maanantai 14. heinäkuuta 2014

VIISI VIIKKOA






Tänään kuvasin pihamme mehitähtiä. Ne viihtyvät hyvin aurinkoisella, kuivalla, kivikkoisella paikallaan. Tähän aikaan kesästä ne ovat jo kasvattaneet pitkät varret, joiden päissä komeilevat kukkaset. Muutaman olen istuttanut kukkaruukkuun. Eivät paljoa hoitoa vaadi; silloin tällöin hiukan vettä.

Tänään oli elämäni viimeisen kesäloman ensimmäinen päivä. Sen jälkeen seuraavat kesät eivät enää tarkoitakaan muutamaa lomaviikkoa ja muu aika kesästä vuorotyötä, ainoastaan joka kolmas viikonloppu vapaana. Ei stressaavaa työtahtia, hätäisiä ruokataukoja, jotka usein keskeytyvät jonkun avuntarpeeseen juuri kun olet saanut ruoan lautaselle. Mutta ei myöskään niitä mukavia hetkiä jolloin saat kuulla olevasi kullannuppu, kuten minulle eilen sattui töissä. Eikä niitä kaikkia ihania työkavereita, joiden kanssa vuosien varrella on tullut tätä työtä tehtyä.  45 vuotta työelämää jää taakse alkutalvesta. Sitä odotan, vaikka samalla  tuntuu myös epävarmalta, kun edessä on ihan uudenlainen arki. Sitä olen tosin jo ehtinyt puolisen vuotta harjoitella, kun olen osa-aika eläkkeellä ja teen töitä viikko/viikko-systeemillä. Onneksi hoitoalalla on se mahdollisuus, että jos oikein kovasti töihin takaisin kaipaa, niin voi tehdä jonkun työvuoron silloin tällöin.
Nyt en kuitenkaan viiteen viikkoon vilkaisekaan työpaikkaan päin, vaan teen jotain ihan muuta.

KAUNIITA KESÄPÄIVIÄ TEILLE KAIKILLE!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti