torstai 27. marraskuuta 2014

JOULUMIETTEITÄ

Näin joulun ajan lähestyessä rupeaa miettimään tätä kaikkea jouluun ja sen valmisteluihin liittyvää.
Silloin tuleekin se joulustressi. Postiluukusta tipahtelee lelukuvastoja toisensa jälkeen ja TV ja lehdet tyrkyttävät sitä ja tätä tarpeellista ja tarpeetontakin, mikä ehdottomasti täksi jouluksi olisi hankittava.
Kaikki perinteiset jouluruoat olisi ehdittävä tekemään, itse tietysti alusta alkaen ja koko koti siivottava lattiasta kattoon.
Joulukortit, mieluiten itse valmistetut, pitää saada ajoissa lähtemään.
Ja kuusi, se oikea luonnon kuusi kaikkine koristeineen. Ja mikä onkaan tämän vuoden väri koristeille?
Sukulaisten haudoillakin pitää ehtiä käymään, mieluiten jouluaattona, jolloin kaikki muutkin siellä käyvät.

Näihin kaikkiin "täytyy"-asioihin olen itsekin syyllistynyt useimpina jouluina ja myönnän tekeväni niin vieläkin.

Ensinnäkin, ne lahjat.
Koska joulupukki ei ehdi ihan kaikkia lahjoja valmistaa, pitää meidän auttaa häntä. Mutta riittäisikö vähän vähempi? Mitä ostaa lapselle, jolla jo on leluja pilvin pimein ja vaatteita ei ainakaan teineille enää osaa ostaa juuri sellaisia että olisivat mieluisia.
Olemme ratkaisseet asian niin että kyselemme vanhemmilta mitä lapset ovat toivoneet ja tässä kohtaa tulevatkin ne lelukatalogit tarpeeseen, että nähdään mikä vekotin kätkeytyy noiden itselle mystisten nimien taakse. Sitten on hiukan helpompi mennä kauppaan kun tietää edes minkä näköistä lelua ollaan ostamassa.
Usein toivottuja lahjoja ovat olleet koululaisille jonkin lehden tilaus määräajaksi. Vaatelahjakortti on myös hyväksi havaittu lahja.
Aikuisille perheenjäsenille on meillä ollut tapana antaa jotain myös. Mietin, häviäisikö joulun tunnelmasta paljon, jos vain lapset saisivat lahjoja?

Jouluruokien kohdalla olisi ainakin meidän perheessä tehdä pientä karsintaa. Laatikot tehdään joka vuosi, tosin kaupan valmiista soseesta, mutta joulun jälkeen osan saa aina heittää roskiin, koska jouluruokia ei kuitenkaan kukaan halua syödä paria päivää kauempaa. Kinkun koko pienenee meillä vuosi vuodelta, mutta tilalle tulee muuta herkkua. Hiukan jotain uutta taitaa olla joka joulu, mutta silloin tietysti pitäisi jättää pois jokin niistä perinteisistä herkuista.
Makeaa joulusyömistä ei meillä kauhean paljoa harrasteta. Joulutortut ja piparit sekä jokin kakku riittävät joulukahville.

Siivouksen kohdalla meillä taidetaan lipsua eniten näistä jouluvalmisteluista. Riittää kun koti on suhteellisen pölytön ja tavarat paikoillaan. Tavaroista puheen ollen tuottaa vähän vaikeuksia löytää kaikki normaalisti käytössä olevat kodin sisustuskoristeet joulun jälkeen, kun ne on joulukoristeiden esille oton yhteydessä tungettu mikä mihinkin kaapin nurkkaan. Tosin pyrkimyksenäni on, että laittaisin nämä tavarat samaan laatikkoon, josta olen ottanut esille joulujutut, mutta tämä ei ihan aina onnistu. 

Joulukortteja meiltä lähtee vuosittain noin kolmisenkymmentä. Joskus olen tehnyt kortteja itse, mutta yleensä ostan valmiita kortteja. Tietysti on kivampi saada sellainen kortti, jonka joku on ajatuksella tehnyt ja vieläpä kirjoittanut kivan, hiukan tavanomaisesta poikkeavan joulutoivotuksenkin mukaan. Olisiko joulukirje jotain? Se kävisi pienestä lahjastakin.

No joulukuusen hankintaa meillä ei tarvitse sen enempää pohtia, kun hankimme viime vuonna ikikuusen ja se otetaan esille tänäkin vuonna. En tiedä mikä on tämän vuoden trendiväri koristelussa, mutta laitetaan kuuseen sen värisiä palloja kuin itsestä koristeluhetkellä hyvältä tuntuu.

Omaistemme haudoilla kävisimme mekin, tosin aikaisin jouluaattoaamuna, kuten teimme aina Turussa asuessamme. Nyt on matka sinne niin pitkä, että saamme muistella heitä vain mielessämme, emmekä voi sytyttää kynttilää haudalle.

Jokainen meistä tekee joulustaan oman näköisensä ja hyvä niin. Yleispätevää ohjetta joulun viettoon on mahdoton antaa. Tärkeintä on varmaan se että kaikilla olisi hyvä ja rauhallinen mieli, oli se sitten saavutettu joulua pikku hiljaa valmistellen, tai arjen kiireen keskellä touhuten.

Viikonloppuna onkin sitten jo ensimmäinen adventti.

Yritetään rauhoittua, kyllä se joulu sieltä tulee tänäkin vuonna.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

NO NYT MENI SÄHKÖT

Tämä päivä aloitettiin romanttisesti kynttilän valossa. Tai oliko se nyt sitten niin romanttista, kun koko kaupunki oli säkkipimeä sähkökatkoksen takia.
Onneksi näin adventtiaikaa lähestyttäessä olivat kynttilät ihan käden ulottuvilla ja kun niitä tarpeeksi monta sytytti, niin näki jopa lukea. Kahvin ehdin keittää juuri ennen kuin sähköt menivät poikki.

Katkos kesti  vain puolitoista tuntia, eikä minulla ollut kiire mihinkään, mutta monilla jotka olivat juuri valmistautumassa töihin lähtöön oli tietysti vaikeampi tilanne. Manner-Suomessahan nuo päiviä, ehkä viikkojakin kestävät katkokset ovat aika yleisiä, mutta täällä ne yleensä ovat lyhytaikaisia.
Aamuvuorolaisilla oli ollut vähän vaikeuksia saada mummujen aamutoimia tehtyä pimeässä. Apuna oli sentään ollut muutama pattereilla toimiva kynttilä valoa tuomassa.

Nytkin tuntuu olevan jotain häikkää nettiyhteyksissä, johtuneeko "huonosta sähköstä" vai mistä, mutta nukkumaanhan tässä kohta on mentävä, joten ei anneta sen häiritä.

Hei!

tiistai 25. marraskuuta 2014

AINA MUKANA

Taas on koittanut se aika vuodesta, jolloin useimmat meistä hankkivan  uuden almanakan tulevalle vuodelle.  Minulle ammattiliiton jäsenenä tulee uusi allakka automaattisesti aina vuoden lopulla. Superin almanakat ovat viime vuosina olleet toinen toistaan kauniimpia. Herkullisia värejä ja kauniita kuvioita kansissa, jotka voi halutessaan vaihtaa jos on sattunut tykkäämään vaikka edellisen vuoden kansista enemmän kuin tämän vuoden, niin vaihto onnistuu, kun ei kannessa nykyisin lue vuosilukuakaan. 

Olen kuulunut Superiin jo yli kaksikymmentä vuotta ja säästänyt kaikki almanakat tältä ajalta, joten niitä onkin kertynyt aika nivaska. Tykkään siitä, kun voi jälkeenpäin tarkastella miten menivät vaikka työvuorot aikaisempina jouluina, muutenhan en ainakaan minä niitä muista. 

Sinertävä almanakka oikealla etualalla on uusin, vuoden 2015 almanakka. En vielä tiedä onko se minulle viimeinen Superin lähettämä, kun en ole vielä päättänyt haluanko eläköitymisen jälkeen edelleen kuulua ammattiliittoon. Pitää tutkia tarkemmin mitä etuja siitä olisi. Kymmenen euron vuosittainen jäsenmaksu ei ainakaan suurelta vaikuta, kunhan nyt ensin näen mitä etuja eläkeläisenä ammattiliittoon kuulumisesta on.
Koskaan en ole ollut mitenkään aktiivinen jäsen, enkä ole käynyt paikallisissa kokouksissa. Mahdollisen työttömyyden uhan takia kai tähän useimmat liittyvät, niin minäkin. Onneksi ei ole tarvinnut päivääkään olla työttömänä valmistumisen jälkeen, vaikka asuinpaikkakuntaakin on vaihdettu useamman kerran.
Nyt ei enää tarvitse kohta almanakkaa ainakaan työvuorojen muistamiseen, mutta kirjoitan kyllä kaikki muutkin tärkeät muistamiset siihen.
Nykyisenä älypuhelimien aikana varmaan ainakin nuoremmat tekevät muistiinpanonsa puhelimella, mutta minä haluan tehdä sen paperille ja siinä aina mukana laukussa kulkeva kalenteri on minulle ihan täydellinen.

Mutta kyllä meidänkin perheessä modernisoidutaan pikku hiljaa. Meille on aina tullut Turun suurin päivälehti, vaikka olemme monia vuosia asuneetkin täällä Ahvenanmaalla. On kuitenkin kiva pysyä vähän kärryillä entisen kotikaupunginkin asioista. Mutta kun ei asu lehden ilmestymispaikkakunnalla, vaan täällä, niin ongelmaksi ja harmituksen kohteeksi on muodostunut se, että lehti ei koskaan kopsahda postiluukusta aamutuimaan, vaan vasta päiväpostin kanssa. No, ratkaisu tähän asiaan on ollut meillä se, että luemme tämän päivän lehden vasta huomenna aamulla aamukahvia juodessa, eli aina päivän myöhässä. Tämä vielä menettelisi, mutta kun sää-ja muista olosuhteista johtuen lehti ei aina tulekaan edes päiväpostissa, vaan vasta päivän tai kahden päästä, niin toisinaan käy niin, että yhtenä päivänä tulee vaikka kolmenkin päivän lehdet. Ja se taas on sitten jo liikaa yhdelle kerralle luettavaksi.
Tähän suivaantuneina päätimme muuttaa tilauksen digi-lehdeksi. Nyt saamme aina saman päivän lehden luettavaksi, eikä sunnuntainkaan lehteä tarvitse itse hakea postista, vaan se on napin painalluksen päässä netissä.
Ja vielä yksi hyvä juttu on se, että digi-lehti on n. sata euroa halvempi vuosimaksultaan kuin paperilehti.
Onhan siinä oma viehätyksensä, kun saa lukea paperilehteä, mutta edellä mainituista syistä tämä tuntuu paremmalta meille. 

Ensi vuoden almanakassa on muutaman työvuoron lisäksi yksi tärkeä merkintä.

Iloisen värisiä ja kauniita kalentereita. Kiitos Super!

maanantai 24. marraskuuta 2014

TÄHTIÄ

Tämän aamupäivän aikaansaannoksia; adventtitähdet pariin ikkunaan. Tämä valkoinen tähti on uusi hankinta tälle vuodelle. Halusin ison valkoisen tähden olohuoneen ikkunaan ja Clas Ohlsonilta se löytyi. Ostin kaikkein suurimman heidän mallistostaan ja mietin hieman sitä, onko se liiankin iso tähän ikkunaan, mutta pienen sovittelun jälkeen saatiin se asettumaan hyvin paikoilleen ja eihän se liian isolta näytä.
Nuo tähtien asettelut ja avaamiset ovat aina vähän hankalia ja muutama ärräpää taisi nytkin lipsahtaa ennenkuin se tuonne ylös saatiin. Ajattelin jo, ettei sitä voi tähän laittaakaan, mutta kun nostettiin se mahdollisimman lähelle ikkunan yläreunaa, niin sitten tuntui että hyvin sopii. Meillä on aikaisemmin ollut samassa ikkunassa kaksi pienempää, jalallista tähteä, mutta ne tuntuivat liian pieniltä, kun ikkuna kuitenkin on koko huoneen levyinen.

Näin päivänvalossa tähti näyttää punertavalta kun valo on sytytetty. Saa nähdä sitten miltä näyttää pimeällä.

Koska tähti on näinkin iso, niin muuta joulukoristelua ei tähän mielestäni kaipaakaan.

Nyt laitoin aikaisemmin olohuoneen ikkunoissa olleista kahdesta tähdestä toisen keittiön ikkunaan. Myös se on puhtaan valkoinen, mutta lampun valo saa sen päivällä näyttämään punertavalta.


Kynttelikköjä ei tänä vuonna laiteta ollenkaan ikkunoihin, vaan joka huoneeseen tulee tähdet, joita meillä jo ennestään onkin riittävästi.
Viikonloppuna vietetään jo ensimmäistä adventtia.

Tämä viikko on minulle taas työviikko, joten aamukamman "piikit" alkavat taas vähetä.

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

perjantai 21. marraskuuta 2014

RUUSUJA JA PIKKUJOULUJA

Eipä ole kovin marraskuiset näkymät saarellamme tänään. Kirkon kupeessa kukkivat vielä ruusut täyttä päätä. Lämpömittari näyttää plus neljää.

Saa nähdä kuinka kauan kestää ennen kuin saadaan lunta. Viime talvenahan lumi tuli vasta joskus tammikuun loppupuolella ja se pysyi maassa noin yhden päivän. Melkein toivon ettei lunta tulisi ollenkaan tänä talvena vaikka luonto lumisena kaunis onkin.

Joko teillä on lunta?

Pikkujoulukausi on taas kerran käynnistynyt ja tänäkin viikonloppuna moni viettää työpaikkansa pikkujouluja.
 Oikein hilpeitä pippaloita teille joille asia on ajankohtainen ja meille muille toivotan muuten mukavaa viikonlopun alkua!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

MUSTAVALKOISTA

Tämän postaus sisältää paljon mustavalkoisuutta.
Postaus on haaste PIENI LINTU-blogista (klikkaa) ja siinä annetaan joka viikko jokin määrätty aihe josta postaus tehdään. Tämän viikon aihe on MUSTAVALKOINEN.
Musta ja valkoinen ovat monen suosikkivärejä vaatteissa ja myös sisustuksessa. Ja tyylikkäitä värejähän ne ovatkin.  Itselleni on suosikkiväri vaatteissa juuri tuo musta ja valkoisella on sitten taas sisustettu kotia aika paljon.

Mökillä olemme käyttäneet valkoisen ja mustan lisäksi kirkkaita, iloisia värejä, kuten tässä valkoisten paneelien ja mustaksi maalatun hyllyn yläpuolella iloisen kesäistä tapettia. Lisää tämän mökkimakuuhuoneen remontista voit katsoa TÄÄLTÄ (klikkaa).

Mustavalkoisuutta on myös nähtävissä kun kävelee pikkukaupunkimme kaduilla. Aina ei mustavalkoisuus ole ihan käsin kosketeltavassa muodossa. Tämä SULJETTU-kyltti edustaa loistavasti sitä mustavalkoisuutta minkä täällä Maarianhaminassa huomaa selvästi eli moni asia on joko-tai. Nimittäin talvella koko kaupunki on melkein Stängt-Closed, mutta keväällä herätään eloon ja paikat avautuvat ja kesäkuukausien ajan kaupunki suorastaan kuhisee vierailijoista. Eräänlaista mustavalkoisuutta mielestäni tämäkin.
Kielipolitiikka on myös täällä aika usein varsin mustavalkoista. Toivoisin sen olevan harmaata eli pyrittäisiin itse kukin ymmärtämään oman äidinkielen tärkeys, mutta arvostettaisiin myös toisen äidinkielen omaavan ihmisen halua ja oikeutta käyttää omaa kieltään.

Tällaistakin mustavalkoisuutta voi täällä nähdä. Suloinen Vide-kissa on puolittain musta ja puolittain valkoinen. Mahdotonta on sanoa kumpi niistä on päävärinä.

Pihalla palavat kynttilät ovat valkoiset, mutta lyhdyt näyttävät pimeässä aivan mustilta. Päivänvalossa ne taas ovatkin valkoiset. Ehkä meidän ihmistenkin olisi hyvä oppia näkemään asioita eri valoissa, eikä  aina niin mustavalkoisina.

Kaikki nämä mustavalkoisuutta edustavat kuvat olen ottanut tällä mustalla kamerallani, joka on minulla käytössä lähes joka päivä. Liina jonka päällä kamerani on, on myös mustavalkoinen ja se on myös ahkerassa käytössä.

Tämä päivä ei ainakaan sään puolesta ole mustavalkoinen. Maassa ei ole valkoista eli lunta eikä taivaalla mustia pilviä, vaan ilma on jopa melkein kirkas, vaikka aurinko ei suoranaisesti paistakaan.

MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA JA KIITOS KOMMENTEISTANNE EDELLISIIN POSTAUKSIIN!

tiistai 18. marraskuuta 2014

PALLOJA, PALLOJA

Kun kerran suuremmassa kaupungissa kuin täällä asuinkaupungissa käytiin, niin pitihän sentään vähän jotain muutakin hankkia kuin ne eilisessä postauksessa näytetyt pallovalot.

Mitään joululahjoja en vielä kuitenkaan ostanut, mutta muuta jouluun liittyvää kuitenkin. Tai ehkä nämä sitten ovat joululahjat itselle vähän etukäteen.

Joulukuusen koristeita on runsaan neljänkymmenen vuoden aikana kertynyt aika paljon. Lasten ollessa pieniä meillä ripustettiin kuuseen kaikenlaisia pieniä esineitä, tonttuja ja enkeleitä, mutta myös  tavallisia joulukuusen palloja. Kimalletta ei laitettu , koska en ole kimaltelevien krumeluurien ystävä, vieläkään. 

Nykyään kuusessamme ei noita pikkuesineitä enää näy, vaikka ne ovatkin visusti tallessa koristelaatikoissa. Olkikoristeetkaan eivät nyt oikein innosta, vaikka joskus ne olivat punaisten pallojen lisäksi melkein ainoat koristeet kuusessamme. Mutta kynttilät pitää tietysti olla. Ne ovat aina olleet sähkökynttilät, koska haluan että kuusessa loistavat valot koko ajan, joten oikeita palavia kynttilöitä en halua ja lisäksi sähkökynttilät ovat tietysti paloturvallisuudenkin kannalta paremmat, kun noita pieniä lapsenlapsi-tonttuja täällä aina silloin tällöin pyörii. Ensimmäiset sähkökynttilät hankimme 40 vuotta sitten ja vasta muutama vuosi sitten ne piti vaihtaa uusiin, joten aika kestäviä ne ovat.

Nämä joulukuusen pallot hankimme samasta kaupasta kuin eilen näyttämämme pallovalotkin, eli Stockmannilta. Stockmannilla taitaa olla vielä tänä päivänäkin kalliin liikkeen maine, mutta valikoimat siellä ovat aivan mahtavat ja usein olenkin tehnyt siellä hyviä löytöjä jotka eivät ole olleet niin hintavia. Kalliit eivät olleet nämäkään koristeet.
Näitä palloja oli pakkauksessa yhdeksän kappaletta. Niistä kolme on valkoista, kolme hopean väristä ja kolme aavistuksen verran vaalean vihertäviä. Vihertävät ovat alla olevassa kuvassa oikealla. Kovin paljoa niissä ei ole väriä, kuten näkyy, vaan ihan sopivan hillitysti.

Laitoin pallot vielä takaisin laatikkoon odottamaan. Ne ainakin pääsevät tänä vuonna kuusen oksille keikkumaan. Mitä muuta siihen vielä tulee, sitä en vielä tiedä. Mutta sen tiedän että siihen ei tule mitään paksuja kultaköynnöksiä. Voi olla että laitan hiukan hopeanväristä tai valkoista lametta eli sellaisia ohuen ohuita alaspäin roikkuvia "nauhoja". Mutta niitäkään en halua suurta määrää, vaan ihan niin että juuri ja juuri huomaa, että niitä oksilla on. Valkoisia höyheniä on myös viime vuodelta koristelaatikossa, joten voi olla että nekin otetaan tänäkin vuonna käyttöön. Ehkä muutama punainen pallo näiden joukossa olisi kiva.

Tällaisissa joulusuunnittelutunnelmissa ollaan tänään.

maanantai 17. marraskuuta 2014

LUMIPALLOVALOT

Turun matkalta on kotiuduttu.
Kaupunkikäynniltä siellä oli tarkoitus ostaa jonkinlaiset valot olohuoneeseen ja löysinkin valkoiset, hieman lumipalloja muistuttavat valot joihin ihastuin, joten ne tuli ostettua. Niiden lisäksi ostin sisustusjuttuja ainoastaan joulukuusen palloja, nekin väriltään hillityt eli valkoista, hopeaa ja aavistuksen verran harmaanvihreään puuteriseen väriin vivahtavia palloja, kutakin väriä kolme kappaletta.





Muita valoja tai tähtiä ym. ei vielä meillä ole esille otettu. Nämä saavat nyt riittää jonkin aikaa ja vähitellen sitten adventtiajan lähestyessä laitetaan lisää valoja paikoilleen.

Kävin myös katsastamassa bloggaajien myyntitorin Hansakorttelissa. ÅBLOGIT-bloggaajayhteisön naiset olivat järjestäneet myyntipisteen Hansatorille. Sain pidettyä itseni kurissa, enkä ostanut mitään, vaikka kaikkea ihanaa olikin tarjolla.

Nyt ollaan kotona ja vapaaviikon ensimmäinen päivä on illassa.



perjantai 14. marraskuuta 2014

UUTTA VÄRIÄ PINTAAN

Sängyn maalausprojekti on valmis ja patjat ja peitot on laitettu paikoilleen. 


Mustahan tästäkin tuli. Maaliakin oli sopivasti jäljellä aikaisemmista maalaushommista. Luulen, että musta väri oli oikea valinta tähän. Makuuhuoneessa olevan työpöydän tuoli on myös musta, joten tämä täydentää sitä värillään. Mutta entäs sitten noi yöpöydät? Pitäiskö nekin nyt vetää mustalla, vai onko hyvä näin? Onhan niissä ainakin toi musta nuppi. Ehkä katsellaan jonkin aikaa niiden sopivuutta ja jos siltä tuntuu, niin sitten maalataan taas.

Tästä lähdettiin, eli sänky oli maalaamaton, vaaleaa puuta alunperin.

Nyt ei oikein remontoitavaa tai kunnostettavaa kotoa taida löytyä. Tai olisihan toi kylpyhuone ja vessa, jotka on muutama vuosi sitten remontoitu täysin, mutta ei meidän toimesta ja siksipä ne eivät oikein ole ainakaan minun makuuni kun kaakelit ovat beigeä ja boorditkin löytyy. Mutta kun pinnat ovat kuitenkin melkein kuin juuri laitetut, niin ei niitä voi ruveta ihan vielä muuttamaankaan. Ja talo jossa asumme on sen ikäinen, että voi olla että muutaman vuoden sisällä tulee putkiremontti ajankohtaiseksi, joten silloin viimeistään tulevat WC ja kylpyhuone uudistetuiksi.
Joten näillä mennään ja ensi yö nukutaan taas sängyssä lattian sijasta.

Nyt meillä on taas sitten yksi kohde muuttunut mustaksi. Muita mustaksi muuttuneita meillä löytyy TÄÄLTÄ (klikkaa)  ja TÄÄLTÄ.



Viikko on taas perjantaissa, joten ei muuta kuin ihanaa viikonloppua kaikille!

torstai 13. marraskuuta 2014

SÄNGYN UUSI ELÄMÄ


Nyt meillä nukutaan lattialla. Onneksi on kyseessä vain väliaikainen ratkaisu.  Vaikka kyllähän lattiallakin ihan hyvin nukkuu kun alla on kuitenkin hyvät, tutut patjat.
Sänkymme on varmaan kolmisenkymmentä vuotta vanha ja vanhemmiltani peritty. Ensin se oli meillä mökkisänkynämme, mutta kun mökille saatiin uusi sänky, niin tuotiin tämä kotiin. Olen sitä jo useamman vuoden katsellut sillä silmällä, että pitäiskö hankkia uusi, mutta aina se on saanut kuitenkin jäädä paikoilleen. Ei siinä mitään vikaa periaatteessa ole, mutta vähän tylsältähän se näyttää.

Nyt se käy läpi uudistusta maalauksen muodossa. Huomenna maali on kuivunut ja pinta tasaisen värinen ja saadaan laittaa sänkyvaatteet paikoilleen.
Tämä yö vietetään vielä "leiriolosuhteissa".

Nykyään olen ruvennut nauttimaan siitä että vanhoista ja kuluneista huonekaluista ja muistakin esineistä saa pienellä kunnostuksella taas mieleisiä ja pystyy pidentämään niiden käyttöikää, eikä aina tarvitse hankkia uusia. Näin saa tämäkin perintökalu muutaman vuoden lisäaikaa.

Ette varmaankaan arvaa mikä sängyn väriksi tuli, jos olette viimeaikaisia tuunauksiamme  täällä blogissa katselleet :)