torstai 14. elokuuta 2014

PIHAHOMMISSA

Hikinen urakka tehty tänään. Olin jo pidemmän aikaa tuskaillut sitä, kun Viiruhelpi leviää leviämistään, mutta vasta tänään tartuin härkää sarvista, tai lapiota, ja rupesin kaivamaan tuota heinäkasvia paikaltaan. Homma ei tosiaankaan ollut helppo. Työkaluina minulla oli lapio, kirves, sakset, ja kädet. Juuret olivat niin tiukassa kiinni suodatinkankaassa, joka puolestaan on niin vahvaa tekoa, ettei irroittamisesta meinannut tulla mitään. Kaivelin ensin lapiolla ja yritin saada heinää irtoamaan maasta, mutta kangas piti sen tiukasti paikoillaan. Yritin saada kangasta rikki kirveellä hakaten, mutta vasta saksilla leikaten sain kankaan leikattua. Näin irtosi ensimmäinen pala.  Pikku hiljaa ja välillä lepäillen homma jatkui. Viimeinen pala istui niin tiukasti paikoillaan, että kutsuin J:n apuun ja hänellä oli sen verran enemmän voimia, että loputkin tuosta kauniista, mutta niin inhottavalla vauhdilla leviävästä heinästä saatiin ylös.
Viiruhelpin vieressä kasvaa tämä pyöreäksi muotoilemani pensas, Aitalikusteri. Tämä yhdestä aitataimesta alkunsa saanut pensas pääsee nyt paremmin oikeuksiinsa, kun tuo kaiken peittävä heinäkasvi on saatu pois kaivettua.

On meillä vielä toinen heinä jäljellä, mutta sen istutinkin vahingosta viisastuneena isoon ruukkuun, jossa se nyt on viihtynyt kaksi vuotta. Se ei ole kylläkään yhtä kaunis kuin Viiruhelpi, mutta ei ole kuitenkaan hullumman näköinen sekään. Ison paljaan paikan Viiruhelpin poistaminen jätti, mutta nostin ruukkuheinän ja pajuhäkkyrän siihen, ettei ole liian tyhjän näköistä. Vielä vähään aikaan ei kannattane mitään istuttaa maahan, kun epäilen, että Viiruhelpin juurta on kuitenkin jossain maan alla vielä, eikä olisi kiva jos olisi istuttanut uusia kasveja ja niiden joukosta alkaisi sitten jonkin ajan kuluttua puskea esiin heinää.

Vanha viinipullo sai paikan entisen grillin verkon sisältä. Kuunliljat ovat kasvaneet roimasti tänä vuonna, kun viime syksynä jaoin ne ja nyt ovat alkamassa kukintaansa. Vasemmassa  alakulmassa näkyy jo kukintansa lopettanut Verikurjenpolvi, joka on kukkiessaan tosi kaunis, mutta muuten ei oikein minkään näköinen.

Paljon muuta kukkivaa kasvia ei pihassamme olekaan, paitsi Pensashanhikit, jotka joka vuosi uskollisesti kukkivat keltaisin kukin.

Kesäkukkasista sentään Pelargoni on surkean alun jälkeen aloittanut kukinnan uudestaan. Melkein olin jo heittämässä sitä pois, mutta onneksi säästin. Nyt olen pitänyt sitä aurinkoisemmassa paikassa ja antanut vettä säästeliäästi.
Ja kun ei halua jonkin kasvavan, niin silloin se pahuuttaankin kasvaa, kuten tuo terassin lautojen välistä kurkistava vihreä kasvi!


Lyhdyn takana nököttää minikasvihuone, jossa kasvatin alkukesästä yrttejä. Nyt se on tyhjänä kukkapenkissä. Kunhan syksy etenee, voin laittaa siihen vaikka kynttilöitä palamaan pimeitä iltoja valaisemaan.

Terassin seinällä kiipeilevä Villiviini voi hyvin ja on jo ehtinyt terassin lasikatteen alle. Toiveena on saada se kasvamaan niin, että se muodostaa vihreän katon terassin ruokailupaikan ylle. Muratit viihtyvät myös omassa, varjoisassa paikassaan, vaikka juuri nyt ilta-aurinko hetken paistaakin niille.

Kukkalaatikkojen kesäkukat viihtyvät vaihtelevasti. Istutin kuhunkin laatikkoon keväällä kolme taimea, mutta nyt tuntuu kuin sekin olisi ollut liikaa, koska aika ahdasta niillä alkaa olla, vaikka olen niitä karsinutkin reilusti jokin aika sitten. Pientä ruskistumista lehdissä näkyy siellä täällä.

Nettiyhteydet täällä saarella ovat takkuilleet jo usean viikon ajan. Kaikki toiminta on tosi hidasta ja tämänkin postauksen kuvien lataus kesti moninkertaisesti sen ajan mitä normaalisti. Toivon todella että Sonera lupauksensa mukaisesti rupeaisi hitauden syytä selvittämään.

NYT TOIVOTAN MUKAVAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE LUKIJOILLE. KIVA KUN KÄYTTE JA JÄTÄTTE KOMMENTTEJA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti