sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

AVOIMET PUUTARHAT - ÖPPNA TRÄDGÅRDAR

Aamupäivällä näytti siltä, ettei suunnitelmastamme käydä katsomassa ainakin yhtä "Avoimet puutarhat"- tapahtumaan osallistuvaa puutarhaa tule mitään, kun sadetta tuli taivaan täydeltä. Iltapäivällä sää kuitenkin poutaantui ja aurinkokin pilkisti välillä pilvien raosta ja niinpä ajoimme Lemlandiin, BRITT-MARI ja CLAS ROSENBLADIN ihanaa puutarhaa katsomaan.
Paikalla oli jo monia muitakin ja huomasin että siellä täällä näpättiin valokuvia, joten minäkin uskaltauduin ihan avoimesti kuvaamaan kaunista puutarhaa. Puutarha on japanilaistyylinen ja maasto erittäin vaihtelevaa.

Puutarhaan sisään tullessa ensimmäiseksi huomion kiinnittävät mahtavat punaista graniittia olevat kalliot, jotka on otettu luontevasti osaksi puutarhaa. Tässä sammakko pitää sadetta rauhallisessa nurkassa.

Osa käytävistä on päällystetty kivetyksellä, mutta osa on hiekkapäällysteisiä. Nurmikkoa ei paljon ole, vaan erilaisia maanpeittokasveja on paljon, samoin varjossa viihtyviä, kuten kuunliljoja, joita oli varmaan kymmeniä eri lajeja. Rehevää, vihreää, kaunista näki minne vaan katseensa käänsi.  Puutarhassa onkin aika paljon varjoisia paikkoja, koska pensaita ja pieniä puita on paljon. Kasvit oli osattu valita kuitenkin niin, että kaikki näyttivät viihtyvän hienosti kasvupaikoissaan.

Puutarha oli rinteessä joka viettää mereen. Kulkiessa istutusten keskellä kulkevia polkuja pitkin oli aina jotain mielenkiintoista katseltavaa ja puutarha olikin jaettu "huoneisiin", niin kuin puutarhaoppaissa neuvotaan, eli ettei kaikkea näe heti yhdellä silmäyksellä, vaan aina avautuu uusia, jänniä näkymiä kun kiertelee ympäriinsä.

Erilaisia havukasveja oli siellä täällä, niinkuin japanilaishenkeen sopiikin. Sora ja erilaiset isommat kivet muodostavat hienon taustan vihreälle pikku puulle.


Tämän bambumajan suojissa on varmaan ihana vilvoitella kuumana kesäpäivänä. Takana näkyy pilkahdus merestä.

Lummelampikin pihalta löytyi. Vielä  eivät lumpeet kuitenkaan kukkineet.

Yksi viehättävimpiä istuskelupaikkoja oli tämä keinu. Takana punainen kallio, ja alustana saman sävyinen kivipäällyste. Karua, mutta ehkä juuri siksi niin kaunista!

Pieni silta johti puron yli ja ihana veden solina kuului rauhoittavana taustalla.

Grillauspaikka oli rakennettu tontin parhaalle näköalapaikalle, kalliolle, ihan rantaan. Taustalla näkyy Maarianhaminan kaupunkia.

Viehättäviä yksityiskohtia oli joka puolella. Tämän tapaisen rakennelman haluaisin omalle mökille toivottamaan tulijat tervetulleiksi! (pikku vihje J:lle ;)

Tätä perennapenkkiä reunusti kiva risuaita, joka hiukan näkyy taka-alalla.

Pieniä patsaita näkyi siellä täällä. Tässä kaksi mustaa kissaa havuistutusten keskellä.

Kukkivia kasveja ei ollut paljoa. Tässä herttainen Posliinirikko, jos oikein tunnistan. Se onkin kasvanut melkoisen suureksi, ainakin kun vertaan sitä omalla pihallani kituvaan yksilöön.

Hienoja mietiskelypaikkoja oli useita. Koko puutarha oli ympäröity verkkoaidalla, luultavasti jotta pystytään estämään kauriiden vierailut.

Tässä myös ihana vesiaihe.



Tämä alue oli vielä keskeneräinen, mutta jo nyt näytti hienolta. Mustan aidan kanssa sävy sävyyn tuleva kasvihuone/huvimaja oli vielä ihan tyhjä.


Pois lähtiessä näimme vielä kokoelman hienosti ruostuneita esineitä.

Kaunis oli tämä puutarha; kyllä kannatti tulla käymään. Tämän lisäksi oli tapahtumapäivänä vielä kolme puutarhaa avoimina kävijöille, mutta niissä emme kuitenkaan nyt käyneet. Tapahtumahan järjestetään joka vuosi, joten ehkä ensi vuonna poikkeamme johonkin toiseen puutarhaan.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

NELLY MOSER

Kärhö on kauneimmillaan juuri nyt. Kukat ovat suuria ja niitä on toistakymmentä. Kovin kauaa ne eivät kestä, joten nyt on syytä nauttia niiden kauneudesta.

Kärhömme on hankittu vuonna 2009 ja joka vuosi se kukkii runsaasti. Se on nimeltään Nelly Moser ja kuuluu loistokärhöihin. Viihtyy aurinkoisessa tai puolivarjoisessa paikassa, lämpimässä, paksumultaisessa ,ravinteikkaassa kasvupaikassa. Meillä se on aurinkoisessa, mutta melkoisen tuulisessa paikassa, terassin seinää vasten.




Nuppujen määrästä päätellen luvassa on vielä aika monta kukkaa, joten toivottavasti kukinnasta saadaan vielä nauttia pitkään. 



Kukat näkyvät terassin ikkunan läpi myös ruokailupaikkaamme.  Kärhön kasvupaikan tuulisuudesta kertoo sekin, että aikoinaan seinämä jota pitkin kärhö kiipeää, rakennettiin antamaan tuolensuojaa erittäin tuuliselle terassille.  Nyt onkin tuulelta suojassa mukavaa ruokailla terassilla ja nauttia merinäkymästä. Terassin ikkunat on aikoinaan ostettu kierrätyskeskuksesta ja ovat tehneet tehtävänsä mainiosti.


Tänään on touhuttu pihalla ja rannassa. Rannassa on alkanut kasvaa kaislaa ja niitä ei haluttaisi lisää. Yritimme kitkeä niitä juurineen, mutta se osoittautui liian työlääksi tehtäväksi ja niinpä leikkasimme ne puutarhasaksilla poikki aivan maarajasta. Näin saimme ainakin hetkellisesti rantaviivan siistittyä. Vedessä niitä ei olekaan ollenkaan.  Mahtaisiko niiden leviämiseen riittää jos ne pari kertaa vuodessa niittää, vai tuleeko niitä siitä huolimatta aina lisää juurien kautta? Jos joku osaa tähän vastata, niin tänne saa kommentoida.
Nyt alkaa näyttää ulkona vähän siltä kuin olisi tulossa sade. Huomenna on täällä, kuten muuallakin Suomessa "Avoimet puutarhat" ja aikomuksenamme on käydä niissä neljässä kohteessa jotka täällä ahvenanmaalla ovat mukana tässä tapahtumassa. Toivoa sopii, ettei sade estä näitä käyntejä. Kiva olisi päästä käymään näissä kohteissa jos  mahdollisesti sieltä saisi vaikka ideoita omaan mökkipihaan. Pidetään peukkuja, että sade tulisi yöllä ja päivällä paistaisi.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

OMA MAA MANSIKKA

Oikein mukavaa perjantai-aamua!
Ja kaunista sellaista. Aurinko paistaa ja lämpötilakin on nousussa. Mikäs sen parempaa kun viikonloppukin on käsillä. Yksi iltavuoro töissä vielä pakerrettava ja sitten vapaata yhdeksän päivää.
Amppelimansikka kukkii ja kypsiä marjojakin alkaa jo näkyä. Vielä ei olla yhtäkään maistettu, mutta kohta saadaan nauttia ensimmäiset.

Vaikkei yhtäkään marjaa tulisi, niin itse kukkanenkin on niin kaunis, että päihittää monet kesäkukka-amppelit ja väriltään sopii hyvin yhteen terassin laatikoissa olevien petunioiden kanssa;  ovat nimittäin melkoisen samasta värimaailmasta.

Muutamat lehdet ovat kellastuneet. En tiedä mistä johtuu. Onko kasteltu liikaa/liian vähän, vai onko kylmyys saanut tämän aikaan, vaiko kenties auringon valon vähäisyys?

Keväällä kylvämäni yrtit viihtyvät hyvin ja niitä on jo käytetty ruokiin ja salaatteihin useamman kerran. Alun perin kylvin kuutta eri yrttiä, mutta yksi epäonnistui heti alkuunsa, kun yritin siirtää sitä isompaan multatilaan ja se hajosi käsiin. Hennot taimen alut eivät kestäneet käsittelyäni. Basilika ei myöskään ole kasvanut ja lehdissäkin tuntuu olevan jotain vikaa kun kellastuvat ja kipristyvät. Mutta persilja ja korianteri suorastaan rehottavat ja sitruunamelissa ja oregano kasvavat myös hyvin. Aika kivaa kun voi ruokien maustamiseen hakea yrttejä omasta laatikosta.





Punaiset marjat odottavat poimijaansa. Aika paljon satoa tuntuu näin pieneltä alalta tulevan. Syksyllä aion istuttaa mansikan kukkapenkkiin talvehtimaan ja toivottavasti se säilyy siinä hengissä, että voin taas ensi vuonna sen laittaa amppeliin satoa tuottamaan. Pitäisi olla mahdollista saada se näin talvehtimaan; niin olen lukenut kokeneempien viljelijöiden blogeista.


Edellisessä postauksessa kerroin mökkitiemme kapeudesta ja siitä kuinka aina sitä pitkin ajaessani toivon ettei olisi vastaantulijoita. Eilen halusi J vihdoin laskea veneen vesille. Venettä ei voi meidän omasta rannasta laittaa vesille, kun se pitää ajaa trailerin päällä rantaan ja laskea siitä veteen. Meidän rannassa se ei onnistu, vaan vene pitää aina laskea vesille muutaman kilometrin päässä olevasta rannasta. Niinpä ajoimme kyseiseen paikkaan ja J laski veneen vesille ja minun tehtäväkseni jäi ajaa sitten tyhjä traileri takaisin mökille, koska J lähti ajamaan venettä omaan rantaan.
Suoraan eteenpäin ajohan ei tuota mitään vaikeuksia, mutta koko ajan kävi mielessä ajatus, että mitä jos joku tulee mökkitiellä vastaan. En osaa ollenkaan pakittaa perävaunun tai vastaavan kanssa ja niinpä toivoin vaan parasta, eli ettei vastaantulijoita tulisi. En ehtinyt ajaa kuin muutaman kymmenen metriä , kun jo auto tuli vastaan. Kaikeksi onneksi olin juuri sellaisessa kohtaa tietä, jossa pääsin ajamaan levennykselle ja toinen auto pääsi sivuuttamaan minut. Luulivat varmaan minun olevan kovinkin taitava ja kokenut perävaunun kuljettaja kun niin näppärästi ajoin syrjään tieltä ja annoin heille tilaa. Pääsin siitä sitten itsekin jatkamaan matkaa ilman että olisi tarvinnut peruuttaa ja hyvä niin, koska siitä ei olisikaan tullut mitään. Muita vastaantulijoita ei onneksi ollut tällä kertaa.
Ihailla täytyy kaikkia rekkojen ja asuntovaunujen kanssa teillä matkailevia, niin taitavia ovat.

Tällaista tänään, huomenna jotain muuta!


tiistai 24. kesäkuuta 2014

POSTIA HAKEMASSA

Monen päivän sisälläolon jälkeen oli ihan pakko lähteä kävelylenkille aurinkoiseen luontoon. Koska kello oli jo ehtinyt puolenpäivään päätin yhdistää kävelylenkin ja postin haun.

Tie joka johtaa mökillemme ei ole leveydellä pilattu, mutta onneksi siihen on pystytty rakentamaan muutamia leveämpiä kohtia joissa kaksi autoa pystyy juuri ja juuri sivuuttamaan toisensa. Toivon  joka kerta täällä ajaessani etten kohtaa toista autoa.

Kävellessäni satuin katsahtamaan oikealla hetkellä taivaalle ja siellähän liitelikin merikotka. Ne eivät olekaan kovin harvinainen näky täällä ja niitä saattaa nähdä useammankin yhtä aikaa. Tietenkään minulla ei ollut kauko-objektiivia mukana ja kotkasta tuli vain pieni musta piste kuvaan.

Aika monet tienvarren luonnon kukista ovat jo kukkimisensa lopettaneet, mutta päivänkakkarat ovat parhaimmillaan juuri nyt.

Varsalla taisi olla päiväunien aika.

Meiltä taitaa olla kylälle noin kaksi ja puoli kilometriä ja tämä näkymä kohtaa meidät aina kun tulemme kylään.



Maatilalla, jonka tilusten halki tie kulkee on sekä lehmiä että hevosia.





Ja kylän keskellä tietysti juhannussalko, niin kuin asiaan kuuluu.


Tässä rivistössä on meidänkin postilaatikkomme ja kurkkaan sinne ja näen että posti on tullut. Olen kuitenkin päässyt kävelyn ja kuvaamisen makuun ja niinpä annan postin vielä jäädä laatikkoon ja jatkan kävelyä eteenpäin.

Villiruusut kukkivat. Näitähän pidetään lähes ei -toivottuina kasveina paikoitellen, kun ne ovat vallanneet liian suuria alueita, mutta tässä näkyy vain tämä yksi pensas ja mielestäni se on todella paikallaan ja sopii maisemaan tuoden saaristolaista tuntua.

Bussipysäkkikin kylässämme on, mutta nykyään siinä pysähtyy vain koulubussi.


Punamullalla maalattuja mökkejä näkyy siellä täällä. 




Postilaatikkoja moneen makuun ja tarpeeseen. Välillä ajattelen, että mekin tarvitsisimme tuollaisen suuremman laatikon. Jos olemme poissa muutamana päivän, niin minä pelkään aina, että postilaatikko täyttyy sillä aikaa, meillä kun on vain sellainen tavallinen laatikko. Niin ei ole kuitenkaan onneksi koskaan käynyt. Kaupunkikodissa laatikon täyttymisen pelkoa ei olekaan, kun asumme kerrostalossa ja posti tulee eteisen lattialle.

Nyt olen tehnyt kierroksen kylässä ja palannut oman postilaatikkomme luokse. Otan pari lehteä sieltä ja ilokseni huomaan, ettei yhtään laskua tullut tänään. Jatkan samaa reittiä takaisin mökille kuin tulinkin. Moikkaan naapureille tavatessani heidät mökkitiellä.

Tuntuu hyvältä palata omalle pihalle kävelylenkin jälkeen ja mietin miksei tuollaisia juttuja tule tehtyä useammin.
Saunan terassille paistaa aurinko ja kohta taitaa olla käyttöä kukkapurkin viereen jääneelle lasten snorkkelillekin.

Toivottavasti teillekin paistaa aurinko tänään!