keskiviikko 5. elokuuta 2015

VIHDOINKIN KESÄ!

Olikohan eilinen kesän lämpimimpiä päiviä?

Siltä ainakin tuntui kun kävelin kylän raittia ja olin laittanut päälleni pitkähihaisen jakun. Se oli pakko riisua alkumetreillä kun tuli kuuma.

Mökiltä lähtiessä puhalsi reipas merituuli, mutta ylhäällä kylässä ei tuulesta ollut tietoakaan. Onneksi postilaatikkomme on kylässä ja sinnepä sujautin jakkuni, ettei tarvinnut sitä kannella mukana.

Kun saavun mökiltä kylälle, ohitan ensimmäiseksi maatilan, jossa lehmien lisäksi kasvatetaan hevosia.
Usein mökkitiellämme näkyykin tilan hevosia ratsastajineen. Nyt tuntuivat hevoset olevan päivälevolla, kun vain muutama näkyi ruohoa syömässä.



Enää ei kovinkaan usein näe heinäseipäitä pelloilla, mutta nämä valkoiset möhkäleet ovat sitäkin tavallisempi näky.

Jatkan matkaani eteenpäin.

Ohitan juhannussalon, tuulimyllyn ja maitolaiturin, sekä kylän kauneimman ja hyvinhoidetuimman talon ja pihapiirin.

Saavun peltoaukeamalle, jossa kypsyvä vilja lainehtii hiljaa tuulessa ja auringonvalo korostaa viljan keltaisuutta.

Rakastan sitä näkyä, kun maisema aukeaa avoimena silmän kantamattomiin. Se on yhtä hieno näkymä kuin meren selkä, jossa aurinko kimaltelee.

Tie kiemurtelee mukavasti ja sora rapisee jalkojen alla. Tien mutkassa, melkein tiellä, on vanha kivijalka. Tässä varmaan on aikoinaan ollut navetta.

Noista muhkeista kivistä saisi vaikka hienon kiviaidan mökin ympärille.

Vaan eipä minulla ole lupa niitä ottaa ja miten ottaisinkaan? Ei ole minulla sellaisia koneita ja muita apuvälineitä, kuin TV:n remontti-ja puutarhaohjelmissa, joissa kaikki työ ja raskaiden massojen siirto tapahtuu hetkessä koneiden avulla.

Maalaistaloja pilkottaa siellä täällä. Tämä ruusuaidan takana näkyvä ihana vanha talo näyttää siltä, että siellä ollaan pääasiassa kesäisin.

Useita istuinryhmiä näkyy pihassa ja kuvittelen mielessäni kaunista kesäpäivää, kuten tänään, ja näen lasten juoksevan pihamaalla ja aikuisten istuskelevan kahvilla aurinkovarjon alla.
Voi, ihania kesäpäiviä!



Autolla samoja teitä ajaessa jää paljon huomaamatta, mutta hiljalleen kävellessä ehtii näkemään paljon enemmän.

Että tykkään vanhojen rakennusten ja pihapiirien katselemisesta!

Tie jatkuu vielä pitkälle, mutta käännyn takaisin.
Vielä on käveltävä takaisin mökille, mutta mikäs on kävellessä tässä lämpimässä säässä.

Metsässä on melkeinpä tukahduttavan kuumaa, mutta mökille saavuttua puhaltaa taas tuttu, raikas merituuli.



Tänään tuntuu tulevan yhtä lämmin päivä kuin eilen.

Joko muuten olet käynyt äänestämässä suosikkikohdettasi Parhaat mökkiniksit-blogikilpailussa (klikkaa). SieLlä on minun blogini lisäksi monia muitakin blogeja. Äänestämällä sinulla on mahdollisuus voittaa Muurikka- mökkikeittiö.


NYT EI MUUTA KUIN OIKEIN LÄMMINTÄ KESÄPÄIVÄÄ KAIKILLE!

13 kommenttia:

  1. Kiva oli kulkea mukanasi!:) Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa oli saada seuraa, vaikkakin vain tätä kautta!

      Poista
  2. Kiitos, että pääsimme tutustumaan tuohon ympäristöön - sinulla on kyllä ihana lomapaikka!
    Ja kuvat taas kerran upeita!
    Hyvää elokuuta, Krisse <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi valittaa tätä maalaiskylän tunnelmaa.
      Sinulle myös ihanaa loppukesää!

      Poista
  3. ♥oo-la-laa..täällä aina yhtä kauniita kuvia!

    VastaaPoista
  4. Ihana retki :) ihania kuvia :) voi miten oli viehättävä tuo punainen talo joka pilkisteli puiden lomasta :)

    VastaaPoista
  5. Lämmin sää ja hiljainen kylätie; mikä yhdistelmä!

    VastaaPoista
  6. Onpa kaunis kylän raitti! Tuolla mieli lepää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhoittavaa on kävely tuolla, se täytyy myöntää. Kuin aika olisi pysähtynyt.

      Poista
  7. Hieno kyläraitti! Vanhat rakennukset ovat kyllä niin hienoja ja on aina hauskaa ajatella, ketä kaikkia niissä asuu ja kuinka monta sukupolvea mahdollisesti. :)

    Hyviä unia Kristiina <3

    VastaaPoista