torstai 19. lokakuuta 2017

EILEN TUOKSUIN OLUELTA



Terveiset oluentuoksuiselta ostoskäynniltä Ruotsista!




Ja siitä oluesta oli sitten villatakin selkämys märkänä, ravintolan tuolin selkänojassa jonkin verran ja lapsenlapsen päällekin roiskui.



Sattui nimittäin niin, että aikomuksenamme oli mennä kotimatkalla laivan buffettiin, mutta siellä olikin ihan täyttä, emmekä olleet varanneet paikkoja etukäteen. Keskiviikkoiltapäivä ei tavallisesti ole kovinkaan suosittu risteilyajankohta ja joka paikassa on tilaa, mutta nyt ei niin totisesti ollut.





Pääsimme onneksi a la carte-ravintolaan ja saimme mukavan pöydän.

Huokasimme helpotuksesta kun istahdimme pöytään ja rupesimme tutkailemaan ruokalistaa.

Löysimme mieleisemme annokset ja tilasimme juomat ja ruoat.

J tilasi olutta ruokajuomaksi, lapsenlapsemme colaa ja minä tyydyin veteen, koska olin kuski. Muuten olisin kyllä valinnut viiniä.

Tarjoilija tuli juomatarjottimen kanssa ja kaatoi minulle lasiini kivennäisvettä. Kun hän oli saanut sen kaadettua, lipesi tarjotin jotenkin hänen käsistään ja juomat valuivat mikä minnekin.

Maltaan tuoksu täytti ilman ja tunsin että jotain kosteaa valui pitkin selkääni. Siinä meni J:n olut ns. parempiin suihin.

Enpä olisi halunnut olla tarjoilijan asemassa tuossa tilanteessa. Hän tietysti pahoitteli kovasti tilannetta, pyysi anteeksi useamman kerran ja tarjosi meille toista pöytää, mutta jäimme kuitenkin samaan paikkaan istumaan, koska tilanne ei tuntunut sitä vaativan.

Tarjoilijaraukka rupesi pyyhkimään seiniä ja kokolattiamattoa parhaan kykynsä mukaan. Pahoittelin maton kastumista, mutta hän sanoi että ne on käsitelty jollain sellaisella aineella etteivät ime kovin paljon nestettä.

Tuli siinä kuitenkin itsellä hiukan syyllinen olo, kuin minä olisin ollut jotenkin syyllinen siihen että häneltä juomat putosivat lattialle.

Kun villatakkini selkämystä taputeltiin hiukan servetillä, niin se tuntui ihan siedettävältä, mutta oluen lemu seurasi kyllä mukanani.




Kaiken tämän jälkeen tuotiin ruoat pöytään ja voi miten herkulliselta kaikki maistuikaan.

Olemme ennenkin todenneet  ECKERÖ LINE:n  ruoat mitä parhaimmiksi, eikä pettymystä tullut nytkään.

Nuori miestarjoilija joka toi meille ruoat, sai sekä mummin että tyttärentyttären huokailemaan ihastuksesta!

Pahoittelun lisäksi varustamo tarjosi meille hyvitykseksi olutkylvystä jälkiruoat. Miten ihanalta tuo omenajuustokakku maistuikaan.



Se oli varsinainen kirsikka kakun päällä!


(kuvat TÄÄLTÄ)



maanantai 16. lokakuuta 2017

KYLLÄ TÄÄ SE SAMA BLOGI ON!







HEI!


Uusi viikko ja uusi on nimikin blogilla. Mietinnässä on ollut muutaman päivän ja nyt sen päätin tehdä.

Vanha nimi, Meidän mökki ja kaupunkikoti ei ihan enää ollut sopiva, koska mitään kaupunkikotia ei kohta enää ole kun muutamme pois kaupungista.

VALO-blogin Taru antoi niin hyviä ehdotuksia uudeksi bloginimeksi, että päätin uskaltautua nimen vaihtoon.
Edellisestä postauksestani näet kaikki hänen ehdotuksensa.

Näistä valitsin blogini uudeksi nimeksi MÖKKI JA KOTI AHVENANMAALLA. Moni muukin oli sitä mieltä että Ahvenanmaan olisi hyvä näkyä jotenkin blogin nimessä, koska aika paljon Ahvenanmaan tapahtumista kerron täällä.

Parilta blogiystävältä vielä varmistin että nimen vaihto onnistuu ja vanhat lukijat pystyvät seuraamaan blogiani entiseen tapaan, joten uskaltauduin tähän vaihtoon. Toivottavasti mitään kommervenkkejä ei nyt ilmaannu matkan varrella.

Jos sinulla on oma blogi, niin voisit tietysti vaihtaa blogini nimen seuraamiesi blogien luettelossa niin että se on oikein, mutta vaikka et vaihtaisikaan, niin vanhastakin nimestä pääsee linkkaamalla tähän "uuteen".

Blogissa jatkan ihan entiseen tapaan, joten ainoa uusi asia on tuo nimen pieni muutos.

Miltäs uusi nimi kuulostaa?



MUKAVAA SYYSPÄIVÄÄ SINULLE! 


perjantai 13. lokakuuta 2017

PITÄISIKÖ VAIHTAA BLOGIN NIMEÄ?



Oikein ihanaa syysviikonloppua kaikille!

Vähän kiirettä pukkaa, niin ettei ehdi paljon blogeja lukemaan eikä kommentoimaan, saati postaamaan omaan blogiin.

Olemme päivittäin kuljettaneet tavaraa uuteen asuntoon ja paljon olemmekin jo saaneet aikaiseksi. Tuntuu hyvältä ajatella että varsinaisena muuttopäivänä on enää huonekalut muutettavina.

Kaksi muuttomiestä saamme avuksemme, pakettiauto on jo varattu ja kaiken muunkin pitäisi olla järjestyksessä.

Emmaukseen on myös viety tavaraa. Miten sitä aina kertyykin, vaikka seitsemän vuotta sitten kun tänne muutimme, karsimme tavaraa aika rajusti!

Puolitoista viikkoa enää tässä vanhassa asunnossa ja sitten muutetaan.

Olen miettinyt tuota blogin nimeäkin. Voiko se enää ollakaan "Meidän mökki ja kaupunkikoti", kun ei enää kaupungissa asuta?

Mitä mieltä olet, pitäisikö vaihtaa nimeä?



MUKAVAA PÄIVÄNJATKOA!

tiistai 10. lokakuuta 2017

MUUTTOSTRESSIÄ, VAIKO VAIHDEVUODET?







UNIVELKAA, sitä on kertynyt, ja paljon.


Mutta sen kertyminen ei johdu siitä, etteikö mulla olisi aikaa nukkua, tai ettenkö saisi nukkua ja siinä se ongelma juuri onkin.

Nukkuminen tulee vaikeaksi, kun päässä pyörii karuselli, joka antaa aina uusia ajattelemisen aiheita.

Ymmärrän toki että tuleva muutto ja kaikki siihen liittyvä vaikeuttaa nukkumista ja varsinkin kun univaikeuksia on jo muutenkin, niin  helppoa ei nukahtaminen ole.




Tai oikeastaan itse nukahtaminen illalla ei ole koskaan tuottanut mainittavampia vaikeuksia, mutta kun aamuyöllä herää pirteänä kuin peipponen ja katsoo kelloa, joka on vasta noin kolme, niin ei voi kuin huokaista, kun ei vielä moneen tuntiin "saa" nousta ylös.

Ennätys yöllisissä heräämisissä oli se kun yhtenä iltana olin niin väsynyt, että menin nukkumaan jo yhdeksän maissa. Heräsin sitten tuttuun tapaan ja katsoin kelloa. Kello oli YKSITOISTA!! ja minusta tuntui että olin nukkunut jo pitkät unet.


Silloin tulee mieleen pikkulapsiajat jolloin nuorena äitinä olisi antanut mitä vaan, jos olisi saanut nukkua niin paljon kuin halusi. Nyt kun siihen olisi kaikki mahdollisuudet, niin ei pysty.

Aamuyön tunteina tulee sitten pohdittua sekä omat että läheisten asiat, vaikka kaikki onkin ihan hyvin.

Viime aikoina olen öisin suunnitellut huonekalujen sijoittamista uuteen kotiin, mitkä sopivat sinne ja mitä ei tilanpuutteen tai muun syyn vuoksi voida ottaa mukaan.

Mitä istutan tulevan kotimme etupihalle ja mitä hankitaan suurelle terassille talon toiselle puolelle? Ja tuliko valittua oikeanlainen ja -värinen sohva ja sänky uuteen paikkaan?

Olisiko muuttopäivä parempi valita viikonlopuksi vai keskellä viikkoa?

Miten paljon sitä ehtiikään pohtia yöllä kun ei uni tule.



Vaan ehkäpä nämä univaikeudet edes hieman hellittävät muutaman viikon päästä. 

Nyt on nimittäin vanha asunto myyty, vain kauppakirja on vielä allekirjoittamatta. 

Myynti kävi tosi vaivattomasti, kun samassa talossa asuva mies tarvitsi isomman kodin ja ostaa nyt tämän meidän asunnon. Hänelle tulee helppo muutto kun pitää vaan kantaa tavarat kerrosta alemmas.

Säästettiin monta tuhatlappusta kun ei tarvinnut käyttää välittäjää kaupan teossa.

Ollaan joka päivä ajettu tavaraa omalla autolla uuteen kotiin, jotta muuttopäivänä kaikki sujuisi helpommin. Rutiinia muuttamisessa meille onkin kertynyt, joten eiköhän tästäkin selvitä.

Muuttaminen on yksi ihmisen suurimpia stressitilanteita. Hyviä neuvoja muuton helpottamiseen löytyy mm. TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.



Ehkäpä univaikeudet edes hiukan vähenevät kunhan ollaan asetuttu uuteen kotiin. Sitten lämmitetään sauna ja ehkä sytytetään takkaan tulet. Ihanaa!

Oletko kokenut samanlaisia stressin tunteita omissa muutoissasi? Onko jokin asia mennyt pahastikin pieleen?




MUKAVAA JA STRESSITÖNTÄ PÄIVÄÄ KAIKILLE!


torstai 5. lokakuuta 2017

2200 KILOMETRIÄ TAKANA JA NYT KOTONA.











Terve, pitkästä aikaa!

Tämä taisi olla bloggaajaurani pisin tauko, yli viikko.

Tauko johtui matkasta jonka teimme Lappiin, auttamaan tyttären muutossa.  

Muutto meni hyvin ja tyttären uusi koti on tosi kiva ja tilava.

Lapissa ruska oli jo melkeinpä ohi, mutta matkalla pohjoiseen saimme ihailla ruskamaisemia. Syksy on kyllä kaunista aikaa.

Viime yönä tulimme kotiin ja tänään olemme jo ehtineet viedä hiukan tavaraa omaan uuteen kotiimme. Tuntuu mukavalta kun ei kaikkea  tarvitse viedä samana päivänä, vaan nyt meillä on hyvää aikaa kuljettaa omalla autolla pienempää tavaraa uuteen paikkaan.

Pohjoisen matkan aikana kertyi auton mittariin pelkästään edestakaisesta matkasta  yli 2.200 km, mutta uskollisesti auto jaksoi kuljettaa meidät tuon pitkän matkan. Olimme viisaasti jakaneet sekä meno-että paluumatkan kahdelle päivälle, joten päivää kohti tuli ajoa n.400-600 km, mikä sekin on kyllä ihan riittävän paljon.

Nyt ollaan siis kotona ja asuntoa ollaan laittamassa myyntiin. Eipä ole tekemisen puutetta lähiaikoina.


MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA SINULLE!

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

MUUTTAA NE TOISETKIN

(kuva TÄÄLTÄ)

Hei!

Tulin vaan kertomaan, että lähdemme pohjoiseen muuttohommiin.

Emme sentään itse ole sinne muuttamassa, vaan autamme tyttären muutossa.

Ajamme menomatkan Ruotsin puolella ja takaisin Suomen rannikkoa pitkin.

Voi olla että matkaltakin tulee postattua, tai sitten ei.



VOIKAA HYVIN!

Krisse


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

SALAISUUS PALJASTUU



Vihdoinkin voin kertoa mitä olemme viime päivät jännittäneet.


Olemme muuttamassa! (Taas, voisi monikin huokailla)


Olemme jo kuukausia,  kauemminkin, tutkailleet netistä Maarianhaminassa myynnissä olevia asuntoja. Uusia hienoja valmistuu, mutta hinnat ovat pilvissä.

Olimme jo melkein luovuttaneet, kun hintoja vertaillessamme tulimme siihen tulokseen etteivät rahkeemme riitä kuin uuteen kaksioon täällä kaupungissa, koska velkaa emme enää tässä iässä halua ottaa.

Kaksio olisi meille kuitenkin liian pieni, koska meillä käy yövieraita silloin tällöin.

Asumme tällä hetkellä ihan Maarianhaminan ydinkeskustassa ja tykkäämme asunnostamme tosi paljon. Mutta se on toisessa kerroksessa eikä talossa ole hissiä (mikä saattaa olla ongelmallista myöhemmin), joten tässä rupeaa ajattelemaan miten sitten tehdään, jos ei jompi kumpi enää tulevaisuudessa pystykään kapuamaan noita rappusia. Muuten talo on mitä ihanin: kivat naapurit, rauhallinen talo ja sijainti mitä mainioin. Parveke on melko pieni, mutta siihen mahtuu pieni pöytä ja pari tuolia ja mikä parasta, siihen on tulossa lasitus.

Joten muuta varsinaista syytä kuin nuo rappuset ei muuttohalukkuuteemme ollut. Tietysti ihan uusi asunto ja vielä saunalla ja mahdollisesti isolla parvekkeella tai terassilla oli käynyt mielessä. Mutta ne hinnat!

Kunnes silmiin osui paikallisen välittäjän ilmoitus.

Godbyssä, Ahvenanmaan toiseksi suurimmassa taajamassa, oli myytävänä huoneistoja upouudessa rivitalossa.

Kuvia katsellessa ihastuimme kolmen huoneen ja keittiön asuntoon, jossa oli kaikki mitä olimme etsineet: yhdessä tasossa, oma sauna, keittiö ja olohuone samaa avointa tilaa, takka, VALTAVA terassi, sijainti mäellä ja oikea ilmansuunta. Ja vielä kun hinta oli suunnilleen sama kuin mitä tästä omasta nykyisestä asunnostamme toivottavasti tulemme saamaan, niin oli lähdettävä katsomaan paikan päälle miltä asunto näyttää.

Sinne mennessämme melkeinpä toivoi että emme pitäisi asunnosta, että siinä olisi jotain vikaa, koska tuntui aika työläältä taas ruveta muuttamaan.

Mutta asunto oli niin ihana etten voinut muuta kuin hiljaa huokailla ihastuksesta. Luulenpa että jos minulla olisi ollut rahat takataskussa, niin olisin sanonut saman tien että tämän me otamme.

Mielessä kävi kuitenkin kauhujutut kahden asunon loukkuun joutumisesta ja muusta vastaavasta.

"Pankkitädin" juttusilla käytyämme kuitenkin nuo pelot kaikkosivat. Hän esitti suunnitelman ja laskelmat siitä, miten jatkamme eteenpäin tässä projektissa ja niin pistimme asiat liikkeelle.

Olemme saaneet jo avaimet asuntoon, mutta aiomme asua nykyisessä kodissamme vielä kunnes se saadaan myytyä. Uskomme että asunnon saa helpommin kaupaksi jos siellä on huonekalut paikoillaan.


Että tällaisia jännityksen aikoja täällä eletään.


IHANAA SUNNUNTAITA KAIKILLE!

 

perjantai 22. syyskuuta 2017

JÄNNITYSTÄ ILMASSA



Taas viikonloppu käsillä.

Tänään on kaikenlaista toimitettavaa ja jännitystä on ilmassa roppakaupalla.

Toivottavasti pääsen piankin kertomaan teille mitä täällä on meneillään.

Pidä peukkuja että kaikki sujuu hyvin!



IHANAA SYYSPÄIVÄÄ JA VIIKONLOPPUA!

tiistai 19. syyskuuta 2017

MILLAISET IHMISET PITÄVÄT RUSKEASTA VÄRISTÄ?



Hei!

Tänään osallistun pitkästä aikaa haasteeseen. Tämän haasteen aiheena on RUSKEA.

Kuviani selatessani havaitsin, että niissä ei ollut kovinkaan paljon kuvia joissa pääasiallisena värinä olisi ruskea.

Etsin netistä tietoa ruskeasta väristä ja näin siellä kirjoitettiin ruskeasta väristä pitävistä:


"Ruskeasta väristä pitävät ovat kestäviä ja kärsivällisiä, solidaarisia, tasaisia ja konservatiivisia. Ruskea ei ole impulsiivinen väri. Ruskeasta pitävät rakastavat vastuuta ja ovat luotettavia ja kilttejä, mutta saattavat välillä olla myös hieman tahdittomia."

  "Ruskea väri yhdistetään yleensä maahan ja luontoon, luotettavuuteen, vakavuuteen ja lämpöön. Väristä tulee myös mieleen huumorintajuttomuus ja sivistymättömyys."


En osaa sanoa miten paikkaansapitäviä nuo määritelmät ovat, mutta ehkä niissä hippunen perääkin on.

Lisää ruskeita kuvia voit katsella TÄÄLTÄ.



OIKEIN VÄRIKÄSTÄ PÄIVÄÄ SINULLE!


sunnuntai 17. syyskuuta 2017

VALTASIKO ALAKULOISUUS MIELEN?



Syksyn merkkejä. Muutama ylipitkäksi kasvanut tillinvarsi kasvimaalla. Kellanvihreä väri loistaa kauniisti syksyn harmaudessa.





Terassilla väriä riittää kun villiviinin lehdet ovat saaneet syysasun. Ne ovatkin kauneimmillaan näin syksyllä.




Pihlajissa on tänä vuonna ennätysmäisen paljon marjoja. Miten se nyt taas olikaan, onko se merkki vähälumisesta vai tosi lumisesta talvesta, sitä en muista. 


Minussa on pikku hiljaa herännyt syksyihminen.
Kesän valoisuuden ja vaaleiden värien jälkeen kaipaan tummahkoja ja täyteläisiä värejä. Tämä syksyisten värien kaipuu sai meidät vaihtamaan seinäväriäkin. Siitä pääset lukemaan TÄÄLTÄ. Ja ihan unelma olisi jos kotona voisi istuskella takkatulen ääressä lämmintä juomaa siemaillen.

Oletko sinä ollenkaan syksyihminen, vai tuntuuko että päivien lyhetessä valtaa alakulo?


OLI KUINKA TAHANSA, IHANAA SYKSYISTÄ PÄIVÄÄ SINULLE !



torstai 14. syyskuuta 2017

KUIN OLISI UUSI KOTI







Ettei elämä kävisi liian yksitoikkoiseksi, niin mökin sijasta nyt tehdään pientä remonttia kaupunkikodissa.

Kyseessä on vain yhden seinän maalaaminen.

Kotimme seinät oli juuri tapetoitu ennen kuin muutimme tänne, joten emme ole noita tapetteja itse valinneet.

Ei niissä varsinaisesti mitään vikaa ollut ja kahden aikuisen kodissa ei kulumisen jälkiä tai tahrojakaan tapeteissa seitsemän vuoden asumisen jälkeenkään näkynyt. Mutta vähän tylsät nuo tapetit olivat.

Kauan oli jo mielessä käynyt edes yhden seinän tapetoiminen tai maalaaminen.

Eilen astelimme maalikauppaan ja valitsimme uuden värin seinällemme. Se on tummahko, voisi kai sanoa nutrian värinen. Sillä maalattiin yksi seinä olohuoneestamme ja muut seinät jätettiin ennalleen eli tapetille joka on valkoista, pienin ruskehtavin viiruin.

Tapetin olisi voinut poistaa ennen maalaamista. mutta päätettiin kokeilla miltä näyttää jos maalaa tapetin päälle. Eikä hassummalta näytäkään. Tapetin kuviot kuultavat kivasti maalin läpi.

Maali kuivui hetkessä ja nyt ovat taulut ja hyllyt jo paikoillaan.

Kellarikomerosta haettiin vielä kukkapyläs tänne, kun se tuntui taas monen vuoden käyttämättömyyden jälkeen sopivan huoneen uuteen ilmeeseen.


TUNTUU KUIN OLISI UUSI KOTI!






tiistai 12. syyskuuta 2017

SE ON KEVÄÄLLÄ IHANA, MUTTA SYKSYLLÄ HARMITUKSEN AIHE






Melkein kuin satukirjan sivulta on tämän hetkinen näkymä metsästä. Punaista ja valkoista ja vaikka mitä värejä löytyy keltaisen, vihreän ja ruskean lisäksi.

Syksy on aika hienoa aikaa, vaikka kesän loppuminen voi tuntuakin hiukan haikealta.

Puutarhassa ovat syystyöt jo alkaneet.




Kesäkukkia olen  tyhjentänyt useammasta paikasta kompostiin.

En tiedä onko tämä sitä feng shuita vai mitä, mutta tuntuu aina hyvältä kun syksyn tullen siivoaa kukkamaita ja -laatikoita ja laittaa ne odottamaan seuraavaa kevättä. 

Järjestinkin kaikki kesän aikana tyhjentyneet purkit ja purnukat kasvihuoneen hyllyyn ja osan ulos istutuspöydän hyllyille.

Mikä järkyttävän suuri määrä niitä onkaan ja kuitenkin muistan miten keväällä taimien kasvatusvaiheessa tuskailin kun mitkään purkit eivät tuntuneet riittävän kasvateilleni. 



Kaikki ruukut eivät tosin ole vieläkään tyhjiä. Kasvihuoneessa ovat ensimmäiset paprikat punertuneet ja kohta niitä päästään maistelemaan.


Ne ovat olleet jo monta viikkoa isoja kooltaan, mutta punertumista sai odottaa kauan. Tuli jo sellainen olo, että jos ne ovatkin vihreitä paprikoita vaikka siemenpussin päällä lukikin että punaisia.





Tomaatteja ollaan sen sijaan saatu syödä jo monta viikkoa ja lisää on vielä kypsymässä.

Aika surkean näköisiä tomaattien melkein lehdettömät rangat ovat, mutta tomaateissa ei onneksi ole mitään vikaa.




Sitruunamelissa on ollut tähän asti ulkona, mutta kun kasvihuoneeseen on tullut tilaa niin toin sen sisälle vihreyttä tuomaan.




Retiiseistä ja salaateista on kummastakin jo toinen sato kasvamassa. Hyvin kasvavat vielä näin loppukesälläkin ja yötkin ovat olleet lämpimiä eikä hallasta ole ollut pelkoa.




Unikot jaksavat  kukkia viikosta toiseen. Nämä ovat kiitollisia kasvatettavia ja toivon että ilmestyvät ensi kesänäkin kukkapenkkiin ilahduttamaan pirteällä värillään.

Niiden vieressä oleva ruohosipulikin on innostunut taas kukkimaan. Siitä on korjattu satoa jo monesti ja olen sen kaksi kertaa leikannut alas. Se oli alkujaan viime kesänä kaupan vihannesosastolta ostamani, ruukussa ollut ruohosipuli, jonka istutin maahan kun olimme ensin kaikki varret siitä syöneet.



Koivun lehdet ovat alkaneet jo kellastua, mutta vielä on vihreitä lehtiä puissa.

Kohta onkin käsillä se syksyn kurjin aika, kun nurmikko on keltaisenaan noista lehdistä.


Kaunista, kyllä, mutta kun niitä on aivan liian paksulti, niin ainakin jonkin verran pitäisi viitsiä haravoida pois ettei nurmikko ihan tukehdu ja sammaloidu niiden alle.

Tahtoo vain aina olla niin, että innostus puutarhatöihin lopahtaa juuri siinä kohtaa kun pitäisi alkaa haravoimaan pudonneita lehtiä.

Joka vuosi vannon että seuraavana vuonna meillä on ainakin muutama koivu vähemmän ja niin ollen myös vähemmän lehtien haravoimista, mutta tänä vuonna ei tullut kaadettua yhtäkään.

Mikään ei ole niin kaunis kuin keväinen, hennon vihreä koivikko, mutta syksyllä sen kauneutta ei enää tahdo muistaa.

Pitäisiköhän kaataa kaikki koivut?




Vaan nyt on niin kaunis auringonpaiste, että pitää mennä ulos levittämään multaa nurmikon kuoppapaikkoihin. 

Muuten, tuo jokavuotinen suosittu SKÖRDEFEST - SADONKORJUUJUHLA on taas kohta käsillä. Nimittäin 22-24.9 pääsee kiertelemään ahvenanmaalaisilla maatiloilla ja ostamaan heidän tuotteitaan. Tapahtumia riittää koko perheelle. Jos kiinnostaa, niin aikaisemmasta postauksestani voit lukea Skördefestin tunnelmista TÄÄLLÄ.



IHANAA SYYSPÄIVÄÄ!
T. Krisse



lauantai 9. syyskuuta 2017

KAKSI KIRJAA JOTKA PETTIVÄT ODOTUKSENI



Kerroin joitakin aikoja sitten että olin toivonut kirjastoa hankkimaan kaksi uutta kirjaa, joista olin lukenut hyvät arvostelut.

Kirjat tulivatkin  kirjastoon ja sain ilmoituksen kännykkään että ne olisivat lainattavissa.




Toinen kirja oli Eppu Nuotion dekkari Myrkkykeiso. Hänen kirjojaan olen lukenut useita ja poikkeuksetta tykännyt niistä kaikista.


Niinpä odotin tästä uudestakin kirjasta paljon.


Mutta se osoittautui pettymykseksi. Tapahtumapaikkoina oli Turku ja Kemiö, jotka molemmat ovat minulle tuttuja ja varsinkin Turusta oli mukava seurata missä milloinkin liikuttiin.

Nuotion kerronta on sujuvaa ja sitä on helppo lukea, mutta nyt tuli ongelmaksi se, että henkilöitä ilmestyi koko ajan lisää ja minun oli tosi vaikeaa muistaa kuka kukakin oli ja mitä ko. henkilöstä oli aikaisemmin kerrottu.


Tämä seikka rupesi häiritsemään lukemistani siinä määrin, että 2/3 kirjasta luettuani meinasin jättää kirjan lukemisen sikseen. Toivoin kuitenkin että jokin ratkaisevan laatuinen käänne tapahtuisi ja rupeaisin paremmin pääsemään sisälle kirjan henkilöihin, mutta sitä ei tapahtunut.


Luin kirjan kuitenkin loppuun, vaikka loppupuolella minulle alkoi olla jo yhdentekevää kuka on syyllinen tapahtumien kulkuun.


Sanomattakin lienee selvää mitä pidin kirjasta.


 



Selja Ahavan kirjasta Ennen kuin mieheni katoaa olin odottanut vielä enemmän kuin tuosta ensimmäisestä kirjasta.


Olin lukenut siitä hyvät ja mielenkiintoa herättävät arvostelut.


Kirja kertoo miehen ja hänen vaimonsa suhteesta sen jälkeen kun mies on kertonut että oikeastaan onkin aina halunnut olla nainen.

Mutta ihmetykseni oli suuri kun kirja alkaa kertomalla Kristoffer Kolumbuksen laivan matkasta . 
Epäilin lainanneeni väärän kirjan, mutta kirjailija ja kirjan nimi olivat kuitenkin sitä mitä piti.

Kolumbus-kuvauksen jälkeen päästiin kuitenkin siihen tilanteeseen jossa ruvetaan kuvaamaan kirjan varsinaista aihetta.

Siitä kerrotaan muutamia sivuja kunnes taas ollaan Kolumbuksen mukana laivalla ja ympärillä oli vain merta, merta ja pimeyttä.

Kirja jatkui loppuun saakka siten että välillä oli pitkät pätkät noita laivakuvauksia ja välillä kerrottiin miehen ja naisen suhteesta ja tuntemuksista.

Puolessa välissä hyppäsin laivakuvauksien yli ja luin vain nuo toiset kohdat.

Voi olla että laivakuvaukset olivat jollain tapaa vertauskuvallisia miehen tunnustuksiin ja naisen asian hyväksymiseen, mutta minulle ne eivät avautuneet.

Olisin kaivannut enemmän kuvailua siitä mitä nainen koki tuossa vaikeassa tilanteessa, kun oma mies "katoaa" ja haluaa muuttua naiseksi.

Tämäkin kirja jäi minulle pettymykseksi.

Molemmat kirjat luin läpi, vaikka jälkimmäisessä harpoinkin aika tavalla.

Kuulutko sinä niihin joiden mielestä aloitettu kirja pitää lukea loppuun, vai jätätkö armotta kirjan lukemisen kesken jos se ei miellytä?



ONNEKSI MAAILMASSA KIRJOJA RIITTÄÄ JA KIRJASTON KÄYTTÖKIN ON ILMAISTA, AINAKIN TOISTAISEKSI, JOTEN NYT VAAN UUSIA LAINAAMAAN!