torstai 24. lokakuuta 2013

Meidän Häät

Sain tänään kaverilta viestiä, jossa hän pyysi minua lähettämään hääkutsukorttimme ja kuvan häävalssistamme hänelle. Ihmettelin, että mitä hän oikein niillä aikoo tehdä. Kysyin asiaa ja hän sanoi tekevänsä valokuvakirjaa  40-vuotishääpäivän teemalla. Hän on tehnyt näitä valokuvakirjoja jo monta, joten jännityksellä jään odottamaan mitä tuleman pitää!

Mutta kun katselin noita vanhoja valokuvia, joita ei kauhean paljon ole häistämme otettu, niin mietin miten kaikki tuo tohina häävalmistelujen ympärillä onkaan muuttunut.
Siihen aikan kun me 70-luvulla vihille menimme, oli aika yleistä ettei mitään häitä vietetty, vaan naimisiin haluava pari saattoi käydä maistraatissa vihkaisemassa itsensä melkeinpä vaikka ruokatunnilla.
Meillä oli kyllä häät, mutta aika vaatimattomat. Ei ollut mitään kaasoja ym. eikä leikkejä jotka nykyisin kuuluvat asiaan. Tarjoilu koostui voileivistä ja kahvileivistä, sekä tietysti täytekakusta. Morsiusmalja tarjottiin, mutta sekin taisi olla jotain alkoholitonta jos oikein muistan.

Tanssi kuului tietysti asiaan ja se olikin ainoa "ohjelmanumero". Olimme käyneet oikein tanssikurssin ennen häitä, että osaisimme edes jotenkin tanssia sen jännitetyn häävalssin.  Aika totiset on ilmeet kuvassakin. Oltiin  nuoria ja hoikkia ja sulhasellakin oli enemmän tukkaa kuin nykyään, samoin morsiammella.

Hääpäivän päätimme kevättalvella eli noin neljä kuukautta ennen H-hetkeä. Ei tarvittu siihen aikaan vuosien valmistautumista ja kirkonkin sai hyvin siihen päivään mihin halusi.

Häämatkasta ei osattu edes uneksia. En tunne ketään joka olisi siihen aikaan tehnyt jonkinlaisen häämatkan. Meidän häämatkamme koostui siitä kun ajoimme autolla hääpaikalta kotiimme ja tuore aviomieheni kantoi minut kynnyksen yli yhteiseen kotiimme. 

Viikonlopun jälkeen mentiin taas töihin ihan normaalisti, enkä unohda koskaan sitä kun eräs vanhempi työkaveri sanoi minut nähtyään, että "Väsynyt, mutta onnellinen"

Ja aika onnellinen olen vielä tänäkin päivänä.

Tällaisiin mietteisiin vanhat valokuvat minut saivat.

10 kommenttia:

  1. Kaikki on ennen ollut ihanan pientä, mutta silti niin kaunista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Pitäisköhän paikkansa sanonta "Vähemmän on enemmän"?

      Poista
  2. Oli se toisenlaista 70-luvulla, ja käy kyllä joskus mielessä, että häätouho on karannut ihan käsistä. Pidetään vuosia valmistellut hirmuisen hienot kalaasit - ja muutaman vuoden päästä erotaan. Minulla ja lasteni isällä oli kylläkin 70-luvulla ruokahäät, mutta semmoiset virallisensorttiset, melkein kuin seurat. Vieraita oli ainakin toista sataa. Ei tanssista ja lystinpidosta tietoakaan, mutta minä olenkin Etelä-Pohjanmaalta. Ei siellä ollut tyttärellä sanomista, millaiset häät tulee, koska vanhemmat maksoivat. No meidän perhe taisi olla vanhanaikainen poikkeus.
    Nykyisen mieheni kanssa mentiinkin sitten yhteen sitäkin pienemmästi. Jo nuoruudesta asti tuttu pappi vihki täällä kotona ja läsnä olivat vain molempien aikuiset lapset tyttö- ja poikaystävineen sekä pianisti. Jokin oli sentään muuttunut suurellisemmaksi: heti juhla-aterian jälkeen lähdettiin riisisateessa häämatkalle Pariisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa aivan ihanan tunnelmalliselta toi jälkimmäinen vaihtoehto. Ja tietysti häämatka kuului asiaan kahden aikuisemman ihmisen yhteen mennessä, kun varmaan taloudellinen tilannekin on vähän toisenlainen, kuin mitä ainakin meillä silloin nuorena oli: toinen opiskeli ja toinen oli pienipalkkaisessa työssä.

      Poista
  3. Sait minut myös muistelemaan omaa hääpäivääni. Meidät vihittiin rippikirkossani, vaikka en enää ollut kirjoilla ko seurakunnassa. Häät vietettiin lapsuuskodissani. Kauniit muistot ovat kulkeneet mukanamme.
    Nyt on jo vietetty kaikkien kolmen lapsen häätkin. Ei edelleenkään mitään suureellisia. Sama kotoinen tyyli on jatkunut. Oikeastaan en viihdy isoissa ja "mahtavissa" häissä. Hääjuhla on minulle aina perhe- ja läheisimpien juhla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole vietetty lasten häitä. Vanhempi meni "salaa" vihille vain kahden toistajan läsnäollessa. Saimme tietää vasta seuraavana päivänä ja nuorempi asuu avoliitossa lastensa isän kanssa. Isot juhlat eivät ole minuakaan varten. En ole viettänyt sen paremmin 50-kuin 60-vuotisjuhliakaan.

      Poista
  4. ♥ihania muisteluita! ♥ Paljon onnea teille!

    VastaaPoista
  5. MOI Krisse ! Ihana juttu teidän häistänne ja muistoista. Pitkän matkan olet rakkaasi kanssa saanut taivaltaa. Meillä myös pienehköt häät 80-luvulla. Tärkeintä on juhlan tunnelma, olivat häät sitten pienet tai suuret. Omat pojat asuvat avoliitossa ja tytär vielä kotona. Saa nähdä kuinka he asian ratkaisevat.
    Mukavaa viikonloppua sinulle ja puolisollesi!!

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista