AURINKOA

Oikein kaunista iltapäivää teille kaikille. Ainakin täällä paistaa aurinko täydeltä terältä, kuten hetki sitten ottamistani kuvista näkyy ja lämmintäkin on. Kävin kylässä postilaatikolla hakemassa päivän lehden ja kyllä tuli lämmin kävellessä.
Tällaiset loppukesän päivät ovat niitä parhaita, kun aurinko lämmittää, mutta ei liikaa.
Nyt aikomuksenani on tehdä vähän hommia pihalla. Muutama perennakasvi pitää siirtää parempaan paikkaan, jotta ensi kesänä olisi odotettavissa hiukan parempaa kukkimista.
Syyslannoituksen tein jo muutama päivä sitten, joten eiköhän ainakin ole vähän paremmat edellytykset kasvien viihtymiselle kuin tänä vuonna.

Teillä siellä mantereella, ainakin Turun seudulla on saatu vitsaukseksi espanjan siruetana eli tappajaetana. Niitä täällä Ahvenanmaalla on ollut jo vuosia, mutta omalla tontillamme ei (kop,kop) onneksi niitä ole näkynyt. Ämpärikaupalla niitä joistakin paikoista on noukittu. Niiden hävittäminen ei taida olla ihan helppo juttu, ne kun lisääntyvät melkoisella vauhdilla. Kokeilla voi ainakin lyömällä lapiolla, pudottamalla ne kiehuvaan veteen ja myös olut kuulemma houkuttelee niitä . Kaikkia keinoja kannattaa varmaan kokeilla, koska niiden sanotaan syövän kaikkea, jopa lajitovereitaan (huh!). Puutarhatarvikeliikkeissä olen nähnyt myytävän jos jonkinlaista etanasyöttiä. Tehoavatko ne myös näihin, sitä en osaa sanoa.

Muistathan Soda Streamin "Leiki väreillä"-kilpailun, joka on Facebookin käyttäjille meneillään. Tykkää ja äänestä mieleistäsi kuvaa, tai vaikkapa useampaakin. Oma kuvani on siellä nimellä Kristiina, joten jos tykkäät siitä, niin klikkaa sydämen kuvaa. Äänestysaikaa on syyskuun puoleen väliin asti. Ko. sivulle pääset klikkaamalla TÄSTÄ. Kun olet klikannut ja päässyt Soda Streamin sivulle, sinun pitää kirjautua facebookin sivulle ja klikata tykkää. Sen jälkeen pääset äänestämään.

Nyt ulos aurinkoon!

KIERTOMATKA

Tämän päivän postauksen kuvat otin eilisellä saaristokierroksella. Ilma oli sateinen ja kiertelimme autolla Bomarsundissa ja Vårdössä.
Tämä kaunis puurivistö, jota aina ihailen ohi ajaessamme, löytyy Vårdöstä. Tulee ihan sellainen tunne, kuin olisi ulkomailla, kun näitä hienoja puita katselee.

Vårdön kaupan lähistöltä löytyy tämä tienviitta. Eikä se niin syrjässä olekaan. Sieltähän pääsee vaikka mihin!

Syksyisiä värejä Bomarsundissa. Kanervien punertava väri, kallioiden harmaa ja katajien vihreä muodostavat hienon kombinaation.

Bomarsundin uutta patikointireittiä emme ole vielä kokeilleet, eikä sitä tälläkään kertaa tehty sateisen ilman vuoksi, eikä sopivia jalkineitakaan ollut mukana. Syksyn aikana kuitenkin pitää vielä katsastaa millainen reitti tänne on tehty. Kauniina syyspäivänä on mukava ottaa eväät ja kamera mukaan ja kävellä tämä 4,5 km:n pituinen kierros.

Ihailimme kauniita vanhoja rakennuksia. Saisipa asua tuollaisessa.

Vårdöhön mennään lyhyt merimatka lossilla.

Hyljätyn näköisenä nököttivät nämä kojut, mutta niissä on epäilemättä hoidettu jonkinlaista myyntiä tämänkin kesän aikana. "Kaffe"-kyltti nojaa vielä yhden kojun seinään. Nyt oli aika hiljaista tällä "torilla".

Näkymät Bomarsundin "Djävulsbergetiltä" ovat mahtavat. Joka puolella avautuu merimaisema.

Melkein yhtä kaunista katseltavaa kuin meri, on viljapelto, kun se lainehtii tuulessa. Jos ei mökkimme olisi meren rannassa niin haluaisin sen olevan laajassa, aukeassa peltomaisemassa. Ja mieluimmin vielä siten, että mökki olisi hiukan korkeammalla paikalla ja pellot avautuisivat melkeinpä silmänkantamattomiin ympärillä.

UUTTA MAKUUHUONEESEEN

Kummallisia ruttukasoja on ilmestynyt sänkyymme.
Ei, vaan ne ovat ihanat pellavalakanat, jotka on nyt yhden yön käytön jälkeen tosi ihaniksi koettu. Pakkauksessa sanottiin, että ne ovat ihanan viileät kesällä ja talvella taas lämpimät. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta ainakin viime yönä uni oli tosi hyvälaatuista ja katkeilematonta, eikä ollut kuuma eikä kylmä. Ja se on jo paljon, kun minulla yleensä on sekä kuuma, että kylmä.  Ja kummalliselta tuntuu myös se, että olen aina halunnut että lakanat on mankeloitu ja että ne siten ovat sileät, jopa hieman kovat kun ne levitetään sänkyyn, mutta näiden  kuuluukin olla huolettoman näköisesti ryppyiset.

Historiaa tehtiin myös siinä suhteessa, etten halunnut ollenkaan laittaa päiväpeittoa näiden ihanuuksien päälle, vaan jätin ne näkyviin.

Nyt ei auta muu kuin tilata toinen setti samanlaisia, mutta eri värisiä, niin on sitten vaihtolakanat kun nämä menevät pesuun. Kaikki entiset lakanamme taitavat päätyä vieraslakanoiksi :)

1/2 TUNNIN PIIRAKKA

Pari päivää sitten leivoin mustikkapiirakkaa. Tämän reseptin mukaan leipoo piirakan puolessa tunnissa. Kaikki ainekset ovat myös sellaisia, että niitä on yleensä kotona, joten kun jotain makeaa tekee mieli, niin tämän piirakan pyöräyttää hetkessä.


1/2 TUNNIN PIIRAKKA

2 1/4 dl vehnäjauhoja
3 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
150 g sulatettua voita tai margariinia
marjoja, esim. mustikkaa, mansikkaa, puolukkaa tai raparperia

Sekoita kaikki ainekset yhteen, paitsi marjat.
Kaada puolet seoksesta voideltuun piirasvuokaan.
Laita seuraavaksi vuokaan marjat ja lopuksi loput taikinaseoksesta.

Paista 200 asteessa n. 25 min.

Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

VIHDOINKIN SITÄ TULI

Nyt sitä saatiin, nimittäin vettä tännekin. Eilisillan, yön ja tämän aamun aikana tuli 33milliä, joten tynnyrit ovat piripinnassa kerrankin.  Illalla kuvittelin, minkämoisen ropinan kovalla voimalla tullut sade olisi peltikatolla aiheuttanut. Korvat olisivat varmaan olleet lujilla, kun nytkin sateen ääni kuului meillä huopakaton alla aika huimalta. Kelpaahan sitä kuunnella sisällä lämpimässä ja kuivassa.

Nyt pitääkin äkkiä mennä ostamaan syyslannoitetta. Sateen ansiosta uskon sen imeytyvän paremmin maahan, kuin jos maa olisi kuiva. Noi lannoitusasiat ovatkin meillä jääneet pelkän kompostimullan varaan ja se ei taida olla ihan riittävä, sen verran hitaasti kaikki tuntuu kasvavan ja jonkinlaisia tuhohyönteisiäkin aina silloin tällöin näkyy. Iskevät tietysti helpommin vähän kitukasvuisiin yksilöihin. 

Meren yli näkyy vastaranta siintävän harmaana. Taitaa sieltä uusi saderintama olla tulossa. Ei haittaa, tänne vaan kun hyvään alkuun ollaan päästy :)

SADETERVEISIN

TÄNÄÄN

Pihlajissa on runsaasti marjoja tänä vuonna ja pihalta katkoin muutaman oksan. Yhden oksan toin sisälle maljakkoon ja loput laitoin ulkorappusille.

Joko olet käynyt äänestämässä suosikkiasi Facebookissa, Soda Streamin kilpailussa? Siellä on minunkin kilpailuun osallistuva kuvani nimellä "Kristiina". Käy ihmeessä katsomassa. Voit äänestää useampaakin kuvaa, jos on vaikeuksia valita se yksi ja ainoa. Pääset Soda Streamin sivulle klikkaamalla TÄSTÄ.

Taas tuli uusi lukija blogilleni. Tervetuloa MUSTIS. Pääset hänen blogiinsa klikkaamalla tästä.

Nyt ei muuta kuin toivotan kaikille ihanaa syksyistä viikon alkua.

SIINÄKÖ SE KESÄ OLI?

Viime päivinä on ollut niin tuulista, että olen nostanut terassin kukkalaatikot suojaan katon alle, koska haluaisin pitää ne hyvinä niin kauan kuin mahdollista. Ne ovat kukkineet uskollisesti koko kesän. Olen niitä jo pari kertaa karsinut ja leikannut runsaasti  ja vielä jaksavat ilahduttaa meitä kukinnoillaan. Näitä hankin taas ensi kesänäkin. Nyt on tyyntä, joten taas uskaltaa laittaa ne omille paikoilleen.

Pensashanhikit kukkivat myös uskollisesti vuosi vuoden jälkeen. Silloin kun nämä ostettiin, niin niissä luki, että kukkivat vaaleanpunaisilla kukilla, vaan keltaisiahan niistä sitten kuitenkin tuli. No menetteleehän noi keltaisinakin. Kohta taas pitää leikata ne lyhyiksi, kun niin suuriksi ovat jo kasvaneet, että peittävät vieressä kasvavat poimulehdet kokonaan.

Terassin toisissa laatikoissa on noita roikkuvia petunioita valkoisina ja yhtä hyvin ovat nekin kukkineet. Ihanaa! Vaikka pelargoniat ovat suosikkikukkiani, niin laatikoissa tuntuvat nämä kyllä viihtyvän paremmin. Tänä vuonna hankinkin vain yhden pelargonin.

Loppukesän kukkijoita on myös tämä hiljalleen punertuva komea maksaruoho, joka säilyy sisälla maljakossakin viikkokausia kauniina. Siinä se sitten kasvattaa juuriston ja sen voi sitten istuttaa maahan ja joka paikassa se viihtyy. Olen kasvattanut sitä suuressa kukkalaatikossakin ja hyvin talvehti näillä meidän leveysasteilla.

Kärhöni on aikaisin kesällä kukkivaa lajia ja kauniisti kukki tänäkin kesänä, mutta nyt on vaan kivat "haituvapallurat" jäljellä kukista.

Pihlajanmarjoja saadaan tänä vuonna varmaan ennätyssato. Itselläni ne ovat enemmänkin silmänruokaa ja kauniita ovatkin.

Rannassakin oli näkyvillä jotain valkoisia hahtuvia. En tiedä mikä kukka on kyseessä.

Puolukoitakin omasta mökkipihasta löytyy. Minulle tuli kiire poimia niitä, kun viime vuonna kävi niin, että niitä oli vaikka kuinka paljon, mutta kun en heti noukkinut, niin seuraavan kerran kun tulimme mökille, niin ei ollutkaan enää mitään poimittavaa jäljellä. Olivatko linnut syöneet marjat, vai oliko kuivuus ne kuihduttanut, vai minne olivat häipyneet?