussa ei voi pitää mukanaan kaikkea tarvittavaa, koska kameran osat voisivat kolhiintua irrallisina repun pohjalla heiluessaan.
Tämä ihmelokerikko on nimeltään PHOTO INSERT (klikkaa) ja sitä valmistaa Fjällräven.


Mielestäni tämä oli niin hieno idea, että marssin heti paikalliseen ko. tuotetta myyvään liikkeeseen sitä kyselemään. Se oli kuitenkin valitettavasti loppu, eikä sitä kuulemma ole valmistajaltakaan juuri nyt saatavissa. Netistä ei tänne Ahvenanmaalle tilaaminen ole ihan yksinkertaista, joten jään odottelemaan että sitä saataisiin tuohon liikkeeseen.

Mutta minullahan ei ollut tuota reppuakaan ennestään, joten kun Chipsin tehtaanmyymälä mainosti pari viikkoa sitten samaista reppua, joka myydään karkeilla ja popcorneilla ja chipseillä täytettynä, niin kiinnostuin asiasta ja niinpä ostin eilen tällaisen herkkupakkauksen. Sisältöineen se maksoi suunnilleen saman verran kuin tyhjä reppu normaalisti maksaa, joten sokerirottana tartuin tarjoukseen.

Nyt puuttuu enää tuo mainio lokerikko repun sisälle pantavaksi. Jos ei kohta kuulu soittoa paikallisesta liikkeestä, niin pitänee ruveta etsimään netistä liikettä, josta voisin ko. tuotteen tilata ilman hankalia tullimuodollisuuksia.

  

perjantai 27. helmikuuta 2015

HEI HELMIKUU!

HELMIKUU ihan loppumaisillaan.
Niinpä onkin aika tehdä kooste helmikuun kuvista. Tämä haaste löytyy PIENI LINTU-blogista täältä. Sieltä löydät myös muiden bloggaajien helmikuu-postauksia pikku hiljaa.

Sää on ollut vaihteleva, vaikkakin lämpötila on pysynyt aika tarkkaan joko asteen tai pari nollan yläpuolella tai saman verran alapuolella.
On saatu vettä, räntää, hiukkasen luntakin ja auringonpaistetta.

Tulppaanien aika on koittanut, liukkaudelta on suojauduttu nastoitettujen kenkien avulla, peittoja virkattu, kävelty lenkkejä päivittäin, unohdettu työasiat ja järjestetty eläkepapereita kuntoon, sanouduttu irti työstä ja nautittu vapaista päivistä.

Nyt odotellaan kevään etenemistä, eikä missään nimessä enää lunta tai pakkasia tänne, kiitos!
Suunnitelmissa on kaikkea pientä projektia mökillä.
Lapissa käydään kuukauden päästä, mutta se onkin sitten jo maaliskuun koosteen sisältöä.


Nopeasti nämä kuukaudet vierähtävät eikä aikakaan ole tullut yhtään pitkäksi, vaikka lomalla olen ollut jo seitsemän viikkoa. Joka aamu on ihana herätä omaan tahtiin, tapahtuu se sitten aikaisin tai vähän myöhemmin.

Mitähän mukavaa tämä helmikuun viimeinen perjantai tuo mukanaan?


keskiviikko 25. helmikuuta 2015

KEVÄISIÄ TUNNELMIA

Ihana kevätpäivä!
Kävelylenkkimme suuntautui Lilla Holmeniin, joka on ihan kaupungin keskustassa. Siellä on kesäisin paljon riikinkukkoja ja lintutalossa eksoottisempia lintuja. Myös kaneja voi siellä käydä katselemassa. Vähän matkan päässä tästä on uimaranta ja siellä voi talvella harrastaa avantouintia. Kaksi uimaria istui nytkin kylpytakeissaan laiturilla auringossa.

Paikoitellen on vielä jäätä, mutta suurin osa merestä on sulana.



Tästä on uimarien hyvä pulahtaa veteen.

Seinustalla, tuulelta suojassa oli hyvä nauttia hetkinen auringonpaisteesta.


Kotiin kuljimme keskustan kautta ja otin kuvan tästä ihanasta mainospolkupyörästä, joka on mielestäni niin viehättävä.

Oletko jo käynyt katsomassa kuviani Instagramissa? Siellä on samojakin kuvia kuin täällä blogissa, mutta myös sellaisia, joita en blogiin ole laittanut. Sinne pääset TÄSTÄ.

Oikein aurinkoisia kelejä kaikille!

maanantai 23. helmikuuta 2015

KYLMÄÄ

Värikollaasi-haasteen teema on tällä viikolla KYLMYYS.

Kylmää ei oikein ole meillä päin tänä talvena ollut, mutta vanhoista kuvista löytyi sentään kylmän näköisiäkin kuvia. Keskimmäinen kuva on kuitenkin tämän vuotinen mökkirannasta otettu. Vasemman puoleisen kuvan olen ottanut Lapissa ja oikealla ylhäällä mökiltä otettu kuva parin vuoden takaa. Oikealla alhaalla on kaupunkikodin ikkunoiden kuuraa.

Lisää kylmiä kuvia löydät tästä klikkaamalla.


MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA KAIKILLE LUKIJOILLE!

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

INSTAGRAMIA JA VÄHÄN MUUTAKIN




Tänään on taas vaihteeksi maa valkoisena ja se ei tunnu ollenkaan mukavalta, täällä kun on oltu jo pidemmän aikaa niin kevään odotustunnelmissa. Mielessä pyörii jo yhtä ja toista mökillä tehtävää juttua, mutta sinne ei ihan kauheasti kuitenkaan vielä houkuta mennä, kun ulkona ei paljoa vielä pysty tekemään.

Muutama viikko kun on menty eteenpäin, niin eiköhän jo sinne taas mennä.

 Maaliskuun lopulla matkustamme Lappiin ja siellä varmaan silloin onkin parhaat hiihtokelit, joten suksiakin pääsee kokeilemaan ensi kertaa tänä talvena. Jännää on myöskin nähdä miten pitkälle tyttären perhe on päässyt projektissaan ja ehkä meistä on jotain apua kaikissa järjestelyissä.

Mökkiä ja Lapin matkaa odotellessa on mukava touhuta täällä kotona. Niin koukussa sananmukaisesti olen nyt virkkaamiseen, että kun sain yhden peiton valmiiksi, niin kohta on toinen peitto jo puolessa välissä.

Nyt näyttää lumi sulaneen jalkakäytävillä vesilammikoiksi. Pitääkin kohta lähteä taas askeleita keräämään.

MEIDÄN MÖKKI JA KAUPUNKIKOTIa voit nyt seurata myös INSTAGRAMISSA, jonne pääset sivupalkissa olevaa tunnistetta klikkaamalla. Vielä siellä ei ole kuin pari kuvaa, mutta lisää tulee, kunhan ehdin.

HEI!

torstai 19. helmikuuta 2015

TAAS SE ON ISKENYT!

Täällä kärsitään kuumeesta! Eikä tämä ole mitään nuhakuumetta, vaan autokuumetta. Kun kevätaurinko alkaa lämmittää ja suunnitelmissa on mökkireissut ja kesällä mökillä asuminen, niin tämä kuume iskee armottomasti. Tätä kuumetta hiukan alentaa se, että siirryn kohta eläkeläisten kastiin ja silloin eivät nuo tulot tunnetusti ole kovinkaan häävit.

Vastaavasti kuumetta nostaa se, että J:llä on harrastus, joka vie aikaa päivästä kesäaikaan jopa neljä tuntia  ja tämä useaan kertaan viikossa. Päästäkseen tuota harrastustaan harrastamaan, tarvitsee hän tietysti auton, koska mökiltä on harrastuspaikkaan liian pitkä matka käveltäväksi. Sillä aikaa kun hän on harrastamassa, olen minä "vankina" mökillä. No, eihän siellä olo hullumpaa ole, itse asiassa aivan ihanaa, mutta tietty vapauden tunne siinä häviää, kun ei pääse sieltä mihinkään ilman autoa. J kyllä ehdottaa, että minä voisin viedä ja hakea hänet harrastukseen, mutta se tuntuu turhan monimutkaiselta ja vaatii ajankäyttöön erinäisiä suunnitelmia. Viime kesän pärjäsimme yhdellä autolla, mutta silloin olin vielä työelämässä, joten vapaa-aikaa ei ollut niin paljon kuin nyt.

Nyt on siis haaveissani jälleen kerran oma auto. Minulla on ollut tähän mennessä yhteensä kuusi autoa. Viimeisen niistä myin vuosi sitten, kun päätimme olla nuukia , koska "emme me kaksi ihmistä kahta autoa tarvitse".

Autoni ovat aina olleet pieniä, koska en tykkää suurista autoista. Näin symppistä kuin tämä tässä kuvassa, minulla ei ole koskaan ollut, mutta muita pieniä kyllä.

Punainen väri taitaa olla melkein lempivärini autoissa, vaikka omista autoistani vain yksi on ollut punainen. Kaksi on ollut keltaisia ja loput kolme sinisiä. 

Kaikki autoni ovat olleet käytettynä ostettuja, paitsi yksi, jonka ostin ihan uutena. Kun sen sitten aikanaan myin, niin saimme siitä saamillamme rahoilla remontoitua asuntomme muutettuamme Turun keskustaan emmekä enää tarvinneet kahta autoa.
Avoautoa en ole koskaan omistanut, mutta se voisi olla kesällä mukavan vilpoinen.

Tämän toin mukanani kun muutimme takaisin Ahvenanmaalle. Sen myymistä olen vähän katunut jälkeenpäin ja näen sitä verrattain usein täällä liikenteessä. Rekisterikilvet ovat tosin vaihtuneet tänne muuton myötä.

Ei nyt auta haikailla menneitä ja onhan niitä autoja saatavilla vaikka kuinka paljon, jos sellaisen hankkimiseen tarpeeksi syitä löytyy!

Oma auto tuo joka tapauksessa ihanan vapauden tunteen, niin isoille kuin pienillekin!

Saa nähdä paraneeko tämä kuume järkevällä ajattelulla, vai saavatko tunteilut ja haaveilut omasta pienestä menopelistä voiton.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

COMMUNAL GLOBAL





KESKIVIIKON KUVAT

Pieni Lintu-blogissa on aina keskiviikkoisin kuvia, joissa ympäri maailmaa asuvat ihmiset julkaisevat kuviansa. Kuvia ja kirjoituksia voit katsoa myös Communal Global-sivulta, täältä.


Omat tämän keskiviikon kuvani ovat mökiltä, jossa metsää on kaadettu aika lailla ja katkaistujen puiden runkojen sahauspinnat ovat saaneet hienoja aaltomaisia kuvioita.

Aaltoja on myös tulppaanien maljakossa.
Tulppaanit sai eilen J syntymäpäivänsä kunniaksi. Minulta hän sai lahjaksi myös tekemäni isoäidin neliöistä kootun torkkupeiton. Se ei kylläkään ollut mikään yllätyslahja, koska hän on virkkaamistani saanut katsella päivittäin. Nyt olen jo aloittanut toista peittoa, joka on väritykseltään aivan toisenlainen kuin tämä aikaisempi, mutta kuvio on sama. Että, tykkään tehdä noita neliöitä! Jospa nyt eläkeläisenä rupeaisikin noita tekemään vähän enemmänkin.

Toinen mökiltä napattu kuva on kävyistä, jotka ovat pudonneet puusta, joka oli kaatunut tien poikki. Sen J sahasi kappaleiksi, että jaksoi siirtää sen syrjään tieltä päästääkseen jatkamaan ajoa mökille.

Tänään tapaan ystävän ja entisen työkaverin ja menemme katsomaan näyttelyä ja varmaan nautimme kahvitkin kuulumisten vaihdon parissa. Voipa olla, jos mahdollista, että otan muutaman kuvankin, jotka näytän teille myöhemmässä postauksessa. Olen vaan vähän arka kuvaamaan tuollaisissa paikoissa. Kameran esille ottaminen tuntuu vaikealta, jos muita ihmisiä on paljon paikalla, mutta kännykällä saa jotenkin vähän "salassa" näpsittyä kuvia. Miksikähän toikin on niin vaikeaa? Otetaanhan valokuvia vaikka missä, eikä kukaan sitä ihmettele, mutta siinä vaan on jokin vaikeus, varsinkin jos ei kuvaa jotain ihmistä, vaan ottaisi kuvan vain esineistä tms. Pitäisi kai vain rohkaistua enemmän tässäkin asiassa. Vai mitä?

Rohkeaa tai ei, niin nyt toivotan kaikille oikein REPÄISEVÄÄ keskiviikkoa!

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

KEVÄÄN MERKKEJÄ

Ihan ensiksi haluan kiittää kaikista kommenteista edelliseen postaukseen. Jokainen kommentti on kullan arvoinen minulle!

Viikonloppu alkaa olla viittä vaille vietetty. Oltiin yötä mökillä pitkästä aikaa. Sää oli tuuleton ja pakkasta oli pari astetta. Mökkitie oli paikoitellen paljas, mutta varjopaikoissa pinta oli vielä jäinen. Mökille päästyä J rupesi saunan lämmitykseen ja minä rupesin purkamaan ruokakasseja jääkaappiin.
Luonto on tähän aikaan talvesta tosi hiljainen, ja merikään ei kohissut, niin kuin yleensä, koska oli niin tuuletonta.


Rannassa veden pinnassa oli ohut riite, joka on kuin pitsiä.


Ohuita jäälauttoja on pakkautunut aivan rantaviivaan.


Aurinko on juuri laskenut, mutta päivät ovat jo pidentyneet aika paljon.

Metsässä on vielä jonkin verran lunta varjopaikoissa, mutta monissa paikoissa maa on ihan vapaa lumipeitteestä.

Kuuluu pientä rapinaa, kun kauempana lainehtiva vesi liikuttelee jäälauttoja.

Tämä päivä oli eilistä aurinkoisempi ja eilen rannalla olleet jäälautat ovat mystisesti ajelehtineet jonnekin. Nyt näkyy vain avovettä ja yksi joutsenkin uiskentelee rannassamme.
Auringon myötä kaipuu kevääseen kasvaa ja maltan tuskin odottaa, että kaikki lumi sulaa pihalta ja pääsee taas maata kuopsuttelemaan.

Tällä kertaa mökkireissumme oli vain yhden yöpymisen pituinen, mutta kunhan kevät vähän tästä edistyy, niin muutamme taas mökille.

Tänään olemme viettäneet laskiaissunnuntaita ja kotimatkalla poikkesimmekin ostamaan laskiaispullat, jotka kahvin kanssa nautimme jälkiruoaksi.


lauantai 14. helmikuuta 2015

YSTÄVÄLLE

YSTÄVÄLLE

Muista minut, ystäväni,
kun aikasi rientää iloisesti.
Muista minut, ystäväni,
kun vastatuulet puhaltavat.
Kun haluat keventää mieltäsi,
muista minut, ystäväni.
Kun kaipaat lohdutusta,
muista minut, ystäväni.
Sitä varten ystävät ovat.

(Lainaus kirjasta: Onnea nyt, onnea aina
toim. Pirkko-Liisa Perttula)

LEPPOISAA LAUANTAITA JA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ !


perjantai 13. helmikuuta 2015

TAIVAAN TULET

Perjantai ja kolmastoista päivä.

Tällaiset olivat näkymät olohuoneen ikkunasta hetki sitten. Lentokoneita on suhautellut pitkin ja poikin kaupunkimme yllä. Vaaleanpunaisina näkyvät niiden jättämät jäljet taivaalla. Tässä vielä näyttäisi päivästä tulevan aurinkoinen, mutta nyt on taivas pilvessä. Tietäneekö jonkinlaista sadetta?



Keittiön ikkunasta avautuu vastaavasti tällainen näky.

Talossamme on muutaman viikon ajan tehty kellarin putkiremonttia ja autotallien lattioiden alta on vedetty uusia putkia. Ennen putkien asentamista jouduttiin betonilattiaa purkamaan ja nyt kun uudet putket on saatu paikoilleen, niin lattiaan laitetaan uutta betonia putkien peittämiseksi ja siksi tämä laite on tuotu pihalle.

Tämä päivä pitää sisällään kaikenlaista. Viikonlopuksi olemme suunnitelleet mökille menoa jos ilma ei ihan mahdottomaksi mene ja siksipä pitää mennä laittamaan lämpö suuremmalle, että huomenna on sopivan lämmintä kun sinne saavumme. Onneksi matka ei ole pitkä.

Iltapäivällä tavataan lapsenlapset.

Illaksi olen menossa "ompeluseuraan" ja tällä kertaa järjestämme tarjoilut nyyttärien tapaan. Kaikki innostuivat ajatuksesta ja yhteisestä sopimuksesta päätimme että tänään syötäisiin hernekeittoa (!) jonka minä lupasin valmistaa. Yksi toinen tekee jälkiruoan, yksi hankkii punssin hernekeiton kanssa nautittavaksi, yksi leivän ja toiset sitten jotakin muuta. Tämä oli kaikkien mielestä kiva idea, niin ettei yhden osalle lankea vastuuta kaikesta järjestämisestä.
Tällä kerralla minulla olisi mukaan otettavaksi myös varsinaista ompeluseuratavaraa, nimittäin virkkuutyö, mutta viime aikoina ompelut ovat kyllä jääneet vähemmälle tässä puheliaassa porukassamme.

VAUHDIKASTA PERJANTAITA JA HYVÄÄ VIIKONLOPUN ALKUA KAIKILLE!