lauantai 5. lokakuuta 2013

Metsä



Tämä erikoinen kalliomuodostelma löytyi Saltvikista Ahvenanmaalta. Kivien muodostama silta tai tunneli. Aika jännä.
Tykkään kulkea metsässä, mutta se on kyllä myös pelottavaa, kun omaa niin huonon suuntavaiston kuin minä. Yksin en metsään lähde. Tämä netistä löytämäni metsäruno kuvaa minun tuntemuksiani metsän suhteen aika hyvin. Huumoriakaan ei runosta puutu.

On murku ja olen märkä.
On kylmä ja minulla on nälkä.
Olen eksyksissä, eikä ketään missään.
Kompassikin näyttää mielestäni väärin.
On rakkaa, suota, vaivaiskoivuja ja pajuja kainaloihin saakka.
Ajattelen: jos tästä vielä selviän, en ikinä enää tule tänne;
Lapinhullut on erikseen.
Minä lennän lomalla Lontooseen.
Tulee pyhäpäivä.
Tuuli hajoittaa sumun.
Aurinko kompassina, tuttu tunturi suunnan antajana
kuljen puroa seurailevaa poropolkua.
On tulisijoja ja kuivia nuotiopuita, pehmeä mätäs levähtää
ja polun päässä lämmin tupa.
Tänne palaan uudelleen ja vain tänne.
Tämä on minun aurinkorantani, Lontooni, Pariisini!

(Itäkairan Prinsessa/Sirkka Ikonen)

Aivan ihastuttava runo!





 

4 kommenttia:

  1. Hieno silta...kyllä luonto on ihmeellinen. Tykkään, myös kulkea metsässä, mutta vieraaseen en yksin mene, juuri tuon takia...en löytäisi sieltä pois....D

    VastaaPoista
  2. Hienot kuvat olet saanut ihmeellisestä kalliomuodostelmasta. Hauska runo!

    VastaaPoista